Äidin tiukka ote voi puristaa tytärtä läpi koko elämän – Näin selviää vaikeista tilanteista

Äidin ja tyttären välinen suhde voi olla haasteellinen. Ideaalitilanteessa tytär irtaantuu äidistään, pääsee elämään omaa elämäänsä ja kokee olevansa hyväksytty, vaikka tekisikin ratkaisuja, jotka eivät ole äidin arvojen tai toiveiden mukaisia.

. Näin sanoo vaasalainen, äitien ja tytärten välisestä suhteesta puhuva psykoterapeutti, sosiaalipsykologi Saara Kinnunen .

Kinnusen mukaan tyttären irtaantuminen äidistään on tärkeä elämänvaihe, jonka tulisi ajoittua sekä murrosiän että omilleen muuttamisen ajankohtiin.

Yhtä tärkeää on, että äiti osaa päästää irti.

– On kuitenkin paljon äitejä, jotka jäävät kiinni tyttäriensä elämään, Kinnunen toteaa ja myöntää, että se voi aiheuttaa ongelmia.

Luonnollinen äidin ja aikuisen tyttären suhde on Kinnusen mukaan sellainen, että kumpikin elää omaa elämäänsä.

– Äiti-tytärsuhde säilyy ja on olemassa, mutta se ei vaadi jatkuvaa kanssakäymistä, hän painottaa.

. Sukupolvien välinen raja hämärtynyt Ennen vanhaan tyttäret irtaantuivat äideistään eri tavoin kuin nyt, Saara Kinnunen sanoo ja peilaa vastaustaan aiheesta tehtyihin tutkimuksiin.

Parikymmentävuotta sitten keski-ikäisille naisille tehdyissä tutkimuksissa äitiä kuvailtiin Kinnusen mukaan etäiseksi, kylmäksi, vaativaksi ja ankaraksi. Nykyajan kolmikymppiset naiset kuvailevat äitiään puolestaan läheiseksi, lämpimäksi ja välittäväksi.

Vaikka äiti nähdään nykyään lämpimämpänä ja läheisempänä, niin tämä on tuonut Kinnusen mukaan mukanaan myös varjopuolen.

– Unohdetaan sukupolvien välinen raja, mikä pitäisi olla.

Kinnusen mukaan tutkimuksissa on noussut esille myös se, etteivät aikuiset tyttäret välttämättä koe tulleensa hyväksytyiksi.

– On tullut tunne, että äiti olisi toivonut toisenlaista tytärtä tai että ei ole onnistuttu tuottamaan iloa äidille.

Se, että jokaisella on omat ihanteet hyvästä elämästä, saattavat Kinnusen mukaan vaikuttaa vastauksiin.

– Elämänkokemuksen perusteella ajatellaan, että tietyt kokemukset olisivat hyviä. Sitten näillä kokemuksilla kasvatetaan tyttäriä. Äidin ääni jää ikään kuin soimaan tyttären mieleen. Juuri tämän takia tyttären irtaantuminen omaksi itsekseen on tärkeää.

. Kinnunen varoittaa äitejä siitä, ettei omia huolia, murheita ja kipuja kannata jakaa tyttärilleen.

– Tämä voi varjostaa tyttären omaa elämää ja jättää häneen terapiassakin niin kutsutun kestosyyllisyyden. Tytär saattaa ajatella, ettei voi olla onnellinen, koska äitikään ei ollut.

Mikäli aikuinen tytär potee kestosyyllisyyttä, kehottaa Kinnunen ottamaan etäisyyttä äitiin.

– Se on ainoa tapa päästä elämään omaa elämäänsä.

. Maitoa ja hunajaa Vaikka äidin ja tyttären välinen suhde voi olla haastava, niin Kinnunen kuitenkin korostaa, että äidit voivat olla tyttärilleen parhaimmillaan myös suuri voimavara.

Hän lainaa sveitsiläistä psykiatria ja analyyttisen psykologian perustajaa Carl Gustav Jungia ja sanoo, että lapset tarvitsevat äideiltään maitoa ja hunajaa. Hunaja on sitä, että äiti iloitsee elämästä.

– Kun tytär näkee, että äiti on innostunut ja iloitsee elämästä, niin se valuu elämänuskona tyttäreenkin. Paras perintö, mitä voimme tyttärillemme antaa, on innostus ja uteliaisuus elämää kohtaan, Kinnunen sanoo.

Huokaileminen ja väsymys ovat kuitenkin äideille varsin tyypillistä.

– Haluamme myötätuntoa huokailemalla ja valittamalla ja olemalla tyytymättömiä. Tällainen on epäsuora viesti siitä, että tehkää nyt enemmän kotitöitä tai nähkää, miten paljon minä teen. Tyttölapset saattavat sitten tulkita, että äidin elämä on aika kurjaa, Kinnunen toteaa.

. Äidin väsynyt ja huokaileva elämänasenne voi vaikuttaa myös jälkikasvun perhehaaveisiin. Kinnunen kertoo esimerkin.

– Huomasin tämän, kun opetin perhesosiologiaa. Olin tottunut sanomaan oppilailleni, että sitten kun valmistutte ja perustatte perheen. Meni monta vuotta, ettei kukaan reagoinut. Mutta sitten nuoret rupesivat sanomaan, että älä usko, että minä mitään perhettä perustaisin, Kinnunen sanoo ja kertoo kysyneensä nuorilta perusteluja vastauksilleen.

– He sanoivat, että kato nyt meidän äitiä, ei kiitos kiinnosta. He olivat nähneet vain tämän väsyneen ja huokailevan puolen äidistään.

Puhuessaan äitien ja tytärten välisestä suhteesta, Kinnunen haluaa muistuttaa naisia yhdestä tärkeästä asiasta.

– Ilmaistaan totuus naisen elämästä. Onhan tässä nyt ihaniakin puolia, hän painottaa.

. Tasapainota ilolla Kinnunen kehottaa äitejä sanoittamaan raskasta, mahdollista väsymystä ja huokailua sisältävää elämänvaihetta lapsilleen.

– Tee selväksi, että nämä ovat aikuisten murheita ja että äiti saa kyllä apua aikuisten murheisiin.

Mahdollisen väsymyksen ja huokailun ohella Kinnunen muistuttaa myös ilon ja positiivisuuden merkityksestä. Ne pitää tuoda julki ääneen.

– Muistaa sanoa lapselle, kuinka ihana hän on ja kuinka tämä hetki on kiva. Huolehdi, että sellaisia hetkiä on. Ne tasapainottavat tilannetta kyllä.

. Vaasalainen psykoterapeutti, sosiaalipsykologi Saara Kinnunen puhuu äitien ja tytärten välisestä suhteesta naisten brunssilla Hyvän Paimenen kappelissa Seinäjoella lauantaina 14.1. aamupäivällä.

Kirjaudu sisään

Äidin tiukka ote voi puristaa tytärtä läpi koko elämän – Näin selviää vaikeista tilanteista

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Äidin tiukka ote voi puristaa tytärtä läpi koko elämän – Näin selviää vaikeista tilanteista

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje