Hyvä perho houkuttelee kalan hotkaisemaan sen suuhunsa – perhoja voi valmistaa melkein mistä vain

Perhojen sidonta vaatii kädentaitoja ja taiteellista luovuutta.

Materiaalivarastot ovat rajattomat. Materiaalia voi löytää niin vanhoista kuusenkoristeista, vaatteista kuin villasukistakin, eläinten karvoista tai vaikka omista hiuksista.

Voi myös ostaa valmiita pakkauksia, joista löytyy kaikkia värejä ja kimallusta.

Hyvä perho on sellainen, joka jostain syystä houkuttelee kalaa hotkaisemaan sen suuhunsa.

Mitään ehdottomasti parasta ei ole olemassa, vaan eri värit toimivat eri olosuhteissa, kuten eri vuorokauden aikoina ja eri valaistuksessa.

– Esimerkiksi syksyisin mustapunainen väri toimii hyvin. Väreillä on nimiäkin, kuten vaikka undulaatti, mätä porkkana tai saksanperho, jossa on maan lipun värit, kertoo Lakeudenportin kansalaisopistossa perhonsidontapiiriä vetävä Pertti Kanerva.

. Perhoja annetaan usein myös lahjaksi Halutessaan voi tietysti tehdä vaikka kuinka hienoja perhoja tahansa, mutta käytännössä pärjää yksinkertaisemmallakin.

– Joskus perho valmistuu minuuteissa, joskus sen tekeminen kestää viikkoja. Joskus on niin hienoja luomuksia, ettei niitä malta laittaa järveen ollenkaan, Kanerva tietää.

Joitakin suomalaisia perhoja kuten Morottaja ja Nalle Puh tunnetaan maailmalla. Perhojen sitomisessa järjestetään MM-kilpailujakin.

Perhoja sidotaan myös lahjaksi. Sellaisen sai esimerkiksi presidentti Urho Kekkonen 80-vuotispäiväksi.

– Vesa-Matti Loirille teimme velipojan kanssa 70-vuotispäiväksi perhon, joka istutettiin kiinni marmorialustaan. Olemme Loirin kanssa hypänneet kalassa, oltu Inarin mökillä usein, kertoo pitkään perhoja sitonut Pertti Lähdevuori.

Perhokalastuksen ovat aloittaneet britit ja skotlantilaiset joskus 1800-luvulla, ja sieltä harrastus on tuotu Suomeen.

Englantilaiset käyttivät perhoihinsa eksoottisten lintujen värikkäitä höyheniä, mutta niiden käyttö on nykyisin kielletty.

Monet tohtorit ja lääkärit, erityisesti kirurgit, harrastavat perhojen tekoa ja harjoittelevat samalla sormien näppäryyttä.

Alavudella harrastus on alkanut 80-luvulla.

. Kansalaisopistosta hyvä alku harrastukselle Pöytä on täynnä erivärisiä lankoja ja muuta sidonnassa tarvittavaa. Piirissä on tavallisesti myös kaksi nuorta eli tyttö ja poika, mutta tällä kertaa he eivät ole mukana.

– Paras tapa aloittaa perhojen sidonta on osallistua kanalaisopiston kurssille tai tutustua asiaan kalastusseurassa, Kanerva tietää.

– Netistäkin tietoa löytyy, mutta siellä ohjataan usein liian kalliisiin ratkaisuihin. Alkuun pääsee kuitenkin jo muutaman kymmenen euron tarvikeseteillä.

Kanerva on vetänyt perhonsidontakursseja eri puolilla maata Lahden työväenopistoa myöten.

Kokeneet sitojat ottavat mukaan omat varusteensa, mutta mukaan voi tulla täysin tyhjin käsin, sillä Kanerva varaa mukaan välineet ja tarvikkeet.

. Kurssin päätteeksi mennään kalaan Kansalaisopiston kurssilla sidotaan toimivat ottiperhot kesään ja pilkille sekä opitaan eri sidontatekniikoita ja materiaaleja sekä niiden käyttöä.

Opiston ryhmä on aina myös sosiaalinen tapahtuma, jossa jutellaan – ja tässä tapauksessa kerrotaan tietysti kalajuttuja.

– Se on hienoa, että ensin tehdään perhoja, ja sitten kurssin päätökseksi mennään kalaan. Ne on perhon kastajaiset ja katsotaan, tuleeko niillä mitään.

Kalapaikka on joku sellainen, josta tiedetään, että saadaan kalaa, usein Keuruun Reinikan koski, joka on monipuolinen kalastuspaikka.

– Siellä sitten juodaan kahvia ja paistetaan yhdessä makkaraa tai kalaa, tilanteesta riippuen, naurahtavat miehet.

Kirjaudu sisään

Hyvä perho houkuttelee kalan hotkaisemaan sen suuhunsa – perhoja voi valmistaa melkein mistä vain

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje