Anni Kytömäkeä surettivat puut hänen kirjojensa takia – esikoiskirjansa tekijänoikeuspalkkioilla hän hankki kolme suojeltua metsäpalstaa, joista yksi on Pohjanmaan rannikolla

Jo lapsena Anni Kytömäki rakasti kulkea metsissä, kuunnella tuulta ja katsella sammalia. Yhtälailla hän rakasti satuja ja tarinoita, ja halusi niitä itsekin kirjoittaa. Kun harras haave kirjailijan urasta kävi toteen, iloa himmensi hieman tietoisuus siitä, että kirjojen paperia varten piti kaataa melkoinen määrä puita.

. Nyt painokoneista on tullut kolme kirjaa. Kytömäki ottaa kynän ja paperia esiin. Ynnäämisen tulos kertoo, että Kultarinnan, Luontopäiväkirjan ja Kivitaskun painoksiin on mennyt kaikkiaan 55 kuutiometriä puuta.

. – Ja sehän on puoli hehtaaria suomalaista metsää, Kytömäki tarkentaa.

. Metsäasia ei jäänyt ihmettelyn asteelle. Menestyneestä esikoisromaani Kultarinnasta saamillaan tekijänpalkkioilla Kytömäki hankki metsäpalstan, joka sitten Metso-ohjelman kautta suojeltiin. Vuoteen 2015 mennessä palstoja oli jo kolme: kaksi Pirkanmaalla ja yksi Pohjanmaalla, Raippaluodossa.

. Raippaluodon opettavainen metsä . Länsirannikon metsikön haltijuus on ollut sisämaan kasvatille kiinnostava ja opettava kokemus. Raippaluodon metsässä maan kohoamisen näkee Kytömäen mukaan vielä selvästi.

. –Itäpää on vanhaa havumetsää, kun taas metsän länsipää on lehtipuuvaltaista ja soista maastoa. Siellä huomaa, että maa on noussut merestä vasta muutamia vuosisatoja sitten, voi aistia että tässä kohtaa ovat ennen laineet liplatelleet.

. Kolme suojeltua metsää ylittää jo monin kerroin Kytömäen kirjoja varten kaadetun puumäärän, mutta hänelle asia ei ole näin yksioikoinen. Puhtaasta kompensaatiosta ei ole kyse.

. – Ajattelen, että kaikki kaadetut puut olivat omanlaisiaan, eikä niitä saa takaisin koskaan. Suojelumetsäni ovat muiden puiden suojelua, kunniavelkaa, jota maksan kirjoistani luonnolle, hän summaa.

. Luonto on luonteva osa kirjoja . Luonto on Kytömäen romaaneissa läsnä niin tarinoissa kuin teemoissakin. Luontokappaleista hän kirjoittaa niin, että karhustakin kasvaa kokonainen henkilöhahmo tarinaan. Saarnoja hän ei kirjoita edes rivien väleihin, mutta ilahtuu kyllä, jos joku hänen kirjansa luettuaan innostuu menemään metsään.

. Kirjailija asuu Hämeenkyrössä metsän laidalla. Lähikuusikossa kuljeskelu ei kyllästytä häntä koskaan.

. – Aina kun oven avaa, jotain uutta tulee vastaan.

. Luonnon monimuotoisuutta Kytömäki on opiskellutkin, plakkarissa on luontokartoittajan erikoisammattitutkinto.

. Yhdessä Viola Räisäsen kanssa Kytömäki on pitänyt Sananjalka ja tuulen sävel -metsäkonsertteja. Konsertissa Kytömäki lukee Kultarinta-romaaninsa pohjalta muokkaamansa tarinan ja Viola Räisänen soittaa tunnelmaan sopivaa klassista viulumusiikkia.

. – Minäkin olen muusikko, mutta instrumenttini on piano, ja sitä ei olisi kovin kätevää metsään kuljettaa, Kytömäki hymyilee.

. Hyvin yleisönsä löytäneitä konsertteja on pidetty esimerkiksi Mustilan Arboretumissa Kaakkois-Suomessa ja Oulussa. Näin koronavuotena konsertit ovat olleet tauolla, mutta tulevaisuudessa Kytömäkeä kiehtoisi tulla konsertoimaan myös Raippaluodon metsämaisemiin ja Kyrkösjärven rantamille Etelä-Pohjanmaalle.

