Ensin veli kuoli henkirikoksen uhrina, sitten äiti menehtyi syöpään – Myös perheväkivaltaa kohdannut Emilia Hautala elää nyt uutta alkua

Kaikesta kokemastaan huolimatta Emilia Hautalalla on hyvä olla itsensä kanssa. Iloa elämään tuovat etenkin oma poika, parisuhde ja mielekäs työ osana kansainvälistä tiimiä.
Kaikesta kokemastaan huolimatta Emilia Hautalalla on hyvä olla itsensä kanssa. Iloa elämään tuovat etenkin oma poika, parisuhde ja mielekäs työ osana kansainvälistä tiimiä.
Kuva: Jarno Pellinen

Heti haastattelun aluksi Emilia Hautala ilmoittaa, että hänen kanssaan saa puhua suoraan. Tabuja ei kuulemma ole, joten aiheidenkaan puolesta ei tarvitse arastella.

Hautala myös painottaa muutamaankin otteeseen, mistä hänen halunsa jakaa tarinansa kumpuaa – ja mistä se ei kumpua.

Taustalla ei ole huomionhakuisuutta. Hän ei liioin kaipaa sääliä tai sitä, että häntä käsiteltäisiin silkkihansikkain.

Sen sijaan kyse on pyrkimyksestä vähentää kipeitä asioita läpi käyneiden ihmisten taakkaa. Hautala uskoo, että hänen tapansa kertoa avoimesti omista järkyttävistä kokemuksistaan voi auttaa muita.

Ehkä sen innoittamana joku rohkaistuu avaamaan suunsa ja uskoutumaan esimerkiksi luotetulle ystävälle.

– Niin moni jää pahan olonsa kanssa yksin ja kuvittelee, että on yksin myös kokemustensa kanssa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, Hautala sanoo.

Emilia Hautala ei unohda koskaan joulua 2020. Aattoillan ilo vaihtui lohduttomuuteen seuraavana aamuna, kun Hautalan kotiovelle ilmestyivät kaksi poliisia ja pappi. He toivat suru-uutisen.
Emilia Hautala ei unohda koskaan joulua 2020. Aattoillan ilo vaihtui lohduttomuuteen seuraavana aamuna, kun Hautalan kotiovelle ilmestyivät kaksi poliisia ja pappi. He toivat suru-uutisen.
Jarno Pellinen

Pappi ja kaksi poliisia toivat suru-uutisen

Emilia Hautalan 38 ikävuoteen mahtuu enemmän dramatiikkaa kuin moniin elokuvakäsikirjoituksiin.

Viimeisimmät merkittävät käänteet ovat tapahtuneet parin edellisen vuoden aikana. Erityisen musta aikakausi alkoi lähes päivälleen kaksi vuotta sitten.

Tuolloin, joulupäivän aamuna 2020, Hautalan kotiovelle Vaasan Hietalahdessa ilmestyivät kaksi poliisia ja pappi. He toivat suru-uutisen.

Sen kuuleminen musersi sekä Hautalan että hänen äitinsä, joka asui tyttärensä kanssa samassa talossa.

– En ole koskaan kuullut sellaista ääntä, mikä äidistäni lähti, kun poliisi oli ilmoittanut, että veljeni Toni (Karppi) on kuollut henkirikoksen uhrina viime yönä. Se oli kuin jokin eläin tekisi kuolemaa, Hautala sanoo.

Hän muistaa itkeneensä ääneen myös itse. Päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin huoli äidistä sekä Hautalan tuolloin alakouluikäisestä pojasta, joka odotti toisessa huoneessa.

Tieto veljen väkivaltaisesta kuolemasta iski Hautalan tajuntaan kunnolla vasta, kun pojan ja äidin hyvinvoinnista oli huolehdittu.

Korttelin päässä asunut Hautalan ex-mies haki poikansa luokseen, kun taas Hautalan äiti vetäytyi omaan rauhaansa talon yläkertaan.

– Siitä alkoi kahden viikon putki, jonka aikana en oikeastaan nukkunut tai syönyt. Hyvä ystäväni tosin kävi luonani joka aamu, eikä suostunut lähtemään, ennen kuin olin syönyt kolme lusikallista hänen keittämäänsä puuroa ja juonut lasin vettä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Oma tuska helpotti, äidin tuska ei

Hautalan tuntemaa tuskaa veljen menettämisestä lisäsi median ja sosiaalisen median kiinnostus tapausta kohtaan. Ihmisten tirkistelynhalulla ei tuntunut olevan mitään rajoja.

Eniten Hautalaa ärsytti se, että hänen veljensä yhdistettiin jatkuvasti Klamydia-yhtyeeseen.

On totta, että Toni Karppi soitti aikanaan rumpuja kyseisessä kokoonpanossa. Siskon mukaan veli kuitenkin jätti bändin juuri siksi, ettei halunnut tulla muistetuksi Klamydian kautta.

– Silti hänestä uutisoitiin yhtäjaksoisesti vain Klamydian entisenä rumpalina sekä Klamydian ex-jäsenenä. Puhuttiin rumpalisurmasta ja kaikkea vastaavaa, Hautala sanoo.

Hänen surunsa ja mediaa kohtaan tuntemansa suuttumus alkoivat helpottaa, kun veljen surman käsittely oikeuslaitoksessa päättyi. Syyllinen joutui vastuuseen teostaan, mikä auttoi Hautalaa jatkamaan omaa elämäänsä.

Hänen äitinsä tuska sitä vastoin jäi pysyväksi olotilaksi. Tyttären mukaan äiti oli jo valmiiksi kovilla, sillä hän sairasti syöpää.

Henkinen selkäranka katkesi lopullisesti oman pojan menettämiseen.

– Siitä eteenpäin äidin tila meni pikku hiljaa huonompaa ja huonompaan. Hän luovutti, näin sen hänen silmistään, Hautala sanoo.

Emilia Hautala toimi äitinsä omaishoitajana tämän kuolemaan asti. Hautalan äiti sairasti laajalle levinnyttä syöpää, mutta tyttären mukaan äidin henkinen selkäranka katkesi oman pojan väkivaltaiseen kuolemaan.
Emilia Hautala toimi äitinsä omaishoitajana tämän kuolemaan asti. Hautalan äiti sairasti laajalle levinnyttä syöpää, mutta tyttären mukaan äidin henkinen selkäranka katkesi oman pojan väkivaltaiseen kuolemaan.
Jarno Pellinen

Hautalan äiti jaksoi vielä reilun vuoden. Syöpä vei lopulta voiton helmikuussa 2022.

Viimeiset hetket äiti ja tytär viettivät yhdessä sairaalassa. Hautala soitti kuolemaa tekevälle rakkaalleen ensin Maan korvessa -virren Samuli Edelmanin tulkitsemana. Se oli hänen äitinsä suosikki.

Sen jälkeen, viimeisten hengenvetojen ajaksi, Hautala laittoi soimaan Laura Närhen Mä annan sut pois -kappaleen.

– Liimasin itseni äidin poskeen kiinni. Sanoin tietäväni, että häntä pelottaa minun puolestani, mutta että minä pärjään kyllä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Turvaohjeita alkoholisti-isän varalle

Hautalan lupaus hänen pärjäämisestään oli tietyssä mielessä lunastettu jo ennen kuin se edes annettiin. Itse asiassa koko Hautalan elämä oli pitkään nimenomaan pärjäämistä.

Pärjäämisen pakkoa aiheutti muun muassa alkoholisti-isä, joka pahoinpiteli toistuvasti Hautalan äitiä. Isä ei edes yrittänyt säästää tytärtään näkemästä tekojaan.

Yksi Hautalan varhaisimpia lapsuusmuistoja ovat turvaohjeet, joita äiti toisteli tyttärelleen.

– Jos jotakin pahaa tapahtui, piti minun juosta isoveljen huoneeseen, ottaa seinäpuhelin, soittaa hätänumeroon, kertoa mitä tapahtuu ja kertoa oma osoite.

Hautalalla on takanaan myös parisuhteita, joissa elämä on tuntunut lähinnä pärjäämiseltä. Heti ensimmäinen poikaystävä yritti hyötyä hänestä taloudellisesti.

Siinä missä Hautala opiskeli ja kävi töissä, hänen kumppaninsa pelasi kotona. Kun Hautala valmistui, hän pakeni hankalia kotioloja työskentelemällä entistä enemmän.

Eräänä aamuna seinä tuli vastaan.

– Heräsin, aloin itkeä, menin vessaan ja oksensin verta. Silloin tein päätöksen, että irtisanon itseni. Myöhemmin terapeutti on todennut minulle, että kyse oli todennäköisesti burn outista, Hautala kertoo.

Pettäminen paljastui kesken illanvieton

Irtisanoutumispäätöksestään uutta virtaa saaneena Hautala kykeni jättämään poikaystävänsä.

Seuraavan pitkän suhteen hän solmi poikansa isän kanssa. Vaikka liitto kariutui noin kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen, on ex-puoliso yhä yksi Hautalan läheisimmistä ystävistä.

Samaa ei voi sanoa miehestä, jonka kanssa Hautala alkoi seurustella erottuaan. Miehen petollisuus paljastui karulla tavalla kesken naisporukan illanvieton kaksi ja puoli vuotta sitten.

Hautala tajusi tilanteen heti, kun eräs hänelle ystävän kautta tuttu nainen mainitsi tuoreimman seksikumppaninsa lempinimen.

– Lempinimi oli niin erikoinen, ettei sitä ollut kenelläkään muulla Vaasassa. Näyttäessäni naiselle avopuolisoni kuvaa kännykästäni hän vain ihmetteli, että mistä minä kyseisen miehen tunnen.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Viimein aikaa omalle elämälle

Tällä hetkellä Hautala elää onnellisessa parisuhteessa. Hänen kumppaninsa asuu Helsingissä, mutta etäisyys ei tunnu ongelmalliselta.

– En välttämättä enää edes haluaisi suhdetta, jossa ollaan jatkuvasti yhdessä, Hautala sanoo.

Toimivan suhteen lisäksi hänen elämäänsä täyttävät teini-ikään varttuneesta pojasta huolehtiminen ja hommien paiskiminen Danfossin kansainvälisessä tiimissä.

– On iso vastuu olla äiti, mutta on silti helpompi keskittyä vain äitiyteen ja omaan työhön, sairaan äitinsä omaishoitajana vuosia toiminut Hautala sanoo.

Emilia Hautala asuu yhdessä poikansa ja Tassu-koiransa kanssa lapsuuskodissaan Vaasan Hietalahdessa. Talolla on paljon tunnearvoa, mutta nyt Hautala kokee olevansa valmis muuttamaan jonnekin muualle.
Emilia Hautala asuu yhdessä poikansa ja Tassu-koiransa kanssa lapsuuskodissaan Vaasan Hietalahdessa. Talolla on paljon tunnearvoa, mutta nyt Hautala kokee olevansa valmis muuttamaan jonnekin muualle.
Jarno Pellinen

Hän on myös laittanut talonsa myyntiin. Kyse on Hautalan lapsuuskodista, eikä hän ole koskaan asunut missään muualla.

Myyntipäätös onkin konkreettinen osoitus siitä, mitä kohti Hautala haluaa edetä. Tästä eteenpäin hän on päättänyt panostaa itselleen mieluisiin asioihin ja omaan hyvinvointiinsa.

– Minulla on tällä hetkellä mukava ja hyvä olla itseni kanssa. Voin tehdä, mitä nyt haluankaan tehdä elämässäni. Ainakin haluan edistyä urallani, nähdä poikani edistyy omassa elämässään ja pitää huolta parisuhteestani.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentti: Elävä esimerkki ihmismielen ihmeellisyydestä

Kulutan vapaa-ajallani true crime -podcasteja ja YouTube-videoita. Niiden tyypillistä sisältöä ovat tosielämässä tapahtuneet ihmisten toisilleen tekemät kauheudet.

Teot ovat järkyttävyydessään käsittämättömiä. Ja silti joku on tehnyt ne.

Miten se on mahdollista? Millainen elämä pitää elää, että kykenee silkkaan pahuuteen? Nämä kysymykset ovat true crime -ohjelmien loppuspekulaatioiden peruskauraa.

Lasketaanko lieventäväksi asianhaaraksi, jos kammottavaan rikokseen syyllistyneeseen ihmiseen itseensä on kohdistettu kammottavuuksia? Kuinka paljon pitää ymmärtää tekijää, jos hänellä on ollut vaikeaa esimerkiksi lapsuudessa?

Aukotonta vastausta lienee mahdotonta antaa. Vastuu teoista on joka tapauksessa aina tekijällä.

Varmaa on myös tämä: Ympärillämme on eläviä esimerkkejä heistä, jotka kammottavista kokemuksistaan huolimatta kohtelevat itseään ja muita arvostavasti. He todistavat olemassaolollaan sen, miten suureen hyvään ja laajamittaiseen toipumiseen ihmismieli kykenee.

Haastattelin joulun alla vaasalaista Emilia Hautalaa. Hän on kohdannut 38 ikävuotensa aikana niin paljon niin kipeitä asioita, että heikompia hirvittää. Ei kuitenkaan Hautalaa itseään.

Hän puhuu avoimesti kokemastaan. Hautala ei vähättele vaikeita hetkiään, mutta ei toisaalta arkaile myöntää nauttivansa elämästä juuri nyt. Se on jotain, mitä kohtaisi mielellään enemmän.

Kun tuskallinen kokemus osuu omalle kohdalle, saattaa tulevaisuus näyttää pikimustalta. Sellaista pimeyttä on vaikea lävistää, mutta vastaavasta tilanteesta selvinneen ihmisen tarinan kuuleminen voi tuoda lohtua.

Suvi Peltola

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje