Irene Partasen, 9, käsi sanoi liikuntatunnilla naks ja sitten sattui tosi lujaa – Vaasan keskussairaalan lasta arvostava hoito teki suuren vaikutuksen koko perheeseen

Vaasalaisen Irene Partasen , 9, viime torstainen koulupäivä sai kivuliaan käänteen.

Liikuntatunnilla oli ohjelmassa telinevoimistelua. Irene lähti tekemään normaalisti kärrynpyörää, mutta kiepsahtikin ilmassa ja kaatui vasemman kätensä päälle. Kuului naks ja pian alkoi sattua todella lujaa.

– Käsi oli mutkalla ja opettaja soitti ambulanssin, Irene kertoo parin päivän takaisista tapahtumista.

Vaasan keskussairaalan päivystyksessä hän sai heti kipulääkettä. Sitten mentiin röntgeniin. Kuva kertoi, että kaksi luuta oli poikki.

– Niitä yritettiin vetää paikoilleen, mutta se ei onnistunut. Uusintakuvassa näkyi, etteivät ne olleet menneet paikalleen.

Seuraavana aamuna eli perjantaina käsi leikattaisiin, kertoi lääkäri.

Leikkaus sujui hyvin ja Irene pääsi jo saman päivän iltana kotiin toipumaan.

. Lapsen tuntoja kuunneltiin Käden murtuminen oli toki harmittava tapaturma, mutta keskussairaalan hyvä ja myötätuntoinen hoito tekivät suuren vaikutuksen Ireneen ja hänen vanhempiinsa.

Hyvä kohtelu alkoi jo ambulanssissa ja jatkui läpi hoitoketjun.

– Ennen leikkausta mua pelotti tosi kovaa. Kun sanoin sen ääneen, hoitaja toi minulle tämän koalan, Irene kertoo ja näyttää lastenosastolta saamaansa pehmolelua.

– Äitinä kiinnitin huomiota siihen, että Irenen tuntoja ei vähätelty missään vaiheessa, lasta kuunneltiin ja hänet huomioitiin koko ajan, sanat osoitettiin suoraan hänelle, kuvaa Irenen äiti Kirsi Partanen.

Irene nyökkää ja jatkaa:

– Kun pyysin kipulääkettä, sain sitä heti. Ja aina kun mulle tehtiin jotain, se selitettiin ensin. Kysyttiin vaikka että haluatko katsoa, kun sinua pistetään vai katsotko mieluummin poispäin.

. Lempimusiikki liennytti Kun kättä yritettiin vetää paikalleen, henkilökunta laittoi soimaan Irenen lempimusiikkia pelkoa ja kipua liennyttämään.

Ireneä hoitaessaan hoitaja sanoi, että hänellä on itselläänkin lapsia ja hän hoitaa Ireneä kuin omaansa. Siltä se tosiaan tuntui, Kirsi Partanen kertoo.

Huolehtiva ote ulottui sairaalan ulkopuolellekin.

– Kotiin lähtiessä meille annettiin hyvät ohjeet ja numero, johon voisimme soittaa milloin tahansa.

Irenen käsi on kipsissä neljä viikkoa. Kouluun menoa se ei estä, mutta harrastukset: käyrätorven soitto, merenneitouinti ja ratsastus täytyy nyt laittaa tauolle.

Irene kertoo aiemmin miettineensä, että kunpa ei koskaan joutuisi sairaalaan ja leikkaukseen.

Kokemuksensa jälkeen hän ei enää leikkauksia pelkää. Sairaalareissulle jäi myös toinen sitkeä pelko.

– En enää pelkää pistämistä yhtään.

Kirjaudu sisään

Irene Partasen, 9, käsi sanoi liikuntatunnilla naks ja sitten sattui tosi lujaa – Vaasan keskussairaalan lasta arvostava hoito teki suuren vaikutuksen koko perheeseen

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje