Aja menopelilläsi yksin, selvänä ja suojattuna – tällä perustietopaketilla pärjäät uusien kevyiden liikkumisvälineiden maailmassa

Kun Tilma Kykylä kaartaa vilkkaaseen kaupunkikeskustaan sähköpotkulaudallaan, moni hieraisee vieläkin silmiään ja yrittää muistella autokoulun oppeja.

Mikä se oikeastaan on? Mihin välineryhmään se kuuluu? Mitä on muistettava säännöistä ja turvallisuudesta?

Kevyiden sähköisten liikkumisvälineiden mallisto ja tarjonta ovat suorastaan räjähtäneet vain parissa vuodessa, ja se näkyy liikenteessä. Eikä aina pelkästään positiivisella tavalla.

Kokosimme perussäännöt ja -ohjeet tärkeimmistä sähköistetyistä liikkumisen apuvälineistä. Mukana on myös yksi kokonaan uusi ajoneuvoryhmä, bensiinikäyttöiset koppimönkijät, jotka ovat valtaamassa alaa nuorison suosikkiajoneuvoina.

Kaupunkien katuja valloittaneet sähköpotkulaudat ovat hyvä esimerkki laitetyypistä, jonka sisälläkin eri malleihin voidaan soveltaa eri lainsäädäntöä.

Jos jalankulkua avustavassa laitteessa (esimerkiksi sähköpotkulauta tai tasapainolauta/-pyörä) on enimmillään 1 kW:n tehoinen moottori ja laitteen enimmäisnopeus on 15 kilometriä tunnissa, sillä saa ajaa kävelyvauhdilla jalkakäytävällä ja liikkua jalankulkijan liikennesäännöillä.

Vaikka moottoriteho pysyisi samana, mutta enimmäisnopeus nousee 25 kilometriin tunnissa, on siirryttävä pyörätielle. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi useimmat vuokrattavat sähköpotkulaudat.

– On tiedettävä, missä niillä saa ajaa. Sähköpotkulaudan oikea paikka on pääsääntöisesti muualla kuin jalkakäytävällä, jos ajaja on yli 12-vuotias.

– Jos laudalla on joskus pakko liikkua kävelijöiden seassa, pitää ehdottomasti ajaa jalankulkijan ehdoilla, Liikenneturvan koulutusohjaaja Ari-Pekka Elovaara opastaa.

Käytännössä sähköpotkulautailu on villiintynyt pahasti isoimmissa kaupungeissa. Laudoilla ajetaan lujaa ja melkein missä tahansa.

– Käyttäjät ovat pääasiassa nuoria, joilla ei ole ajokorttikokemusta eikä välttämättä liikennesilmää turvalliseen liikkumiseen, Elovaara selittää.

Perusasiat eivät silti ole mahdottomia kenenkään noudatettavaksi – ajettiin sitten sähköpotkulaudalla tai millä tahansa muulla kevyellä sähkökäyttöisellä liikkumisvälineellä.

– Aja selvin päin. Vahinkoja sattuu eniten humalassa.

– Aja potkulaudalla vain yksin. Kyydissä oleva ei voi pitää tukevasti kiinni mistään.

– Käytä suojaimia. Päävammoilta suojaa vain kypärä. Jalkoja ja käsiäkin kannattaa varjella.

Suomessa kevyiksi sähköajoneuvoiksi on määritelty myös yksinomaan iäkkäille henkilöille tai liikuntarajoitteisille tarkoitetut kolmi- tai nelipyöräiset skootterit sekä sähkörollaattorit. Niillä ajetaan pyöräteillä, ja laitteissa on oltava valot ja heijastimet sekä äänimerkkilaite.

Markkinoille on sittemmin tullut valtava määrä kaksi- tai kolmipyöräisiä sähköskoottereita, joiden käyttäjäryhmiä ei ole myynnissä rajattu.

– Lain henki oli tuoda sähköpotkulaudat ja muut vastaavat laitteet tieliikennekäyttöön.

– Nyt lakia hyödynnetään selvästi mopoluokkaan kuuluvien ajoneuvojen markkinoinnissa. Kevytsähköajoneuvoina myydään laitteita, jotka eivät sellaisia ole, johtaja Ulf Lemström Oy Brandt Ab:stä huomauttaa.

Tyypillistä on, että nämä laitteet on varustettu istuimella. Sellainen saisi olla vain nimenomaan maasto- tai invakäyttöön tarkoitetussa kulkupelissä.

Toinen ongelma on ikärajan puuttuminen. Laitteilla ajelevat jopa pienet lapset, vaikka vehkeet kulkevat 25 kilometrin tuntinopeutta.

Ruotsissa nämä jokamiehen ja -naisen sähköskootterit on sallittu vasta 15 vuotta täyttäneille. Laitteet on luokiteltu niin sanotuiksi kakkosluokan mopoiksi. Tämä ajoneuvoryhmä puuttuu Suomesta kokonaan.

– Meillä lainsäädäntö laahaa teknisen kehityksen perässä. Edes poliisi ei puutu laitteilla liikkumiseen, kun ei tunne sääntöjä.

Lemström patistelee sähköskoottereita myyviä tahoja yhteisvastuuseen. Myyntiin olisi saatava selkeät pelisäännöt ennen kuin joku tappaa itsensä ja maahantuojan vastuuta asiassa aletaan perätä.

Brandt tuo Suomeen maahan kiinalaista NIU-sähköskootteria – mutta vain laitteen ”oikeaa” mopoversiota, jonka huippunopeus on 45 kilometriä tunnissa.

Ruotsissa myynnissä oleva 25 kilometriä kulkeva NIU-versio puuttuu täkäläisistä valikoimista, koska lain mukaan nekin olisi siis rekisteröitävä mopoiksi ja liikennevakuutettava.

– Haluamme toimia vastuullisesti, vaikka meille on tullut kymmeniä kyselyjä näistä skoottereista.

Nuorison liikkumisvälineiksi mopoautojen rinnalle ja kohta ohikin ovat nousseet avomalliset ja kopilla varustetut traktorimönkijät. Niitä on liikennekäytössä jo yli 50 000 kappaletta. Suosiolle on yksi selvä syy:

– Isolla osalla mönkijämalleista saa ajaa kuuttakymppiä. Traktorimönkijä on usein ensimmäinen ajoneuvo, jolla 15-vuotias saa tehdä näin laillisesti, koulutusohjaaja Ari-Pekka Elovaara tietää.

Osaan traktorimönkijöistä riittää traktorikortti, joka suoritetaan pelkällä teoriakokeella. Tehokkaimpiin malleihin vaaditaan ajokokeen sisältävä AM121-ajokortti.

– Vaikka nopeus olisikin rajoitettu vasta 60 kilometriin, aina ja joka tilanteessa ei kannata tuupata eteenpäin kahva pohjassa.

– Mönkkärit on kehitetty työkoneista, ja ne ovat herkkiä kaatumaan esimerkiksi mutkissa. Rauhallisuus ja ennakointi kannattavat. Mitä kovempi nopeus, sitä pahemmat ovat kolarin seurauksetkin.

Jo vuonna 2018 traktorimönkijä oli osallisena noin 250 onnettomuudessa. Vaikka mönkijän runkorakenne on jonkin verran vahvempi kuin mopoautossa, se on myös rakenteeltaan ”mautoa” avonaisempi.

– Nuoren kuskin haasteet ovat yleensä samoja ajoneuvosta riippumatta: oikea tilannenopeus, puhelimen käyttö ajon aikana, kavereiden yllytys ja päihteet. Vanhempien kannattaa keskustella niistä nuoren kuljettajan kanssa etukäteen, Elovaara kehottaa.

Sähköpotkulautailija Tilma Kykylä Turussa kuuluu ehdottomasti vastuullisiin liikkujiin. Omille synttäreille mennessä tosin oli tehtävä harvinainen poikkeus kauneuden hyväksi: tällä kertaa matka taittuu jalankulkijan tapaan ilman kypärää.

Kommentoi