Alkoholi toi lohduttoman varjon lapsuuden ylle – Eteläpohjalaisnainen kertoo isäsuhteestaan

Isäsuhdetta pitäisi tutkia nykyistä enemmän, sanoo psykologi ja väitöskirjatutkija Johanna Lindstedt Turun yliopistosta.

. – Isien rooli yhteiskunnassa on muuttunut. Aikaisemmin isille rakennettiin roolia leikittäjänä, mutta nyt suhde on muuttunut tasa-arvoisemmaksi vanhemmuudeksi. Leikki on edelleen yksi keino rakentaa suhdetta lapseen, muiden tapojen ohella.

Isäsuhteen muutos yhteiskunnassa näkyy myös Ilkka-Pohjalaisen lukijoiden vastauksissa isäsuhdetta koskevassa kyselyssä. 1950-luvulla syntynyt lukija kirjoittaa, kuinka siihen aikaan ei paljon isä-lapsisuhdetta ollut.

Aiempien vuosikymmenten isät kuvattiin vastauksissa usein etäisiksi. Tosin poikkeuksiakin löytyi. Eräs lukija kuvaa sodan käynyttä isäänsä rakastavaksi ja välittäväksi, syli oli lapselle tuttu paikka.

. Jokaisella sukupolvella on erilaisia tapoja olla isä. Tämä tulee esiin myös lukijoiden vastauksista .

Vanhemmaksi tullessa omia lapsuuden kokemuksia ja vanhemmuuden malleja katsotaan uudesta näkökulmasta, ja niistä haetaan vertailupintaa omaan vanhemmuuteen.

Osittain halutaan olla samanlaisia kuin oma, hyväksi isänmalliksi koettu isä. Jos suhde on ollut vaikea, tahdotaan asiat tehdä toisin. Lukija kirjoittaa sisäistäneensä huonon kohtelun vasta tultuaan itse vanhemmaksi. Alkoholisti-isän käytöksen seurauksena lukijan omat lapset eivät koskaan näe vanhempiaan humalassa.

. Tärkeä perusturvallisuus Lapsen suhde vanhempiin vaikuttaa Lindstedtin mukaan ennen kaikkea perusturvallisuuden rakentumiseen.

– Lapsuudessa rakentunut tiivis ja läheinen isäsuhde säilyy paremmin myös vanhempana ja tukee esimerkiksi erotilanteissa. Isäsuhde vaikuttaa osaltaan myös tulevaisuuden ihmissuhteisiin ja siihen, millainen käsitys lapselle muodostuu itsestä. Varhaiset lapsuuden kokemukset ovat pohja kaikelle muulle.

Vahvan isäsuhteen merkitystä korostavat myös Ilkka-Pohjalaisen lukijat.

– Se turvan ja luottamuksen tunne, jonka lapsena sain, perustui myös vahvasti isäni rauhallisuuteen, joka vahvisti turvallisuuden tunnetta. Se on auttanut itseäni monissa myöhemmän elämän tilanteissa, kyselyyn vastannut lukija kirjoittaa.

. Lapsen suhdetta kaikkiin vanhempiin pitäisi tutkia tasa-arvoisesti. Johanna Lindstedt . Lindstedtin mukaan muutos isän roolissa on käynnissä koko ajan. Muun muassa perhevapaauudistus sekä asenteiden muutos yhteiskunnassa tekevät vanhemmuudesta tasa-arvoisempaa. Samalla myös perheet muuttuvat.

– Lapsen suhdetta kaikkiin vanhempiin pitäisi tutkia tasa-arvoisesti.

Itse hän sanoo kiinnostuneensa isäsuhteen tutkimisesta juuri sen takia, että tietoa asiasta on olemassa niin vähän.

– Gradua tehdessäni pääsin mukaan tutkimushankkeeseen, jossa haastattelin vanhemmaksi tulevia. Oli huikeaa huimata, kuinka isät loivat suhdetta vielä kohdussa olevaan lapseen. Isät prosessoivat vanhemmaksi tuloa eri tavalla kuin äidit, joilla on fyysinen side lapseen, Lindstedt sanoo.

. Alkoholi varjosti lapsuutta Ilkka-Pohjalaisen kyselyyn vastannut, nelikymppinen eteläpohjalaisnainen, kertoo pohtineensa pitkään sitä, määritteleekö isäsuhteensa huonoksi vai hyväksi. Asian henkilökohtaisuuden vuoksi hän kertoo kokemuksistaan nimettömänä.

– Lopulta isäsuhde on kuitenkin taustalla niin monessa elämän ongelmakohdassa, että päädyin määrittelemään sen huonoksi.

Lukijan kertoman mukaan isäsuhteessa oli paljon hyviäkin asioita. Yhteisiä projekteja isän kanssa, yhteistä tekemistä ja hauskoja asioita.

– Silti alkoholi oli aina taustalla. Tiesin jo hyvin pienenä, että tietyn kellonajan jälkeen on turha odottaa kyytiä kotiin tai mitään muutakaan. Juominen oli asia, jonka kaikki tiesivät, mutta josta ei puhuttu. Mukavienkin muistojen, kuten yhteisten matkojen, päällä on aina alkoholin varjo.

. Lukija kertoo olleensa lapsena kiltti ja ujo, mutta samalla ainoa, joka sanoi isälle juomisesta. Sanoilla ei tosin ollut tilanteeseen mitään vaikutusta.

– Tilanne alkoi näkyä kouluikäisenä. Olin ahdistunut ja en halunnut lähteä kotoa, koska ajattelin, että jos en ole siellä, tapahtuu varmasti jotain pahaa.

Tilanne eteni niin pitkälle, että lukija alkoi saada paniikkikohtauksia yläkouluikäisenä.

– En ensin tiennyt, mistä on kyse. Ajattelin, että minussa on jotain pahasti vialla, kuolen. Sitten kuulin erään sukulaisen puhuvan omista kokemuksistaan ja ymmärsin. Lopulta ystäväni kuskasivat minut nuorisopsykiatrille ja sain sieltä jonkin verran apua.

Aikuisiällä lukija kertoo hakeutuneensa terapiaan, jossa hän on käsitellyt kokemuksiaan.

– Terapiassa olen ymmärtänyt, että monet toimintamallini johtuvat lapsuudestani. Olen myös oppinut avautumaan asioista.

. Nykyistä suhdettaan vanhempiinsa lukija kuvailee virkamiesmäisiksi. Lapsuuden kokemuksista ei puhuta.

– Tiedän, että tarvittaessa saisin taloudellista apua. Se on ollut tapa, jolla asiat on meillä aina hoidettu. Henkisestä puolesta ei ole puhuttu.

Lukija kokee, että lapsuuden kokemusten suurin vaikutus on siinä, että luottaminen ihmisiin on edelleen vaikeaa.

– Ihmissuhteiden ylläpitäminen on ollut luottamuspulan vuoksi hankalaa. Joitain vuosia sitten päädyin jopa kokeilemaan itsekin tunteiden hoitamista alkoholilla, mutta terveysvaikutusten jälkeen ymmärsin, että punaviini ei ongelmia ratkaise.

. Olen vastuussa omasta onnestani. . Isälleen hän haluaisi sanoa saman, jonka on itse oivaltanut terapian myötä.

– Sanoisin, että kaikkea ei tarvitse kestää ja sietää. Tunteet saa päästää pihalle, eikä pahaa oloa tarvitse paeta ryyppäämällä.

Vaikka lapsuuden kokemukset vaikuttavat edelleen, lukija on päättänyt elää omaa elämäänsä.

– Katkeruus ja viha ovat syöpä, joka syö sisältä. Olen vastuussa omasta onnestani. Vihan kantaminen isää kohtaan ei tee minua onnelliseksi.

Kirjaudu sisään

Alkoholi toi lohduttoman varjon lapsuuden ylle – Eteläpohjalaisnainen kertoo isäsuhteestaan

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje