Armoton rattimies ja uuttera pihkaniska on kaupannut mattoja 60 vuotta − Inttäviä ukkokerhoja Jorma Rajasaari, 76, kavahtaa

Kuortaneen Mäyryä halkovaa Seinäjoentietä ajellessa on vaikea olla huomaamatta kadun varressa nököttäviä hilpeän persoonallisia mainoskampanjoita.

”Hinta ei ole este” ja ”Kutojan karkkikauppa” -tyyppiset ilmaukset muodostavat vain pienen otoksen 76-vuotiaan mattokauppiaan lupsakoista aivoituksista, jotka tervehtivät asiakasta myös näyteikkunoilta.

Kauppias Jorma ”Jorse” Rajasaari on tunnettu siitä, että mainossloganeihin saattaa ilmestyä ajankohtaisia viittauksia niin läheltä kuin kaukaa.

– Niitä jää kiikkumaan joskus, eivätkä ne ole enää niin ajankohtaisia, Rajasaari naurahtaa toisinaan ajattomaksi muuttuvista mainoslauseistaan.

Kauppamiehen sloganit herättävät hyväntuulista huomiota myös sosiaalisessa mediassa.

. Tyttäret Kristiina Rajasaari ja Marjaana Rajasaari-Lahti auttavat somemarkkinoinnissa. Sama hyväntahtoinen huumori välittyy myös aikuisten tyttärien Facebook-päivityksistä.

– Ei tämä saa olla liian vakavaa, sillä elämässä riittää vakavaa muutenkin.

. Ihmiset tykkäävät heittää huulta myös ikkunateippauksista.

– Se on sen päivän mielipide, joka teipataan näyteikkunaan. Suomessa ei tämän typpisiä kauppoja enää perusteta. Tämä on viimeisiä, Rajasaari uskoo.

. Ryijyjen kutojat loppuvat Rajasaaren putiikki sijaitsee keskellä niin kutsuttua Öljymäkeä. Raamatullisesta lempinimestään huolimatta, tausta liittyy vireän kylätaajaman maalliseen yrittäjyyteen.

Liikanimi tuli aikoinaan kylän kaupallisessa keskustassa sijainneesta kahdesta täyden palvelun huoltoasemasta, joissa menneinä aikoina paitsi huollettiin myös korjattiin ajoneuvoja.

Muinaiseen lähikauppaan astuessa värit vyöryvät päälle kuin itämaisessa basaarissa. Hyllyt ja lattiat notkuvat kuteita, lankoja, loimilankoja ja kodintekstiilejä.

Rajasaari siirsi toimintansa Kuortaneen Kirkonkylältä Mäyryyn vajaat kymmenen vuotta sitten.

Toimitila on vuokrattu entisestä Mäyryn Valinnasta. Sitä ennen kyläläiset oppivat tuntemaan kiinteistön osuuskauppana.

Kutojat ovat pääosin yksittäisiä kädentaitajia ympäri Etelä-Pohjanmaata. Perinteisiä ryijyn kutojia vain on hankalaa, ellei mahdoton enää löytää.

– Kaikki kolme ryijyn kutojaani ovat kuolleet kolmen vuoden sisällä. Kutojat olivat suurin piirtein meikäläisen ikäluokkaa.

. Kuortane herää eloon kesäkaudella, kun mökkituristit saapuvat lomailemaan. Perinteisen kesätapahtuman, Kuhinoiden, alla ihmiset alkoivat pysähdellä myös Rajasaaren kivijalkaputiikissa.

– Puolessa välissä heinäkuuta ihmiset alkoivat oikeastaan vasta liikkua. Kesä- ja heinäkuu olivat sitä ennen poikkeuksellisen rauhallisia, kun Ukrainan sota veti kaiken jumiin.

Käsityölankojen sesonki puolestaan odottaa jo myymälän oven takana.

– Odotan syyskuuta, kun kansalaisopistot aloittavat. Tämä on heidän mansikkamaansa. Lankavan kanssa meillä on ollut pitkään hyvä yhteistyö. Kauhavalta saan heti, mitä tarvitsen, Rajasaari kiittelee lähes satavuotiaan käsityöihmisten kaupan kanssa tekemäänsä kitkatonta yhteistyötä.

. Osapuolten oltava tyytyväisiä Yleensä Rajasaari pitää liikettään auki kolme tuntia aamupäivisin. Asiakaspalvelijana hän kurvaa tarvittaessa paikan päälle tarvittaessa kauppoja hieromaan, jos puhelin soi.

– Tämä on pikemminkin tänä päivänä minulle terapiaa. Täällä minä viihdyn.

Sosiaalinen luonne on pitänyt Rajasaaren kaupallisella alalla 60 vuotta. 17-vuotias innokas suunnistaja ja hiihtäjä haaveili tuolloin lähinnä poliisikouluun pyrkimisestä.

Tietä tuli viitoittamaan tulevan puolison Kirstin (o.s. Kivi-Porkkunen ) vanhempien Martti ja Viola Kivi-Porkkusen omistama Kuortaneen Kotikutomo, jonka jatkamisesta urkeni uusi ja yllättävä urapolku.

– Tykkään olla ihmisten kanssa ja pitää hauskaa. Kauppa on onnistunut, kun molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä kaupanteon jälkeen, hän avaa vuosikymmenten yrittäjäfilosofiaansa.

. Oikein tyylettömään väittämiseen, jossa jäljellä on enää vain periaate, siihen minulla ei ole enää voimia. Jorma Rajasaari . Toisinaan kivijalassa rupatellaan pitkiäkin aikoja, kuten ennen vanhaan kyläkaupoissa tapana oli.

– Joskus liiankin pitkään. Melkein pitää jo sanoa, etköhän lähde, hän velmuilee.

Sen sijaan vanhojen äijien ”ryhmäistumisiin, joissa jaetaan viisauksia”, Rajasaaren ei enää huvita osallistua.

– Oikein tyylettömään väittämiseen, jossa jäljellä on enää vain periaate, siihen minulla ei ole enää voimia. Minäkin osaan olla periksiantamaton, mutta haluan mielipiteiden perustuvan tosiasioihin, hän viittaa taakseen jättämiinsä ukkoparlamentteihin.

. Suunnistustapahtumien vakiokasvo Valkohiuksinen ja -partainen Rajasaari on paljon nähty hahmo myös maakunnan urheilupiireissä.

Voi sanoa hyvällä omallatunnolla, että hän lukeutuu niihin alueen vanhoihin pihkaniskoihin, joita laji jaksaa yhä viehättää.

Mikä suunnistuksessa edelleen kiehtoo?

– Haluan laittaa vielä elämälle haasteita.

Vaikka mittariin tulee elokuussa komeat 77, kulkee hän edelleen ahkerasti iltarasteilla ympäri Etelä-Pohjanmaata. Myös korttelirastit Seinäjoella ovat tulleet tutuiksi.

Vaikka vauhti on viime vuosina iän myötä hiipunut, määrä pysyy yhä korkeana. Kuluvana kesänä on takana jo 70 rastit.

– Aina olen omin eväin kävellyt pois, mies naurahtaa tuttuun tyyliinsä.

Tuoreessa Kuortaneen Kunnon (KuKu) 100-vuotiskoronikassa Rajasaarta kutsutaan MR. Kuntosuunnistukseksi. Huippuvuosi osui kahden vuoden taakse, sillä vuonna 2020 hän kuntoili läpi peräti 146 suunnistustapahtumaa.

. Rajasaari hurahti äly- ja kuntolajiin jo 1960-luvun alussa. Hän osallistui nuortensarjalaisena KuKun ensimmäiseen jukolajoukkueseen vuonna 1965.

60-vuotishaastattelussaan Rajasaari kertoi, että nuoren pojan liikuntakipinä lähti siitä, kun Erkki Ala - Honkola , äitinsä sukulaismies, vei häntä urheilun pariin.

Rajasaarta liikuntaharrastuksiin kuskanneesta, noin 11 vuotta vanhemmasta ja kovettuna hiihtäjänä ja ampumahiihtäjänä tunnetusta Ala-Honkolasta tuli samalla kuin toinen isä.

– Hän vei minua kuin omaa tenavaansa, Rajasaari muistelee kiitollisena.

Tien päällä viihtyvä Rajasaari tunnetaan myös siitä, että hän ennättää suunnistuspaikalle hyvissä ajoin ennen ratamestareita.

– En halua yksinkertaisesti mennä kiireen kanssa.

Kyse ei ole suinkaan pelkästä korvessa taivaltamisesta kartan kanssa.

– Sosiaalinen kanssakäyminen on hauskaa. Kiire loppuu siihen, kun löydän lähtöpaikan.

. Mainetta myös ratin takaa Jos ei kiirettä, ainakin vauhtia Rajasaarelle on tarjonnut kiintymys autourheiluun. Kokemusta on karttunut ratin takaa niin autosuunnistuksessa, jokamiehenluokassa, rallicrossissa kuin rallisprintissäkin.

Mikä autourheilussa vetää?

– Kai päässä on ollut alusta saakka vikaa, hän vitsailee.

Kilpa-ajounelmaan eivät aluksi tahtoneet rahat riittää, mutta menestyksen ansiosta hän alkoi löytää itselleen autourheilussa aina niin elintärkeitä sponsoreita.

Miehen sisukkuus tulee ilmi lehtijutusta, jossa oli viitattu jo neljäkymmentä täyttäneen Rajasaaren olleen ”takavuosien kuskin” hänen voitettuaan jonkin kisan.

– Sain siitä kipinän ja kerroin lehden päällä tavoittelevani Suomen mestaruutta.

Hän halusi mitata taitonsa hankkimalla yhtä nopean auton kuin kilpakumppaneillaan. Korkeimmalle podiumille vei miehen luottoauto Volkswagen Kupla, jossa oli Porschen tekniikka.

– Se oli siinä. Seuraavana vuonna olin mestari rallicrossissa, hän muistelee vuotta 1986.

Jokkiksen nostalgiasivustolla Rajasaari-aiheiset muistelot ja kuvat nousevat usein esiin.

. Rajasaari myöntää tavoitelleensa aina ahnaasti ykköspallia, vaikka leikki on rajua. Kilvanajo loppui noin 15 vuotta sitten Kankaanpäässä rajuun ulosajoon SM-sprintissä.

– Ajoin koko ajan kaasu pohjassa. Olin ehkä vähän liian yliyrittäväinen. Muistin väärin kolme hyppyriä. Laskuvirhe, yhtäkkiä hyppyri ja olinkin ilmassa, kun piti kääntää.

Rajasaari lensi autoineen ensiksi 30 metriä ojan yli. Sen jälkeen kilpa-auto pyöri ympäri vielä 70 metriä.

– Auto oli aivan pillan päreinä, mutta hengissä säilyttiin. 140 kilpailua pysyin kuitenkin pystyssä sillä autolla.

. Hirviporukassa olo kevenee Keholle pahempi tärsky sattui talvella hirvimetsällä.

– Olin nousemassa autostani, kun perääni ajettiin saman tien. Minä lensin tajuttomana ojaan.

Tälli katkaisi kaksi kylkiluuta ja mursi jalkapöydän. Auto meni lunastukseen.

– Ihme, että selvisin ylipäänsä hengissä.

Rajasaari kuuluu silti yhä Patiskan Metsästysseuraan.

– Olen enempi viihdeporukassa, vaikka pyssy kulkee mukana. En saa mitään aikaan, mutta olen mukana keventämässä oloani ja toivon mukaan muidenkin joskus.

Vaikka Rajasaari tunnetaan helposti lähestyttävänä ja puheliaana miehenä, hän kaipaa välillä täyttä rauhaa kaikesta hälinästä.

Vähintään viimeiset 15 vuotta hänellä on ollut tapana ajaa länsirantalaisisännän metsään rakentamalle laavulle, laittaa tulet ja istuskella paikan päällä, kunnes tulet hiipuvat.

Jyvälaarista rakennettu laavu tunnetaan paikallisten suussa laarina.

– Se on oma juttu. Siinä ei tarvita seiniä, eikä muita ihmisiä, Rajasaari kertoo jouluhartaudestaan.

. Täysraittiutta pian 50 vuotta Kenties vielä rallikisojenkin pokaaleita tärkeämmäksi on noussut miehen voitto kuningas alkoholista.

Ryyppyjen ottaminen päättyi kolmekymppisenä.

– Muutos sattui 9.9.1975, hän muistaa kirkkaasti.

Tuon päivämäärän jälkeen raivoraittiiksi tiedetyn Rajasaaren korkki on pysynyt visusti kiinni.

– Se oli kovaa ja hullua aikaa, eikä ihmisen elämää, mutta siitä selvittiin. En juonut kauan aikaa, mutta se meni lopulta kaiken edelle.

Päihteistä eroon päästäkseen Rajasaari ajeli kolmisen vuotta 3–4 kertaa viikossa Seinäjoelle AA-kokouksiin.

Sen jälkeen irrottautumisessa auttoi oma sinnikkyys.

– Jatkoin omilla voimilla ja elämänkokemuksella, eikä sen jälkeen ole tarvinnut värkätä viinan kanssa. Se loppui siihen, eikä ole tullut mieleenkään.

. Tunneihminen osaa avautua Rajasaari tunnustaa olevansa tunneihminen, jolle mammonan arvostus merkitsee hetki hetkeltä vähemmän.

– Sitä pitää olla välttämättömään, mutta rahaa ei saa päästää isännäksi ja päälliköksi.

Vuonna 1945 syntynyt Rajasaari toimii suurten ikäluokkien edustajana oivana esimerkkinä ikätovereilleen. Tunteensa voi näyttää, eikä tuskaakaan kannata padota sisimpäänsä.

Hän joutui saattelemaan hautaan keväällä 2017 ainoan poikansa Olli-Pekka ”Oopee” Rajasaaren , joka menehtyi vakavien sairauksien seurauksena.

Isä on oppinut elämään surunsa kanssa, mutta ikävä kalvaa.

– Yli siitä ei pääse ikinä, hän herkistyy.

Tyttäriään hän kiittää tukemisesta.

– He ovat hoitaneet minua hyvin, Rajasaari päättää.

Haastattelun jälkeen kauppias istahtaa puotinsa eteen, kuten niin lukuisina päivinä aiemmin kauppiasurallaan.

Wed, 8/17

Kirjaudu sisään

Wed, 8/17

Armoton rattimies ja uuttera pihkaniska on kaupannut mattoja 60 vuotta − Inttäviä ukkokerhoja Jorma Rajasaari, 76, kavahtaa

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin