Kärppä kurkistaa uteliaasti kuvassa ja Alajärven nimikkolintu sinitiainen sujahtaa vauhdilla ulos pesäpöntöstä. Kuvat ovat alajärveläisen Motoo Amemorin käsialaa ja nämä, kuten iso osa muistakin taidokkaista luontokuvista on kuvattu kotipihassa tai aivan sen lähimaastossa.
Kamera on kulkenut Amemorin mukana nuoruudesta asti. Perustelu sille on selvä.
– Kameratekniikkaa on kehitetty Japanissa ja japanilaisena olen kuvannut oikeastaan aina, mies toteaa hymyssä suin.
Kotimaisemissa kuvaaminen on Amemorille rakas harrastus. Muistikortille ovat tallentuneet niin kotipihassa bongatut 40 lintulajia kuin järvimaisematkin.
– Kesällä tyyni järvi on yksi lempiaiheitani.
Samalla järvimaisema tekee olon kotoisaksi. Amemori on kotoisin Kioton läheltä, japanilaisesta järvimaisemasta. Japanin suurin järvi Biwa leimaa lapsuuskodin maisemaa.
– Tykkään kuvata maisemia Suomessa, mutta lopulta rakkaimmat kohteet löytyvät Japanista. Täällä on niin tasaista, Japanissa vuoret tuovat erilaista tunnelmaa kuviin.
Pääasiassa suomalaisia maisemia Amemori on kuitenkin kuvannut jo 40 vuoden ajan. Suomeen miehen toi se perinteinen syy, rakkaus.
Amemori opiskeli liiketaloutta 1970-luvulla Lontoossa, silloisessa City of London Collegessa, jonka nimi on nykyisin London Metropolitan University. Opiskeluaikana hän tutustui suomalaisiin lähetystyöntekijöihin, jotka suosittelivat häntä hakemaan stipendiä suomalaiseen raamattukouluun.
Idean seurauksena Amemori päätyi vuonna 1980 opiskelemaan Ryttylän Kansanlähetysopistoon, jossa kurssikaverina oli muun muassa tulkkinakin auttanut kansanedustaja Päivi Räsäsen puoliso Niilo Räsänen. Mutta mikä tärkeämpää, samassa paikassa opiskeli myös alajärveläinen Eeva-Liisa.
– Menimme naimisiin vuonna 1982, Amemori kertoo.
Naimisiinmenon jälkeen tuore pariskunta asettui asumaan Japaniin. Amemori teki töitä vientiteollisuudessa ja puoliso totutteli elämään Japanissa. Perheeseen syntyi Japanissa asuessa kaksi lasta.
Työkulttuuri Japanissa poikkeaa suomalaisesta. Päivät ovat pitkiä.
– Kukaan ei lähde työpaikalta neljältä ja ensimmäisenä on vaikea lähteä.
Niinpä perhe alkoi suunnitella muuttoa Suomeen erityisesti lasten koulutusta ajatellen. Ajankohta valikoitui osin sattuman kautta.
– Japanissa asuvilla suomalaisilla on tapana järjestää juhlat Suomen itsenäisyyspäivänä. Siellä on myös arvonta, josta voitimme ensimmäisen luokan lennot Suomeen.
Niinpä perhe saapui tammikuussa 1986 Suomeen sinivalkoisin siivin, tyyriisti ykkösluokassa. Suomessa perhe kasvoi vielä kahdella lapsella.
Kotipaikaksi valikoitui vaimon kotiseutu, Alajärvi. Vaikka Amemorilla ei ollut työpaikkaa, järjestyi sellainen nopeasti.
– Paikallislehti Järviseutu teki meistä muuton jälkeen jutun. Sain pian sen ilmestymisen jälkeen soiton Finwoodilta, josta sain vientiin liittyvän työpaikan.
Yrityskaupan seurauksena työpaikaksi vaihtui Honkarakenne, jossa Amemori työskenteli eläkeikään saakka. Viennin parissa työskennellessä työmatkat suuntautuivat usein myös Japaniin.
– Vastasin Japanin, Etelä-Korean, Taiwanin, Mongolian ja Kiinan kaupasta.1990-luvun lama-aikana piti olla kekseliäs ja löytää myyntiä muualta kuin Suomesta. Muistan, kuinka Honkarakenne sai presidentti Ahtisaarelta vientipalkinnon vuonna 1998, samaan aikaan Nokian kanssa.
Eläkkeelläkin ollessaan Amemori on auttanut yrityksiä käännöstöissä, tulkkaamalla ja vientiasioissa. Nyt tärkein tehtävä on kuitenkin olla pappa kuudelle lapsenlapselle.
Vaikka vuosia Suomessa on kulunut jo 40, ei Amemori ole luopunut japanilaisuudestaan. Hän on edelleen Japanin kansalainen, eikä koe sen vaikuttavan arkeen.
– En saa äänestää, mutta se on oikeastaan ainoa vaikutus. Minulla on pysyvä oleskelulupa.
Amemori sanoo integroituneensa Suomeen ja Alajärvelle hyvin.
– Kun muutimme Suomeen, ei täällä asunut paljon ulkomaalaisia. Minuun suhtauduttiin ennen kaikkea iloisen uteliaasti. Ja vaikka suhtautuminen olisi minkälainen tahansa, olen ylpeästi japanilainen.
Kaipausta Japaniin vuodet eivät ole laimentaneet. Seuraavan kerran Amemori aikoo suunnata kotimaahansa syksyllä.
– Olemme puhuneet, että voisimme vielä joskus asua Japanissa pidemmän pätkän. Viimeisten vuosikymmenten aikana olen viettänyt siellä vain lomia. Kaipuu pysyy aina.
Syksyn tullen sosiaalisen median käyttäjät saavatkin varmasti seurata Amemorin ruskakuvia Japanista.
– Japanissa ruska on punainen, se eroaa väriensä vuoksi suomalaisesta ruskasta.