. Täytyy neuvotella henkilökunnan kanssa . Anni Kytömäen kirjojen idut ovat versoneet hänen mielessään jo kauan.

. – Ne pohjautuvat osin ajatuksiin, joita minulla oli jo lukiossa, parikymmentä vuotta sitten. Elämänvarrelta poimimiani juonenpätkiä olen sitten solminut ja sommitellut romaaneiksi.

. Kirjoittaessaan Kytömäki haluaa tutustua henkilöhahmoihinsa perusteellisesti.

. Aikaa täytyy antaa myös odottamattomalle. Kirjoittamisen aikana tarinan sisältä hahmottuu usein polkuja, joita kirjailija ei sinne suunnitellut.

. – Yhtäkkiä vain oivallan että tässähän on yhtymäkohta tuonne ja tämä rinnastuukin tänne. Se on hauskaa ja innostavaa.

. Kytömäki on oppinut, ettei hänellä ole täyttä päätäntävaltaa hahmojensa toimiin.

. – Kirjoittamisen edetessä he kehittyvät itsenäisiksi toimijoiksi. Sanonkin aina, että pitää neuvotella henkilökunnan kanssa.

. Margarita on kolmas helmi kirjojen nauhassa

. Anni Kytömäen esikoisromaani Kultarinnassa oli reilusti yli kuusisataa sivua, kakkoskirja Kivitaskussa samoin. Ensi viikolla ilmestyvässä Margarita- romaanissa sivuja on

. "vain" 580.

. – Kutsunkin tätä pienoisromaanikseni, kirjailija hymyilee.

. Samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei järkälemitta koskaan ole ollut tietoinen tavoite.

. Kukin tarina vain on ottanut sen mitan ja muodon, jonka se on tarvinnut.

. Kytömäki kertoo pitävänsä monimerkityksellisistä kirjan nimistä, sellaisista, jotka paljastavat itsensä lukijalle vähitellen. Mysteerin kätkee nimeensä myös Margarita.

. Esikoisromaani Kultarinnan lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.

. Ihmiskohtaloiden ohella kirja seurailee jokihelmisimpukan elämää. Kytömäki kertoo asuvansa lähellä jokea, jossa tämä harvinaisen laji asuu ja kiinnostuneensa siksikin sen vaiheista ja historiasta.

. – Helmenpyynnin ja jokien ruoppaamisen sekä metsien ojituksen takia jokihelmisimpukka on käynyt yhä harvinaisemmaksi, hän kertoo.

. Simpukoiden salattu elämä kiehtoo kirjailijaa. Joen pohjassa ne voivat elää jopa yli 200 -vuotiaiksi. Myös lajina jokihelmisimpukka on hyvin vanha, niitä on ollut jo dinosaurusten aikaan.

. – Ulkoisesti laji on hyvin vaatimattoman näköinen ja se elää hiljaista elämää pinnan alla. Kirjassa olen koettanut kuvitella, millaista olisi olla simpukka.

. Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Mitään hyvää ei välttämättä koidu ihmiskuoreen kajoamisestakaan. Kirjailijaa kismittää nykymaailman jatkuva usutus yltiösosiaalisuuteen ja suuna päänä olemiseen.

. – Se alkaa jo heti koulussa. Ei se kaikille sovi, ei ainakaan kirjailijalle. Minulle on välttämätöntä olla saada olla yksin ja omassa rauhassani.

. Tavallinen sanonta, tule jo kuorestasi, ei sekään ole Kytömäen mielestä harmiton.

. – Kuori voi olla joillekin aivan välttämätön suoja.

. Anna-Leena Ekroos

. FAKTA: Anni Kytömäki . Anni Kytömäki syntyi 1980 Ylöjärvellä.

. Kytömäen juuret ulottuvat Pohjanmaalle, hänen isoisovanhempansa olivat kotoisin Lapualta ja sukua oli paljon myös Ilmajoella.

. Asuu Hämeenkyrössä aviomiehensä kanssa.

. Ammateiltaan kirjailija, muusikko ja luontokartoittaja.

. Esikoisromaani Kultarinta ilmestyi 2014 ja Kivitasku 2017. Kolmas romaani Margarita ilmestyy 26.8. 2020. Kirjoittanut lisäksi vuonna 2016 ilmestyneen Luontopäiväkirjan.