Akkaan taivaassa jyskytetään kangaspuilla Jalasjärvellä: "Hyödynnämme tyhjät ehtoollisviinipullot varainkeruussa"

Jalasjärvellä on mainio esimerkki pienestä yhteisöllisestä ryhmästä kaiken nykykiireen keskellä.

Koskuen kyläyhdistyksen alaisuudessa toimii Akkaan taivas, jossa naiset voivat toteuttaa rauhassa rakasta ja perinteikästä harrastustaan, kankaankudontaa.

– Täällä on 13 kangaspuut, meillä päin niitä sanotaan soholoiksi, mainitsee porukan vetäjä Heli Luoto .

– Ja matonkuteet ovat okulinkuteeta. Sukkulaa kutsumme kaloosimeksi ja pingotinta pänniiksi, Seija Vuorinen ja Marja Seppälä jatkavat paikallista käsityömurresanastoa.

. Akkaan taivaan vakiporukkaan kuuluu toistakymmentä naista.

– Tämä on henkireikämme, oikea akkaparlamentti. Yleensä kokoonnumme tiistaisin. Jokainen pääsee kutomaan muulloinkin halunsa mukaan. Meillä on oikeastaan kolmivuorosysteemi: aamu-, päivä- ja ehtootuuri, Luoto listaa.

. Ostimme kolmet metalliset puoliautomaattiset soholot. Ne painavat toista tuhatta kiloa. Kun miehet nostivat ne Esson ikkunasta sisään, he toivoivat, ettemme muuttaisi ihan heti toisaalle. Samat henkilöt toivat ne tänne uuteenkin paikkaan, mutta heillähän oli jo kokemusta! Jalasjärveläisen Akkaan taivaan vetäjä Heli Luoto . Tekeillä on esimerkiksi pellavakangasta pyyhkeiksi, kuvikaskangasta pöytäliinaksi, puuvillakangasta ripsiliinaksi ja keinutuolimatto. Monitoimiloimessa syntyy torkkupeitto.

– Meille uusi juttu on tuubihuivikangas. Hyödynnämme siihen sukista ja rasoista ylijääneitä villalankoja. Loimeksi tulee ohut villalanka, Luoto sanoo.

. Hän kertoo, että kuka tahansa saa tulla kutomaan Akkaan taivaaseen.

– Emme peri kuukausitaksaa, mutta loimesta ja meiltä ostetusta okulinkuteesta menee maksu.

Luoto arvioi, että Akkaan taivaassa valmistuu vuodessa monta sataa metriä kangasta ja mattojakin toista sataa metriä.

– Teemme kudonnaisia lahjoiksi varsinkin jälkipolville.

Kangaspuiden lyönnit hiljenevät hieman kesäksi.

– Sitten alkavat esimerkiksi juurikasmaan perkaukset. Toisaalta helteellä on mukava tulla kutomaan, koska Akkaan taivaassa on vilpoista, Maarit Vainio toteaa.

. Puoliautomaatti hoitaa lyönnin Ryhmä on toiminut kylätalon alakerrassa vuodesta 2002.

– Talo oli ennen vanhaan Koskuen nuija -niminen tanssipaikka. Enimmillään väkeä taisi olla 1 300 henkeä, kun täällä esiintyi Hurriganes. Myös Erkki Junkkarinen veti paikalle yli tuhat henkeä. Meidän tiloissamme ennen aiemmin disko ja grilli.

Aiemmin touhuttiin artistiasiakkaiden ja pitkien aukioloaikojen vuoksi kuuluisaksi tulleella, entisellä Essolla.

– Leader-hankkeessamme ostimme kolmet metalliset puoliautomaattiset soholot. Ne painavat toista tuhatta kiloa. Kun miehet nostivat ne Esson ikkunasta sisään, he toivoivat, ettemme muuttaisi ihan heti toisaalle. Samat henkilöt toivat ne tänne uuteenkin paikkaan, mutta heillähän oli jo kokemusta! Luoto kertoo.

. Nyt on kysyttävä, mitä taitajat tekevät puoliautomaateilla kangaspuilla.

– Lointa piti aina luoda tämän tästä, koska tavallisissa soholoissa on enimmillään vain 40 metriä lointa. Loinpuu pitää viedä loimootettavaksi Kauhajärvelle. Puoliautomaattiin mahtuukin kilometri lointa, joten se ei lopu ihan heti. Lisäksi puoliautomaatti hoitaa lyönnin, joten tekeminen on kevyttä puuhaa ja matosta tulee tivis, Luoto selittää.

. Hyyssimattoja valmistuu pitkin vuotta Akkaan taivas on vuokralla kyläyhdistyksellä, joten on syytä järjestää varainkeruuta.

– Vapunpäivänä myymme taas herkkuja keskustassa. Tuhat munkkia ja 400 litraa simaa tapaavat mennä kaupaksi vähän yli tunnissa, Vuorinen toteaa.

Mistä ihmeestä keräätte 400 lasipulloa?

– Saamme niitä kyläläisiltä pitkin vuotta. Olen suntio ja keksin kerran, että kirkon ehtoollisviinistä tyhjentyvät pullot olisivat meille ihan kelvollisia, koska niissä on kierrekorkki. Laitan rahaa kolehtiin ja saamme ottaa pullot, Luoto selostaa.

Se on sitten näky, kun teillä on pitkä rivi simaisia viinipulloja myynnissä?

– Kyllä, voi sanoa, että joillakin asiakkailla on ensin riemu revennyt, naiset vastaavat nauravaisina.

. Toukokuun kuudentena päivänä he jatkavat Eteläpään markkinoilla.

– Myymme arpoja, ja meillä on onnenpyöräkin. Palkintoina on vuoden mittaan tekemiämme kudonnaisia. Silloin menee paljon hyyssimattoja, Seppälä sanoo.

Hän tarkentaa, mistä on kyse.

– Kun kudonnainen valmistuu puoliautomaatissa, teemme perään niin sanotun sieppausmaton. Siksi meidän ei tarvitse sitoa alkusolmuja ennen seuraavaa työtä. Siinä säästää lointa.

. Vuokrasta yli jääneillä rahoilla täydentyy kude- ja loimilankavarasto.

– Isona apuna ovat lahjoituksina saamamme kuteet, loimilangat sekä pellava- ja puuvillalangat. Meille on luovutettu kangaspuitakin. Otamme mielellämme vastaan tarpeettomiksi käyneitä materiaaleja, jottei mitään käypää päätyisi roskiin.

. Uusi konehankinta mielessä Akkaan taivaalla on ollut muitakin hankkeita kuin puoliautomaattien ostamiset.

– Teollisuusompelukoneella kanttaamme matot ja muut paksut tekstiilit. Koskuen koulun viides- ja kuudesluokkalaiset pääsivät kerran kutomaan luoksemme. Keittiökalusteet uusimme muutama vuosi sitten, mutta rahoitimme remontin vain myymällä rinkeleitä ja simaa.

Mikä on seuraava haaveenne?

– Sähkörukki. Varsinkin lahjoituslangoista osa on niin hengettömän ohutta, että lankoja olisi syytä kerrata, ja se onnistuisi hyvin sähkörukilla. Jälki olisi koneella tosi tasaista, Luoto tuumaa.

Kirjaudu sisään

Akkaan taivaassa jyskytetään kangaspuilla Jalasjärvellä: "Hyödynnämme tyhjät ehtoollisviinipullot varainkeruussa"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje