Elina Kalliovalkaman rakastamassa pääsiäisessä on nyt kaikuja koko maailman tuskasta: Pääsemmekö me koskaan tästä piinasta?

Nurmon kirkko on Elina Kalliovalkamalle erityisen tärkeä paikka pääsiäisenäkin. Siellä hänen isänsä Martti Hemminki on ollut kanttorina.
Nurmon kirkko on Elina Kalliovalkamalle erityisen tärkeä paikka pääsiäisenäkin. Siellä hänen isänsä Martti Hemminki on ollut kanttorina.
Kuva: Tanja Korpela
  • Markku Kulmala
Jaa artikkeli

Nurmolainen Elina Kalliovalkama on joutunut työssään Seinäjoen keskussairaalan osastonhoitajana koronapandemian syvään päähän. Myös Ukrainan sota tuli perheessä lähelle, kun tyttären luo tuli pakolaisäiti lapsineen.

Mielessä pyörii nyt kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa vastata: Onko meillä ulospääsyä tästä piinasta? Onko tähän tulossa joskus loppu?

Hänelle luterilaisena pääsiäinen on kirkkovuoden tärkein juhla. Joulu on ilojuhla, koska Kristus syntyi ihmiseksi, mutta vasta pääsiäisenä Jumalan pelastussuunnitelma käy toteen.

– Kaikki alkaa valoisasta joulusta, mutta pääsiäiseen liittyy sovitus. Se on kaikkein tärkeintä ja syy, miksi Jeesus syntyi tänne.

Juuri nyt pääsiäisen kärsimyksen sanoma tulee poikkeuksellisen lähelle ihmisiä ja kansoja. Hiljaisen viikon ahtikirkoissa kuljetaan Jeesuksen ristintietä.

Kalliovalkamalle piinaviikko on hiljentymistä ja sisäänpäin kääntymistä. Keskiviikkona Nurmon kirkossa hän sai lukea ahtikirkon tekstin. Siinä Jeesus tuomitaan kuolemaan.

– Pääsiäinen antaa mahdollisuuden miettiä sielunsa tilaa. Edellä menee Kristus, joka on ollut kaikissa niissä pahoissa paikoissa, mihin ihminen ikinä voi joutua. Myös ahdistuksessa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lepoa ahdistuksesta kenelle tahansa

Hänen mielestään ihminen voi saada voimaa pääsiäisen perusajatuksesta, vaikka ei kokisikaan kristinuskoa tai sen sanomaa omakseen.

Pääsiäisen ydin on kristikuntaa laajempi ja liittyy ihmisenä olemiseen – vankeudesta vapauteen ja kärsimyksestä rauhaan.

– Siitä voi saada vahvistusta tai hetken lepoa omaan ahdistukseen ja riittämättömyyteen. Vaikeuksien läpi voi elää, vaikka vaikeus tai sairaus ei koskaan poistuisikaan.

Kodin lähellä virtaava Nurmonjoki on osa Elina Kalliovalkaman sielunmaisemaa.
Kodin lähellä virtaava Nurmonjoki on osa Elina Kalliovalkaman sielunmaisemaa.
Tanja Korpela

Pääsiäisen evankeliumi tuo hänelle itselleen lohtua. Pääsiäisaamuun herääminen muuttaa aina oman tunnelman, ja siitä nousee halu tuoda merkityksellinen asia myös julki.

– Aamulla lähetän usein viestin, että Kristus on ylösnoussut. Olen aikuinen, ja vaikka körtti olenkin, voin jo sanoa, että olen kristitty. Körtithän eivät ole tällaisista asioista kovin isoa meteliä ikinä pitäneet.

Kanttorin tyttären lapsuuden elämänpiiri on leimannut hänen elämäänsä. Musiikki on ollut hänelle aina tärkeää.

– Monet ihmiset haluavat hiljentyä musiikin avulla. Minulle merkittävin on ollut Bachin Matteus-passio, jota olen saanut olla laulamassa myös kuorolaisena.

Hän muistaa ajan, jolloin hänen isänsä Martti Hemminki vielä opiskeli kanttoriksi ja perhe asui mumman ja paapan luona. Paappa Eino Hemminki oli kaunisääninen tenori. Hän osasi säestää itseään urkuharmonilla, kun lauloi Siionin virsiä.

– Hän oli nuorena käynyt Turussa kanttorikoulua, mutta se jäi kesken, kun tuli vapaussota.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Arjen ekumeniaa

Kun Hemmingin perhe asui Lapin lestadiolaisalueella, he kävivät kirkossa ja seuroissa. Sieltä muutettiin Pohjois-Karjalaan ennen kuin palattiin kotiin Nurmoon. Eri herätysliikkeet tulivat tutuiksi myös opiskelu- ja työvuosina Porissa, Turussa ja Mikkelissä.

Vaikka hengellinen koti on körttiläisyydessä, hän kertoo olevansa useimpien herätysliikkeen ihmisten tapaan avaramielinen. Se lienee seurausta siitä, että yhtä useampien perheissä alkaa olla kansainvälisyyttä.

– Ehtoollispöydästä ei käännytetä ketään. Se on arjen ekumeniaa.

Hän on ollut jonkin verran mukana myös oopperayhdistyksen ja yhteiskristillisen teatterin toiminnassa. Musiikkiharrastuksen lisäksi hän toimii Seinäjoen kirkkovaltuustossa ja Lapuan hiippakuntavaltuustossa.

Tuo kaikki on ollut vastapainoa arkityölle ja tuonut mittakaavaa elämään.

– Kun tapaa erilaisia ihmisiä erilaisissa tilanteissa, se antaa kaikupintaa ja toivottavasti myös suhteellisuudentajua. Vaikka harrastukset vievät aikaa ja energiaa, ne kuitenkin antavat paljon.

Lakeus-kvartetin pitkä tie

Moni tuntee Elina Kalliovalkaman (altto) Lakeus-kvartetista yhdessä Marianne Takalan (sopraano), Maunu Malkamäen (tenori) ja Markku Kujanpään (basso) kanssa. Kvartetti perustettiin kirkkokuorojen valtakunnallista kilpailua varten vuonna 1995.

Yhteen soivia ääniä haettiin kirkkokuoroista. Kanttori Martti Hemmingin ohella kvartettia ovat ohjanneet eri aikoina kanttorit Mikko Seppänen, Päivi Kankainen ja Pekka Mäntymaa.

– Kokoonpano on säilynyt alkuperäisenä, eikä meillä ole varahenkilöitä. Välillä on ollut sellaista, että jos pystymme perheidemme juhlissa auttamaan toisiamme, sekin riittää.

Lakeus-kvartetti Markku Kujanpää (vas.), Elina Kalliovalkama, Marianne Takala ja Maunu Malkamäki esittävät Martti Hemmingin ja Jouko Ikolan laulua "Isiltä perinnöksi" Nurmon kirkossa vuonna 2008. Arkistokuva.
Lakeus-kvartetti Markku Kujanpää (vas.), Elina Kalliovalkama, Marianne Takala ja Maunu Malkamäki esittävät Martti Hemmingin ja Jouko Ikolan laulua "Isiltä perinnöksi" Nurmon kirkossa vuonna 2008. Arkistokuva.
Tomi Kosonen

Varsinaisia esiintymisiä kvartetilla on harvakseltaan. Laulajien ääntä kuullaan kuitenkin usein jumalanpalveluksissa, joissa he mieltävät itsensä enemmän osallistujiksi kuin esiintyjiksi.

Yleensä kvartetti laulaa neliäänisesti myös synnintunnustuksen ja synninpäästön. Viimeksi oltiin äänessä viikkoa ennen palmusunnuntaita Nurmossa.

– Siitä pääsiäinen oikeastaan alkaa. Silloin juutalaisneuvosto päättää, että tuosta miehestä on päästävä eroon. Kristillisessä juhlassa siitä alkaa niin sanottu syvä paasto, joka kestää pääsiäiseen asti.

Laulujen aiheena on syvä kärsimys. Yksi ihminen uhrataan, että koko kansa säilyy, mikä viittaa ristinkuolemaan. Se on reitti armoon ja pelastukseen, Kalliovalkama sanoo.

Ihmisen on vaikea luopua

Hän arvioi, että pitkä korona-aika on vaikuttanut ihmisiin enemmän kuin he itse huomaavatkaan. Kun työlle ei ole vastapainoa, työstä hakee jotakin sellaista, mitä siitä ei kuulukaan hakea. Tähän kiinnitti huomiota myös hiippakuntadekaani Terhi Kaira puhuessaan hiippakuntavaltuutetuille.

– Korona näkyy työpaikoillakin väsymisenä ja turhautumisena ihmisten välisissä suhteissa konflikteina ja pettymyksinä. Itseensähän ihminen ensimmäisenä pettyy ja kokee riittämättömyyttä.

Kalliovalkaman mukaan kriisit pakottavat meitä luopumaan monesta itsestään selvästä, mutta se on ihmisille vaikeaa.

– Me ajattelemme vähän kuin Aatami ja Eeva Eedenissä, että nämä ovat saavutettuja etuja. Kyllä ihmistä pitää aika tavalla pistää kontilleen ennen kuin hän suostuu mistään luopumaan. Ihmisluonne on sellainen, me olemme lopulta aika itsekkäitä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tutkija: Naisten uskonnollisuus ohentuu

Suomalaisten suhde kristinuskoon ja kulttuurikristillisyyteen on muuttunut nopeasti. Se näkyy erityisesti nuorten naisten asenteissa, sillä kolmannes heistä ilmoittaa luopuneensa jumalauskosta.

Tulos saatiin International Social Survey Programme -kyselyssä vuonna 2018.

Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisu "Uskonto arjessa ja juhlassa", joka oli osa kirkon nelivuotiskertomusta vuosilta 2016–2019, kartoitti myös kirkollisten juhlapyhien viettoa. Nuorimmassa naisten ikäryhmässä vain viidennes oli sitä mieltä, että pääsiäisen sanoma on tärkeä.

Ero nuoriin miehiin oli merkittävä, sillä noin kolmannes miehistä pitää sanomaa tärkeänä.

– Nuorten miesten keskuudessa näyttää orientoituminen perinteiseen tai vaihtoehtoiseen uskonnollisuuteen olevan kasvusuunnassa, arvioi tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg Kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä.

Suomalaisen pääsiäisenvieton muodot ovat vuosisataisten sekoittuneiden perinteiden tulosta. Tässä pääsiääsvalakia palaa Lakeuden Ristin naapurissa vuonna 1996. Arkistokuva.
Suomalaisen pääsiäisenvieton muodot ovat vuosisataisten sekoittuneiden perinteiden tulosta. Tässä pääsiääsvalakia palaa Lakeuden Ristin naapurissa vuonna 1996. Arkistokuva.

Tapakristillisyyden murros näkyy myös pääsiäisenä. 85 prosenttia 30–54-vuotiaista suomalaisista kertoi, etteivät he osallistu hiljaisen viikon tilaisuuksiin koskaan.

Nuorimmissa ikäluokissa näkyy laajemminkin nopea kulttuurikristillisyydestä irtautuminen, mutta taustasyyt ovat kauempana.

– Kodilla ja ympäristöllä on iso merkitys arvojen ja katsomusten periytymisessä. Juuri siellä muutos onkin tapahtunut. Kodeissa uskonnollinen kasvatus on heikentynyt ja ohentunut 2000-luvulla.

Institutionaalisesta uskonnosta etääntyminen ei välttämättä tarkoita suoraa yhteyttä ateismiin, vaan siinä korostuu yksilöllinen asenne uskontoon. Oman katsomuksen aineksia haetaan eri perinteistä.

Kolmannes suomalaisista oli sitä mieltä, että pääsiäisen sanoma Kristuksen ylösnousemisesta on heille itselleen tärkeä. Institutionaalisen uskon janan toisessa päässä ovat epäily eli agnostismi, uskonnottomuus ja vakaumuksellinen ateismi.

Välissä on vielä ryhmä, jonka tutkijat nimesivät etsijöiksi. Heihin kuuluvat myös ihmiset, joiden mielenkiinto suuntautuu uushenkisyyteen.

– Itsensä ateistiksi tuntevien määrä on kasvanut, mutta ihan on–off-periaatteella tämä ei toimi, Sohlberg painottaa.

Luterilaisuus näkyy vielä työelämässä

Luterilaisen kirkkovuoden kalenteri jaksottaa edelleen myös suomalaista työelämää.

Luterilaisuus näkyy laajasti kulttuurin syvärakenteissa sekä ajattelussa ja työtavoissa. Ne liittyvät sosiaalietiikkaan ja näkemyksiin yhteiskunnallisista velvollisuuksista ja työstä.

Perinteiden vaikutukset ovat laajempia kuin vain selvärajaisesti uskonnollisia. Luterilaistyyppiset arvot näkyvät myös ihmisillä, jotka eivät pidä itseään uskonnollisina.

Kirkolliset juhlapyhät liittyvät elämän rytmiin ja kaareen. Pyhä ja arki erottuvat riippumatta uskonnollisuuden merkityksestä yksilölle.

– Meillä pääsiäinen erottuu tavallisista pyhistä. Aiemmin pitkänäperjantaina kaikki oli kiinni riippumatta siitä, olivatko ihmiset uskollisia. Siinä näkyvät muutos ja sekularisoituminen.

Mainos

Mainos päättyy

Mainos

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje