Kokeneet ammattilaiset muistelevat: Nämä omituisuudet ovat poistuneet kätilöiden työstä – "Joskus kätilöt veivät synnyttäjiä vessaan salaa"

Miltä kuulostaisi rutiinina annettava peräruiske, kätilön suorittama alapesu ja karvanpoisto, ja lähes kaikille ensisynnyttäjille tehtävä välilihan leikkaus eli episiotomia?

– En joskus ehtinyt leikata sitä, ja sain kyllä kuulla siitä, muistelee Stina Evars-Malmi päätään puistellen.

Ilkka-Pohjalainen halusi selvittää, miten synnytyskulttuuri on muuttunut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Pyysimme kahta yli 30 vuoden työuran tehnyttä kätilöä, Maritta Kypärää ja Stina Evars-Malmia muistelemaan, miten synnytykset ennen hoidettiin, millaisia käytäntöjä sairaalassa noudatettiin, ja miten synnyttäjiä ohjeistettiin.

Stina Evars-Malmi ja Maritta Kypärä opiskelivat samalla vuosikurssilla Vaasan silloisessa ruotsinkielisessä sairaanhoito-oppilaitoksessa, ja valmistuivat kätilöiksi loppuvuodesta 1987. Molemmat ovat tehneet työuransa Vaasan keskussairaalassa.

Helmikuussa Maritta Kypärä jäi eläkkeelle. Evars-Malmi aikoo jatkaa töissä vielä pari vuotta.

. Synnyttäjiä makuutettiin sängyissä Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun Maritta Kypärä ja Stina Evars-Malmi aloittivat työnsä 1980-luvun lopulla. Silloin esimerkiksi episiotomialeikkaus tehtiin rutiininomaisesti useimmille ensisynnyttäjille.

Nykyään episiotomiaan vaaditaan syy, kuten imukuppisynnytys tai vauvan sydänäänten lasku. Valtakunnallisesti toimenpide tehtiin THL:n mukaan enää noin 22 prosentille kaikista synnyttäjistä vuonna 2020.

. Ohjeistus oli, että synnytyksen jälkeen ei saanut nousta ylös. Joskus kätilöt veivät synnyttäjiä vessaan salaa. Maritta Kypärä . Jutun alussa kuvatut muut toimenpiteet, alapesut ja peräruiskeet, johtuivat ohjeistuksesta, jonka mukaan synnyttäjän piti olla paikoillaan sängyssä ennen synnytystä ja sen jälkeen. Kun Kypärä ja Evars-Malmi aloittivat työssään, synnyttäjiä makuutettiin sängyissä jopa päiviä.

– Ohjeistus oli, että synnytyksen jälkeen ei saanut nousta ylös. Joskus kätilöt veivät synnyttäjiä vessaan salaa, Kypärä muistelee.

Nuoria kätilöitä ja kätilöksi opiskelevia saatettiin läksyttää, jos he auttoivat synnyttäjän jalkeille.

. Kypärä ja Evars-Malmi pohtivat, että paikallaan makuuttaminen saattoi liittyä aiempaan synnytyskulttuurin muutokseen, jossa kotisynnytyksistä oli siirrytty sairaaloihin.

– Ehkä silloin on haluttu ajatella, että näin synnyttäjä saa varmasti levätä, Kypärä miettii.

Nykyään tiedetään, että pitkä paikallaan makuuttaminen aiheuttaa veritulppariskin. Siksi synnyttäjiä kannustetaan jalkeille mahdollisimman nopeasti.

. Kauniit, mutta epäkäytännölliset tilat Vaasan keskussairaalan synnytyssali sijaitsee nykyään sairaalan päärakennuksen B-osan neljännessä kerroksessa. Kun Kypärä ja Evars-Malmi aloittivat työssään, synnytyssali ja osastot olivat punatiilisessä, vuonna 1902 valmistuneessa J-K-rakennuksessa, joka on nykyään suojeltu.

Synnytyksen jälkeen äidit kuljetettiin osastolle huoneisiin, joista isoimmat olivat jopa kahdeksalle hengelle.

Ruokailut tapahtuivat päiväsalissa, jossa äitien oli mahdollista tavata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia keskenään. Se toi synnyttäjien elämään sosiaalista ulottuvuutta. Aiemmin äidit tulivat synnyttämään nykyistä useammin yksin, ja isät osallistuivat synnytyksiin harvemmin.

. Vanhojen tilojen ulkoasu saa kehuja kätilöiltä. Rakennus oli kaunis, ja päiväsali kodikas viherkasveineen.

– Vanha synnytyssali ja -osasto olivat charmikkaita, muistelee Evars-Malmi.

Maritta Kypärä myötäilee:

– Jos ne olisi remontoitu, niistä olisi saatu hienot.

Tiloissa oli jopa poreamme ja sauna, mikä oli aikanaan edistyksellistä.

Kokonaisuutena vanhat tilat olivat kuitenkin epäkäytännölliset. Vessoja ja suihkuja oli liian vähän, ja leikkaussali oli eri rakennuksessa.

– Joskus leikkaussaliin juostiin kovalla kiireellä, pitkin seiniä, kätilöt muistelevat.

. Äidit viettivät osastolla vähintään viikon Synnytyssalissa työskenteli ennen vuoroissa vähemmän kätilöitä kuin nykyään, vaikka synnytyksiä oli enemmän, ja synnyttäjät olivat osastolla pidempään.

Kypärän ja Evars-Malmin työuran alkuvuosina synnyttäjät viettivät sairaalassa lähtökohtaisesti viikon, ensisynnyttäjät 8 vuorokautta ja keisarileikkauksessa olleet kymmenen päivää.

Tänä päivänä huoneet osastolla ovat lähtökohtaisesti yhden tai kahden hengen huoneita, joista osa voi toimia tarvittaessa perhehuoneina, joissa lähinnä äiti, isä ja vauva ovat keskenään. Ruoka tulee henkilökohtaisesti nimettynä etukäteen annettujen tietojen mukaisesti.

Moni uudelleensynnyttäjä on osastolla vain yhden tai kaksi vuorokautta. Keisarinleikkauksenkin jälkeen kotiin lähdetään usein 3–4 päivän kuluttua.

Vaasan keskussairaalassa on viime aikoina keskusteltu mahdollisuudesta, että synnytykset muuttaisivat sairaalan T-osaan vuonna 2024.

Synnytyssaleihin on toivottu ainakin enemmän ammeita. Osastoille taas kaivattaisiin sänkyjä sairaalassa yöpyville isille.

. Vauvat ruokittiin pullolla täyteen Jos äitien kohtelu synnytyssairaaloissa entisaikoina ihmetyttää tämän päivän synnyttäjää tai odottajaa, myös vauvat saivat osansa nykymittapuulla oudoista käytännöistä.

Kypärän ja Evars-Malmin työuran alkuaikoina tapana oli, että synnytyksen jälkeen vauvat kapaloitiin ja vietiin lastenhuoneisiin, joissa lastenhoitajat hoitivat heitä.

Yleensä vauvoille annettiin tuttipullolla lisämaitoa heti synnytyksen jälkeen.

Aamuisin kapaloidut vauvat nostettiin riviin pyörillä varustetulle sängylle, ja kärrättiin äideilleen ruokailua varten. Vauvat vietiin kaikki syömään saman aikataulun mukaan.

Usein siinä kävi niin, että ruokitut ja tyytyväiset vauvat eivät jaksaneet enää imeä, ja äideillä oli kipeät rinnat täynnä maitoa, Kypärä ja Evars-Malmi muistelevat.

Nykyään äitejä kannustetaan vierihoitoon ja imetykseen. Synnyttäjiä myös kannustetaan luottamaan enemmän omaan kehoonsa ja tuntemuksiinsa, ei kellontarkkoihin rutiineihin.

. Äidit saivat tietonsa synnytysvalmennuksesta Kypärä ja Evars-Malmi muistelevat, että kivunlievityksiä ei muutama vuosikymmen sitten juuri käytetty. Aina synnyttäjät eivät olleet edes tietoisia esimerkiksi mahdollisuudesta epiduraalipuudutukseen. Käytössä olivatkin lähinnä kohdunkaulan puudute ja ilokaasu, joka kärrättiin erillisellä telineellä synnytyssaliin.

Kypärä ja Evars-Malmi huomauttavat, että vaikka lapsia syntyi aiemmin kaikkiaan enemmän kuin nykyään, monen synnyttäjän lapsiluku jäi yhteen kivun pelon takia.

Kypärä ja Evars-Malmi pitävät nykysynnyttäjiä aiempaa tietoisempina kaikesta synnyttämiseen liittyvästä, kun ennen asiat otettiin enemmän annettuina, sellaisina kuin ne vastaan tulivat. Pääsyynä nykyäitien tietotulvaan on tietysti internet.

– Ennen raskaana olevat saivat tietonsa lähinnä synnytysvalmennuksista, sanoo Maritta Kypärä.

. Oliko mikään ennen paremmin kuin nykyään?

Kätilöille nousee heti mieleen yksi asia: Se, ettei töissä tarvinnut käyttää yhtä paljon tietokonetta, kuin nykyään. Ohjelmia oli vähän, ja paperityöt tehtiin paperille. Esimerkiksi synnytyskertomukset täytettiin käsin valmiille lomakkeelle. Myös äidin ja vauvan rannekkeet kirjoitettiin käsin.

– Se oli paljon helpompaa. Paperityöhön ei mennyt niin paljon aikaa. Nykyään on ohjelmaa ohjelman perään, sanoo Maritta Kypärä.

– Eivätkä ne aina toimi, täydentää Evars-Malmi.

. Synnytyksiä aulassa ja parkkipaikalla Kätilöt saattavat joutua töihin myös muualla kuin synnytyssalissa. Kypärän ja Evars-Malmin mukaan suunnittelemattomia synnytyksiä tapahtuu pari-kolme vuodessa.

Nykykäytäntönä on, että jos synnyttäjällä tulee niin kiire sairaalaan, että hän joutuu soittamaan ambulanssin, kätilö lähtee mahdollisuuksien mukaan kenttäjohtajan mukana ambulanssia vastaan. Joskus kätilö hoitaa synnytyksen ambulanssissa tai synnyttäjän kotona.

Matkasynnytysten määrä on hieman lisääntynyt, mutta vaihtelee paljon. Evars-Malmi muistelee, että viimeksi joulukuussa sattui tapaus, jossa synnyttäjää ei ehditty lähteä viemään sairaalaan, vaan hän synnytti kotonaan.

– Meillä on varastossa aina laukku pakattuna. Tarvittaessa heitetään reppu selkään ja takki päälle, Stina Evars-Malmi kuvailee.

Kypärä kertoo saattaneensa sisään synnyttäjiä, jotka ovat jo synnyttäneet autossa. Hän itse ei ole joutunut avustamaan ambulanssisynnytyksessä.

Evars-Malmillekin on sattunut toistaiseksi vain sellaisia ambulanssihälytyksiä, joissa on ehditty takaisin sairaalaan.

. Kerran eräs synnyttäjä ehti sisään sairaalaan, muttei synnytyssaliin asti. Hän synnytti lattialle hissien edessä.

– Kätilö juoksi rappusia alas ja hoiti synnytyksen aulassa. Se ei ollut hyvä paikka, mutta ei ollut vaihtoehtoja, Evars-Malmi muistelee.

Hän ei kerro tapauksen yksityiskohtia synnyttäjän yksilöllisyyden suojaamiseksi. Hän kuitenkin kertoo, että välikohtaus päättyi onnellisesti.

Myös sairaalan vastaanotossa ja parkkipaikalla on synnytetty.

Mikä kätilön työssä on parasta?

– Parasta työssä on uusi elämä, ja onni ja ilo syntymästä, sanoo Maritta Kypärä.

– Se, että saa auttaa, ja näkee, miten onnellisia vanhemmat ovat lapsistaan, täydentää Evars-Malmi.

Kätilön työssä oppiminen jatkuu koko työuran ajan.

– Aina tulee jotain uutta. Kaikki päivät ovat erilaisia, eikä kahta samanlaista synnytystä ole, Stina Evars-Malmi kuvailee.

Tue, 5/24

Kirjaudu sisään

Tue, 5/24

Kokeneet ammattilaiset muistelevat: Nämä omituisuudet ovat poistuneet kätilöiden työstä – "Joskus kätilöt veivät synnyttäjiä vessaan salaa"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin