Aviomiehen peliriippuvuus vei Sarilta mökin ja toi häpeän, toipumisensa jälkeen hän on auttanut muita – "Kaikesta selviää"

Sari ehti miettiä paljon, miksi hänen ja hänen miehensä rahat eivät riitä, vaikka molemmat ovat hyvätuloisia. Sitten kotiin tuli pikavippikirje.

. – Kysyin mieheltäni, mikä tämä on. Hän lysähti kasaan ja kertoi, että hänellä on peliriippuvuus, joka on kestänyt vuosia. Hän oli melkein aina kotona ennen minua ja keräsi kirjeet pois. Niitä oli piilotettu avaamattomina kaappeihin ihan hirvittävä määrä, Sari sanoo.

Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään asian arkuuden takia.

. Mies oli hoitanut perheen raha-asioita, ja pariskunnalla oli yhteisiä lainoja. He ottivat yhden ison lainan, jolla oli tarkoitus maksaa muut pois.

– En tiennyt, että isommatkin lainat menivät pelaamiseen. Lopuksi lainoja otettiin vain minun nimelläni, mutta en silloinkaan osannut kyseenalaistaa asiaa. Olimme 31 vuotta naimisissa, en halunnut uskoa mitään pahaa rakkaasta ihmisestä.

. Sari tunsi pelkoa ja epäuskoa, kun asia tuli ilmi. Hän syytti itseään miehensä peliriippuvuudesta.

– Ensin sanoin, että olisit käynyt vaikka vieraissa sen sijaan, että olisit pelannut meiltä kaiken. Silloin tuntui, että raha merkitsi kaikkea, eikä voinut tehdä mitään ilman rahaa. Alkoi pelottaa, ovatko vuokramme rästissä. Tuli epäusko, että olen ollut ihmisen kanssa vuosia tietämättä salaisuudesta.

– Syytin itseäni, koska en ollut huomannut asiaa. Mietin, olisiko hän ollut pelaamatta, jos olisin välittänyt ja kiinnostunut enemmän. Ajattelin, olinko minä mahdollistanut pelaamisen.

Sari kävi töissä, mutta hänellä oli valtava sisäinen ahdistus ja häpeä. Hän ajatteli, että ei voisi sanoa asiasta kenellekään, mutta kertoi pian aikuisille lapsilleen.

. Sari alkoi etsiä tietoa peliriippuvuudesta. Hän ei tiennyt, että sellaista asiaa on edes olemassa. Ensimmäisenä vastaan tuli Pelirajaton, jonne hän otti yhteyttä.

– Minulle soitettiin tukipuhelu, jossa kerrottiin, että asia ei ole minun syyni. Se jäi mieleeni. Mieheni ei olekaan pelannut siksi, että olen mahdollistanut sen.

. "Päivä toisensa jälkeen työnsimme asian sivuun" . Sari on miettinyt jälkikäteen, että hänen miehensä luonne muuttui pelaamisen ja siitä seuranneiden velkojen takia. Riitojakin oli aiempaa enemmän, ja ne kestivät pidempään.

– Mietin, onko minussa jotain vikaa, kun mieheni ei tule lähelle, vaan vetäytyy. Yritin löytää ratkaisuja ymmärtämättä, että taustalla oli synkkä salaisuus.

Pariskunta erosi lopulta ystävinä, mutta suhde ei loppunut heti, kun riippuvuus tuli ilmi.

– Papin sanat myötä- ja vastoinkäymisistä tulivat usein mieleeni. Ajattelin, että minun pitää ottaa ohjat käsiini ja tehdä sitä ja tätä. Mutta ei minulla ollut voimavaroja siihen, kun matto oli vedetty jalkojen alta.

– Päivä toisensa jälkeen työnsimme asian sivuun aivan kuin sitä ei olisi ollut. Pelaajalle tulee helpotus, kun asia tulee ilmi ja taakka siirtyy sille, joka saa tietää. Aloin voida huonosti ja se näkyi kaikessa.

Sari alkoi selvittää velkaneuvonnan mahdollisuutta, ja otti samalla itse lisää lainaa.

– Minulla oli luottotiedot kunnossa, hänellä ei. Senhän takia lainat oli otettu minun nimissäni. Ajattelin, että otetaan lainaa, jotta selvitään arkisista laskuista. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että lainalla ei makseta lainaa.

Velkaneuvonnassa selvisi ensimmäistä kertaa kunnolla velkojen määrä. Sari ei halua kertoa velan tarkempaa määrää, mutta sitä oli paljon.

– Sanottiin, että antakaa kaiken mennä ulosottoon, jotta elämiseen jää rahaa. Siitä elämä lähti rahallisesti käyntiin, vaikka se kuulosti hirveältä. Se oli ihana paikka, kukaan ei syyllistänyt. Tulee itku, kun puhun siitä.

Viime kesänä tuli takapakkia, kun Sari menetti mökkinsä. Se oli hänelle kova paikka, vaikka laina lyhenikin. Hän omisti mökin yhdessä äitinsä kanssa, mikä teki asiasta erityisen hankalan.

– Äiti sai ulosottokirjeen kotiin. En olisi halunnut, että tieto olisi mennyt hänelle sillä tavalla. Peliriippuvuus koskettaa välillisesti montaa henkilöä.

Sarin kuukausipalkasta kolmasosa menee lainojen lyhentämiseen. Hän ei enää ajattele asiaa.

– Maksan sen ja vuokran ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, mitä sen jälkeen jää. Aloin jo aiemmin käydä ilmaiskonserteissa ja tehdä ilmaisia asioita. Saan iloa, kun poimin kukkia. Näen kauneutta ilman rahaakin.

. "Kaikesta selviää" . Sarin selviytymistä auttoi vertaisviikonloppu, jossa oli muita eri tilanteissa olleita läheisiä ja pelaajia.

– Tajusin, että en ole yksin. Oli tärkeää saada tietoa sairaudesta, puolisoni ei tehnyt sitä pahuuttaan.

Viikonlopun jälkeen hän ei kuitenkaan enää mennyt vertaisryhmiin.

– Tein siinä väärin. Toipumiseni kesti kolme vuotta, se olisi ollut varmaan nopeampaa, jos olisin osallistunut.

Nyt hän toimii itse vertaisohjaajana.

– Kaikesta selviää. Sen sanon kaikille ensimmäisenä, ja se jää monelle mieleen. Läheisten pitää huolehtia myös itsestään.

– Monella häpeä on niin suuri, että he eivät uskalla tulla ryhmiin. Moni pelkää, että ryhmässä on joku tuttu tai henkilö samalta paikkakunnalta. Sanon, että sehän on vain voimavara, jos voitte nähdä ja jutella. Miehillä kynnys ryhmään tulemiseen on häpeän takia vielä suurempi, mutta ryhmässä siitä tunteesta pyritään eroon.

Sari muistuttaa, että peliongelma ei tarkoita väistämättä parisuhteen päättymistä.

– Jotkut saattavat vain sanoa, että "jätä se". Ei ole helppoa jättää toista, eikä jättäminen ole ratkaisu, jos rakastaa toista ihmistä. Joskus parisuhteet lujittuvat, kun salaisuus paljastuu ja joskus erotaan. Siihen voi olla monta muutakin syytä.

Mistä haaveilet?

– Haaveilen omasta hyvinvointialan yrityksestä. Kouluttaudun ja opiskelen alalle työni ohella. Sen lisäksi haaveilen uudesta mökistä.

. Läheiset ovat aina avun arvoisia . Sosped-säätiön Pelirajaton-toiminnan kohtaamis- ja läheistyön asiantuntija Markus Sjöholm sanoo, että läheiset ottavat heihin yhteyttä huomattavasti vähemmän kuin pelaajat.

– Vertaispuhelimeemme tuli syksyllä aika vähän pyyntöjä läheisiltä, vaikka tarjontaa on. Vertaisryhmiinkään ei aina löydy osallistujia.

Sjöholmin mukaan monella apua hakeneella läheisellä on kokemus, että apua on huonosti saatavilla. Pelirajaton tarjoaa matalan kynnyksen vertaistukea puhelimessa ja chatissa, ja se järjestää myös pidempää tukea.

Läheiset hakevat vertaistuesta apua siihen, miten tulisi toimia, jotta pelaaja pääsisi eroon peliriippuvuudesta.

– Omista rajoistaan, itsestään ja raha-asioistaan huolta pitävä henkilö auttaisi myös pelaavaa läheistään parhaiten. Toisen pelivelkojen maksu pitkittää ongelman kohtaamista ja käsittelyä.

Sjöholmin mukaan vastuu seurausten korjaamisesta tulee antaa pelaajalle. Se ei kuitenkaan ole helppoa.

– Pelaaja voi olla itsetuhoinen. Läheinen voi ajatella, että toinen tippuu pohjalle ilman apua. On inhimillistä auttaa rakastaan, mutta keinot tulisi valita niin, että jaksaa itsekin. Kannustaminenkin on riittävä tuki.

– Kukaan peliongelmasta toipuneista vertaisohjaajistamme ei ole sanonut, että läheisen olisi pitänyt tehdä heidän puolestaan enemmän, vaan pikemminkin päinvastoin.

Sjöholm muistuttaa, että läheiset ovat aina avun arvoisia.

– Jo varhaisessa vaiheessa on hyödyllistä pohtia omaa jaksamistaan ja omaa rooliaan pelaajan rinnalla. Samoja asioita kokenut vertainen auttaa pohdinnoissa.

. Hyödyllisiä numeroita ja linkkejä Peluurin auttava puhelin 0800 100 101, ma–pe klo 12–18.

MIELI ry:n kriisipuhelin 09 2525 0111, 24 tuntia vuorokaudessa.

Vertaistukea ja kokemustarinoita: pelirajaton.fi.

Pohjanmaan hyvinvointialue:

Keskinen alue 06 218 1415, ma–pe klo 10–12.

Pohjoinen alue 06 786 2606, terapeutti ma–pe klo 8–11. 06 786 2607, ma–pe klo 8–10, sairaanhoitaja.

Eteläinen alue 06 224 1831, ma–pe klo 8–15.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue:

Ole yhteydessä oman alueesi lähiterveyspalveluihin.

Seinäjokelaiset: Seinäjoen riippuvuusklinikka 044 754 1638, arkisin kello 8–12.

Kirjaudu sisään

Aviomiehen peliriippuvuus vei Sarilta mökin ja toi häpeän, toipumisensa jälkeen hän on auttanut muita – "Kaikesta selviää"

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Aviomiehen peliriippuvuus vei Sarilta mökin ja toi häpeän, toipumisensa jälkeen hän on auttanut muita – "Kaikesta selviää"

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje