Emerituspiispa Jorma Laulajan mielestä kirkko on hajalla – "Se vajoaa hiljaa suohon, ellei tapahdu suuri herätys"

Jorma ja Marjatta Laulajan kotitalon miljöö Kurikassa on tarjonnut mielenrauhaa kiireisten virkavuosien jälkeen.
Jorma ja Marjatta Laulajan kotitalon miljöö Kurikassa on tarjonnut mielenrauhaa kiireisten virkavuosien jälkeen.
Kuva: Tanja Korpela
Jaa artikkeli

Eläkkeellä oleva piispa, teologian tohtori Jorma Laulaja, 81, käytti korona-ajan kotiarestin hyödykseen kirjoittamalla. Siihen on tullut virkavuosien jälkeen aivan uusi mieltymys.

Muisteluteoksessaan Kurkistuksia (Väyläkirjat 2021) Laulaja rakentaa lyhyitä sanallisia akvarelleja elämästään. Tänä keväänä ilmestyi kirja Jumala on (Väyläkirjat 2022). Pitkän iän suomalla etuoikeudella hän katselee siinä maailmaa ”pitkin pituuttansa”, kuten hän kuvaa.

– Kirja ei ole tiedettä, vaan venähtänyt essee. Käyn siinä asioita läpi oman persoonani seulan kautta. Olen kirjoittanut sen myös uskonvahvistukseksi heille, jotka kysyvät, onko Jumala menettänyt merkityksensä.

Kirjat ovat tulleet markkinoille pienkustantamon kautta. Matalan kustannuskynnyksen vastapainona on vähäinen näkyvyys markkinoilla. Se leimaa Laulajan mielestä yleisemminkin kristillisen kirjallisuuden nykyistä asemaa.

Piispa haluaa rohkaista lukijoitaan. Hän kertoo uskovansa itse Jumalaan, eikä hän näe siinä mitään vähempiarvoista verrattuna tieteelliseen maailmankatsomukseen.

– Seuraan mielelläni tiedettä, ja kosmologia on ollut minulle kauan yksityinen harrastus. En tietenkään ymmärrä kaikkea, mutta loppupäätelmissä huomaan, että ei olla edetty kovinkaan paljon Tuomas Akvinolaisesta.

Italialainen teologi ja filosofi päätteli jo 1200-luvulla, että kaiken takana on oltava ensimmäinen muutosten ja liikkeiden aiheuttaja, jonka takana ei ole enää muuta syytä eikä liikkeellepanijaa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ateismikin on uskoa

Laulaja kertoo ihmetelleensä aina, mihin perustuu kosmologien varmuus siitä, ettei Jumalaa ole. Toisaalta he sanovat, ettei tiede ota kantaa tällaisiin asioihin, koska ne menevät yli tieteen rajojen.

– Mutta sitten otetaankin merkillinen henkinen loikka negatiivisen agnostismin tai ateismin suuntaan, että tuskin Jumalaa on, koska siitä ei ole mitään merkkiä.

Hän viittaa kirjassaan englantilaisen Richard Swinburnen tunnettuun laskelmaan, jonka mukaan Jumalan olemassaolo on todennäköisempää kuin se, ettei häntä ole olemassa.

Laulaja kertoo tulleensa samaan johtopäätökseen, mutta vähän eri tietä. Perusteita hän käy läpi kirjassaan.

– Minun mielestäni vaaditaan suurempaa uskoa olla ateisti kuin uskoa Jumalaan. Uskoja ne ovat molemmat.

Uudessa kirjassaan Laulaja arvioi, että luonnontieteellinen maailmankatsomus tarjoaa heikot eväät ihmiselle parantumattoman sairauden ja kuoleman edessä.

"Minun mielestäni vaaditaan suurempaa uskoa olla ateisti kuin uskoa Jumalaan. Uskoja ne ovat molemmat."
"Minun mielestäni vaaditaan suurempaa uskoa olla ateisti kuin uskoa Jumalaan. Uskoja ne ovat molemmat."
Tanja Korpela

”Tieteellinen ajattelutapa ei tunnista rakkautta, pyhyyttä, oikeudenmukaisuutta, armoa eikä tulevan maailman toivoa. Se antaa vähän valoa rujoudentuntoon, lyötynä olemiseen ja häpeän kokemukseen.”

– Tieteellinen maailmankatsomus pätee raudanlujasti omalla alueellaan, mutta se on vain yksi ratakisko, eikä se huomaa, että radan varrella on maisemaa. Kun Jumalaa ei voi tunnustaa, eikä muutakaan voi sanoa, puhutaan sattumasta. Sekin on uskoa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ihmiskunnan kultainen sääntö

Laulaja puhuu ihmiskunnan yhteisestä moraalista, kultaisesta säännöstä, joka on riippumaton kulttuureista ja uskonnoista. Pakanatkin ymmärtävät, että toista ihmistä on rakastettava, ei vihattava.

Luterilaisilla tämä yksilö- ja yhteiskuntaetiikan perusta kaikuu kymmenessä käskyssä ja Uuden testamentin rakkauden kaksoiskäskyssä: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

– Kultainen sääntö toistuu erimuotoisena mutta sisällöllisesti samansuuntaisena kaikkialla. Ihmisellä on kyky tietää suurin piirtein, mikä toiselle ihmiselle on hyvää. Samalla hän tietää, kuinka toista voi haavoittaa.

Moraali kasvaa hyväksymisen odotuksessa, Laulaja sanoo. Kultaisen säännön etiikka voidaan nähdä myös toisin päin: minä odotan sinulta hyvää, en pahaa.

Erityisesti tämä näkyy lapsissa, jotka odottavat muilta ihmisiltä lähtökohtaisesti hyvää. Hyväksyntä näkyy äidin tai isän katseessa – jos on näkyäkseen.

– Moni etsii saamatta jäänyttä hyväksyntää läpi elämänsä. Se voi johtaa myös varmuuden vuoksi torjumisiin, ettei tulisi uusia pettymyksiä. Ihminen oppii liikkumaan yhteisössä vammansa kanssa, ja jotkut pystyvät kypsymäänkin sen kanssa.

Kultainen sääntö toistuu erimuotoisena mutta sisällöllisesti samansuuntaisena kaikkialla. Ihmisellä on kyky tietää suurin piirtein, mikä toiselle ihmiselle on hyvää. Samalla hän tietää, kuinka toista voi haavoittaa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ihmisen itsekkyys kostautuu

Elämme nyt luonnontieteellisen ajattelutavan herruutta, Laulaja sanoo. Kauan vallinnut kristinuskon ajattelutavan herruus on murtunut ja valistusperäinen ajattelu laajentunut. Tilanne voi kuitenkin olla muuttumassa.

– Ehkä tämä on jopa kulminaatiopiste, koska edessä on niin pahoja koskia, ettei niistä mennä yli valistusperäisellä rationalismilla.

Laulaja tuli piispana tunnetuksi yhteiskunnallisesti kantaa ottavana. Hän kuitenkin tunnustaa, että vähätteli selviä ennusmerkkejä joskus itsekin.

– Seitsemänkymmentäluvulla luulin, että ilmastoaktivistit liioittelivat uhkia. Mutta hekään eivät ymmärtäneet, kuinka nopeasti kaikki muuttuu. Nyt rinnalle on tullut myös luontokato, josta ei silloin vielä puhuttu.

– Mittari on jo punaisella, eikä toisen jättämisellä yksin ja pulaan ole merkitystä, joten sama peli jatkuu. Varmasti ihminen on itsekäs loppuun asti.

Seitsemänkymmentäluvulla luulin, että ilmastoaktivistit liioittelivat uhkia. Mutta hekään eivät ymmärtäneet, kuinka nopeasti kaikki muuttuu.

Laulajan mielestä suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on nyt murtumassa. Se on ollut lähimmäisenrakkauden etiikkaa maallisessa muodossa.

– Se on kristinuskon, työväenliikkeen ja pohjoismaisen demokratiaperinteen tuotosta. Siksi kyse ei ole vähäpätöisestä asiasta.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Klassinen kristinusko kunniaan

Kirkon roolia julkisessa keskustelussa Laulaja pitää epäselvänä. Hänen mielestään olisi tunnustettava, ettei voittavaa johtajaa löydy, koska kirkko on hajalla.

Hän itse vetäisi linjaa klassisen kristinuskon pohjalta. Kirjassaan hän määrittelee sen näin: ”Raamattu on Jumalan erityinen ilmoitus, jonka sisäisenä panoksena on pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen tulonsa luvataan Vanhassa testamentissa. Lupaus täyttyy Uudessa testamentissa.”

– Sitä ei ole kirkolliskokouksessa määritelty, mutta otan sen, mikä on kristinuskossa luovuttamatonta. Vaikka se on dogmatiikkaa ja oppia, se on kuitenkin taistelujen tulos. Se on sellaista, johon minä voin tukeutua, jos aion päästä taivaaseen. Minulle tämä on pelastuskysymys.

50 vuotta on käyty keskustelua naispappeudesta, homoseksuaalisuudesta tai nyt tasa-arvoisesta avioliitosta. Juuri muuta ei julkisuudessa olekaan näkynyt, Laulaja sanoo.

– Kirkko ei muilta osin edes kiinnosta, mutta jos tästä on pieni kärhämä, Räsänen pääsee kyllä julkisuuteen. En syytä Räsästä, hän on oma itsensä, mutta kaikki eivät suvaitse sitä.

Laulajan mielestä suvaitsemattomuutta on ainakin yhtä paljon niissä, jotka sanovat olevansa liberaaleja, kuin niissä, joita sanotaan konservatiiveiksi. Sopusointua rikkovat liian monet vastakohtaisuudet.

Hän sanoo, että nykyisessä hallinnollisessa muodossaan kirkko ei ole oikein tähän aikaan sopiva seilaaja.

– Se vajoaa hiljaa suohon, ellei tapahdu jokin suuri herätys. Mutta se ei tapahdu Kirkkohallituksen strategiana, vaan nousee alhaalta päin. Silloin alkavat vähitellen murtua myös hallinnon seinät.

Hän ennustaa, että kirkko hajoaa erillisiksi jumalanpalvelusyhteisöiksi. Vain Jumala tietää sen jälkeisen tulevaisuuden.

– Totean kirjassa, että Jumala ei kirkkoaan hylkää, eikä kirkko lopu. Mutta Jumala voi nähdä, että te olette niin laiskistuneet ja riitaantuneet, että aloitetaan peli uudestaan. Sitten tulee uusi sukupolvi, joka tekee sen uudella tavalla.

Kirkon jäsenmäärä laskee, mutta edelleen enemmistö kansasta kuuluu siihen. Se on Laulajan mielestä riittävä näyttö siitä, että kirkkoa tarvitaan.

"Jumala ei kirkkoaan hylkää, eikä kirkko lopu. Kirkkoa tarvitaan edelleen."
"Jumala ei kirkkoaan hylkää, eikä kirkko lopu. Kirkkoa tarvitaan edelleen."
Tanja Korpela

Seurakuntapappina ja piispana Laulaja tietää seurakuntien hidassoutuisuuden.

– Kun tulee tosipaikka, katsotaan vielä kerran, riittäisivätkö rahat sittenkin. Sitten taas sitkutellaan eteenpäin.

Vaikka seurakunnissa on uudistushenkeäkin, yleensä kuitenkin säilyttävä puoli voittaa, Laulaja sanoo. Seurakuntien hallinnossa ei puhuta paljoakaan hengellisistä asioista, vaan taloudelliset kysymykset ovat päällimmäisinä. Muut asiat tulevat esiin vapaissa keskusteluissa.

– Hengelliset asiat ja kristityn toivo odottavat uutta esille murtautumista. Ne voivat muokata uudeksi myös seurakunnan talouden ja hallinnon.

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Jaa artikkeli

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje