Kauhavan kirkkotapulin kello käy ja kumahtelee viimeistään pääsiäisenä

Kauhavalaiset pääsevät viimeistään pääsiäisenä katselemaan ja kuuntelemaan ajan rientoa, kun kirkon tapulissa olevan kellon kellokoneisto tulee huollosta.

– Tämä on minun tähänastisen kellosepänurani suurin korjaus- ja entisöintiprojekti. Saa nähdä tuleeko samanlaista enää vastaan. Se on kai niin, että kun ikää alkaa tulla, pitää siirtyä aina vaan isompiin kelloihin, naurahtaa karijokelainen kelloseppä Seppo Tienhaara , 59.

. Kellokoneisto on saksalainen J.F. Weule vuodelta 1925. Samanlaisia koneistoja on Suomessa edelleen ehkä 7 - 8 paikassa, ja Weule oli aikanaan hyvin tunnettu kellovalmistaja.

Rataskoneisto valurautarunkoineen painaa noin 300 kiloa. Tienhaara purki sen osiin ja kantoi osat pois tapulista 8. tammikuuta. Sittemmin hän on koonnut sen uudelleen Karijoella kellomuseonsa korjaamo-osaan, ja parhaillaan se on kunnostuksen jäljiltä koekäytössä.

. Uudet rattaat tehtiin Lapualla Kello oli lakannut toimimasta reilu kaksi vuotta sitten ja syykin on selvinnyt.

– Kolmesta rattaasta oli hampaita mennyt ja rattaat piti tehdä uusiksi. Tämähän on ollut veivillä käsin vedettävä kello, ja veto kestää aina viikon. Jossakin vaiheessa vetäminen on muutettu sähkömoottorilla siivapyörän kautta toimivaksi. Moottoriin on kai tullut joku häiriö, ja se on väkisin vääntänyt rattaista hampaita rikki, Tienhaara kertoo.

. Hän iloitsee, että kolme uutta ratasta saatiin teetettyä kätevästi Lapualla Peuralan konepajalla. Sen lisäksi Tienhaara on itse sorvannut kelloon monta pienempää osaa. Koneisto on luonnollisesti puhdistettu perusteellisesti, sillä likaa kertyy avoimessa tilassa.

– Suoraan sanoen se oli naakan ja pulun paskassa yltä päältä, ja lisäksi ruosteessa ja piessä.

. Maaliskuun lopulla koneisto takaisin Kello lyö tasatunnit ja puolet tunnit jolloin vasaraleka kumauttaa aina kirkonkellon kylkeen. Maaliskuun loppupuolella hän asentaa kellon takaisin ja voi olla, että se toimii jo ennen pääsiäistä. Takaisin vieminen ei ole yhtään sen helpompaa sen tuominen alas.

– Sinne ylös menee pienet puiset tikapuut, eikä niitä pitkin voi millään viedä koko koneistoa. Pelkästään tuo valurautarunkokin painaa sata kiloa, ja nostamme sen liinoilla paikalleen. Sata kiloa painavat kellon punnukset ovat myös odottamassa, sillä ei niitä ollut mitään järkeä tänne tuoda.

. Kelloja Tienhaara on korjannut ja huoltanut koko ikänsä, ja hän on niitä harvoja kelloseppiä, joita Suomessa on. Hänelle ovat tuttuja myös monet isot kellot lähiseudulla, kuten Kristiinankaupungin Raatihuoneen kello, joka hänellä oli samalla tavalla työhuoneessa pöydällä korjattava vuonna 1995.

– Harvinaisia nämä isot vanhat kellot alkaa olla. Kristiinan ja Kauhavan lisäksi niitä on esimerkiksi Vaasassa ja Seinäjoen Törnävän kartanossa, mutta se epäkunnossa. Olen sitä käynyt katsomassakin ja ehdottanut kunnostusta, mutta vielä ei ole rahaa löytynyt. Se on Könnin oppilaiden ja hänen vävynsä valmistama. On melkein häpeäpilkku, kun se on epäkuntoinen. Porissa Raatihuoneen kello on myös Könnin valmistama.

Kelloremontin maksaa Kauhavan seurakunta. Tarkkaa summaa Tienhaara ei kerro, mutta puhutaan kymppitonnien urakasta. Kellon pitäisi naksutella moitteetta ainakin seuraavat 25 vuotta. Kerran vuodessa sitä pitää hiukan öljytä.

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Kauhavan kirkkotapulin kello käy ja kumahtelee viimeistään pääsiäisenä

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kauhavan kirkkotapulin kello käy ja kumahtelee viimeistään pääsiäisenä

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje