Kysely: Avioeron taustalla usein yksinäisyyttä, uskottomuutta ja alkoholiongelmia – "Elämä yllättää vielä tämänkin ikäisenä", Ulla, 60, iloitsee

Ilkka-Pohjalainen teetti kyselyn 12.7. koskien avioeroja ja uusien kumppanien löytymistä. Vastauksia tuli kaiken kaikkiaan 129.

. Vastaajat saivat jättää yhteystietonsa haastattelua varten. Haastateltavien nimet on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

. "Ei ollut hyvä olla suhteessa" . Pirkko, 45, tapasi ensimmäisen aviomiehensä kouluaikoina. Pirkko oli 17-vuotias ja kumppani parikymppinen. Häitä vietettiin vuonna 1998. Noin 18 vuoden jälkeen tiet erkanivat. Heillä on kolme yhteistä lasta. Viimeisen vuoden ajan Pirkko oli pyöritellyt ajatusta erosta. Hänellä oli kokoajan mielessä, ettei ole hyvä olla.

– Rakkaus vain jotenkin hiipui. Ehkä sitä avioliittoa ei osattu hoitaa kunnolla. Sen toisen läsnäolo alkoi ärsyttämään. Ei meillä ollut "syytä" erota: ei mitään pettämistä, alkoholismia tai väkivaltaa. Joku minulle sanoikin, että miksi olette eronneet. Oma isäni oli sitä mieltä, että pitäisi pysyä yhdessä.

Pirkko kertoo, että ero tapahtui siististi ja ilman dramatiikkaa.

– Olihan se siinä mielessä vaikeaa, kun mietti kuinka huono ihminen on lapsien kannalta. Yhteiset tutut sekä ystävät meni ja tuntui, ettei ole ketään. Kukaan ei osannut olla tekemisissä normaalisti. Tunsin syyllisyyttä ja häpeää siitä, että olisiko pitänyt lasten takia jatkaa.

. Pirkko löysi uuden miehensä E-kontaktista. He aloittivat juttelemaan ja parin päivän päästä he näkivät ensimmäisen kerran. Vuoden jälkeen he menevät naimisiin.

– Sanoin alkuun etten aio mennä koskaan naimisiin, olen sen jo nähnyt. Ei hänen kauaa tarvinnut minua kuitenkaan suostutella, Pirkko naurahtaa.

– Vaikka ollaan näin tuore pari niin hiotaan aika railakkaasti vielä näitä omia särmiä, ja minä varsinkin olen todella itsepäinen – niin on kyllä kumppanikin. Tohtii olla oma itsensä.

– Kun nuorena aloittaa seurustelun, perustetaan perhettä, suunnitellaan yhteistä kotia ja otetaan yhteisiä pankkilainoja. Näin aikuisena se yhdessä oleminen on niin erilaista. Nyt meillä on jo sitä elämänkokemusta ja seurusteluun lähdemme eri pohjalta. Me rakennamme suhteen vain minulle ja hänelle.

Pirkko on onnellinen siitä, että erosi.

– Rohkeasti kannattaisi ajatella itseään. Yhden kerran kuitenkin täällä elää. Se on aika suuri tekijä, oletko onnellinen vai et.

. "Ei enää jaksanut tunnekylmää elämää" . Kyselyssä 37,5 prosenttia on mennyt naimisiin 21–25-vuotiaina. Noin 32 prosenttia vastanneista on ollut avioliitossa 11–20 vuoden ajan ja 28 prosenttia on ollut kauemmin kuin 20 vuotta. Kyselyssä nousi esiin todella vahvasti erojen syiksi petetyksi tuleminen, kumppanin alkoholismi ja tunteettomuus. Ero oli helpotus 76 prosentille vastaajista.

"Emme puolison työn vuoksi jakaneet yhteistä arkea ja olin yksinäinen. Vuosien mittaan etäännyimme. Sitten minä tapasin toisen ja tajusin, että halusin elää toisenlaista elämää."

"Aloimme hiukan kyseenalaistaa, olimmeko yhdessä vain muodon vuoksi. Ero tapahtui ilman draamaa ja ellei ystävinä, niin keskenämme hyvin toimeen tulevina ainakin. Ero laittoi taloudellisesti elämän nurin, mutta lompakon mukana keveni myös henkinen paine."

"Asuttiin eri maissa, tunteet kuoli omalta osaltani häntä kohtaan. Tuntui, että toinen piti minua itsestäänselvyytenä. Lisäksi suhteessa oli tapahtunut asioita, mitkä jäi mieleen eikä niitä voinut unohtaa. Ja kun olin mennyt naimisiin nuorella iällä niin sitä alkoi ymmärtämään, että eihän meillä ole tulevaisuutta, kun ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja ei oikein mitään yhteistä. En halunnut enää koskettaa toista ja toisen kosketus tuntui inhottavalta."

"Loppui seksi ja läheisyys. Ei ollut enää muuta yhteistä kun lähes aikuiset lapset. Ei enää jaksanut vain tunnekylmää elämää."

"Suurimmaksi osaksi miehen tunne-elämän haasteiden vuoksi. Rakkautta ei osoitettu. Mies jätti kaiken tekemisen harteilleni, pihatöistä lähtien. Uuvuin taakan alle."

"Parisuhteeseen oli kertynyt vuosikymmenien varrella paljon negatiivisia asioita, joita ei osattu, ymmärretty eikä haluttu lähteä selvittelemään. Kun ei odota toista enää kotiin ja samassa huoneessa oleminen ahdistaa, alkaa ihmisessä itämään vapauden kaipuu, elämännälkä."

. Uusi kumppani toi onnen Uuden kumppanin oli löytänyt 81,1 prosenttia vastaajista. Seitsemän prosenttia kertoi, ettei etsi tällä hetkellä kumppania. Monet vastaajat kertoivat löytäneensä paremman puoliskon netistä.

. "Löysimme toisemme somesta, mutta olimme tavanneet jo nuorena. Olemme naimisissa."

"Tinderissä kohdattiin ja suhde vielä alkutekijöissä, paljon uuden opettelua pitkän suhteen jälkeen uuden ihmisen kanssa, mutta ihana tuntea pitkästä aikaa hyvää oloa toisen rinnalla."

"Netin deittisovelluksen kautta. Olemme yhtä rakastuneita, kun 10 vuotta sitten, elämä on rauhallista ja seesteistä."

"Netissä. Meillä on kahden aikuisen kunnioittava ja hyvä suhde, vaikka kumpikin elää omaa elämäänsä omissa kodeissaan. Emme ole sekoittaneet suhteeseemme lapsiamme tai sukulaisia. Keskitymme vain kahdestaan olemiseen kun molemmilla on siihen aikaa eli nautimme vain suhteen hyvistä puolista, kermat päältä niinsanotusti."

"Netissä. Hyvin menee. Asutaan erillään, ei ole aikeitakaan asua yhdessä, mennä kihloihin tai naimisiin. Turvallinen, luottamuksellinen aikuisten suhde. Arkena tavataan, viikonloput ja juhlapyhät vietetään yhdessä."

"Vuosia eron jälkeen näin mielenkiintoisen nettideittiprofiilin ja kirjoitin miehelle. Hän vastasi, ja kävi ilmi että tunsimme toisemme ennestään yhdistystoiminnasta. Ja koska kumpikin oli ollut toisesta hieman salaa kiinnostunut, menimme heti treffeille ja siitä on nyt kuusi vuotta. Viime vuonna vietimme kypsän iän ihania häitä, minä olen 56 v ja mies 68 v. Löysin siis ikään kuin neulan heinäsuovasta. Mutta myönteisessä mielessä. Elän nyt elämäni parasta aikaa."

. Elämänkumppanit voivat tulla vastaan vaikka juhlissa, ravintolassa tai vaikka jalkapallokentän laidalla.

. "Yhteisen tuttavan kautta. 25 vuotta olemme olleet naimisissa, lapset ovat aikuisia ja meistä on tulossa mummu ja pappa. Elämä on ihanaa."

"Tapasin naapuriin muuttaneen eronneen miehen, josta 12 vuoden jälkeen erosin. Elin sitten 12 v yksikseni, kunnes tapasin leskeksi jääneen entisen luokkatoverini, nyt olemme olleet pian 2 v yhdessä, ja vuoden kihloissa! Olemme 75-vuotiaita!"

"Tuli palattua sattumusten kautta takaisin yhteen ensimmäisen vaimoni ja lasteni äidin kanssa. Olemme siirappisesti uudelleen rakastuneita. Vanhat kipeät asiat saatiin puhuttua läpi ja yhteinen tulevaisuus näyttää hyvältä."

"Tapasin hänet tuttavien kautta. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja siitä 11 v naimisissa. Olemme todella onnellisia. Olemme sielunkumppaneita ja molemmilla samanlaisia kokemuksia, ns entisestä elämästä. Joten ymmärretään siltäkin osin elämää."

"Tapasin nykyisen vaimoni 2005, neljä vuotta avioerosta. Tunteet molemmin puolin on edelleen hyvin vahvat ja onneksi löysin elämäni rakkauden. Elämä yhdessä on aivan parasta. Päivääkään en pois vaihtaisi."

"Me tavattiin aikuiskoulutuskeskuksessa kurssilla. Meillä menee todella hyvin vieläkin ja ei ole ollut riitoja oikeastaan ollenkaan. Ei oikein paremmin olisi voinut mennä kun miten on mennyt. Tosi onnellinen."

. "Kerran me täällä vain eletään" . Ulla, 60, kertoo kasvaneensa erilleen aviomiehensä kanssa. Heidän matkansa alkoi 80-luvulta.

– Mentiin naimisiin, kun oltiin rakastuneita. Saatiin kaksi lasta ja hyviksi ne kasvatettiinkin. Mieheni kanssa suhde muuttui enemmän kaverilliseksi. Meillä oli erilaiset harrastukset. Mielestäni on tärkeää, että on yhteistä tekemistä. Meillä sitä ei yksinkertaisesti ollut. Ja vielä vähemmän, mitä kauemmin oltiin siinä avioliitossa eli noin 30 vuoden ajan.

– Mietin eroa noin 5–10 vuotta. Tuumasin, että tässäkö elämä nyt on. Toin sen ääneen julki, että kyllä elämällä on varmaan muutakin annettavaa. Niin minä sitten irtaannuin ja lähdin omilleni.

Ulla muutti omakotitalosta kaksioon ja asui siellä kaksi vuotta yksin. Mielessä kävi Tinderiin liittyminen, mutta se ei tuntunut omalta. Eräänä kauniina päivänä sähköpostiin kilahti viesti, jonka jälkeen kaikki kuitenkin muuttui.

– Sohvalla makoillessani sain viestiä nuoruuteni ensirakkaudelta. Siitä se sitten lähti. Molemmilla oli jäänyt joku kipinä johonkin. Nyt tiemme kohtasivat, asumme yhdessä ja olemme kihloissa. Elämä on niin sanotusti mallillaan.

Ulla uskoo, että ero oli helpotus molemmille osapuolille. Hänen mukaansa ero olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Aikuiset lapset ovat todenneet äidille, että hän voi nykyään paljon paremmin.

– Kyllä ajattelen, että näin on tarkoitettu. Hän on tuonne sielun syvyyksiin jäänyt sieltä nuoruudesta ja kytenyt siellä. Ei tietenkään joka päivä, joka vuosi, ei edes joka kymmenes vuosi, mutta aina olen kuitenkin miettinyt mitä hänelle kuuluu. Näin oli tarkoituskin käydä. Kaikella on tarkoituksensa.

Parasta Ullan mukaan suhteessa on yhdessä tekeminen ja hauskanpito. Heillä on yhdessä hyvä olla ja edelleen perhosia vatsassa.

– Kerran me täällä vain eletään, eikä pidä miettiä mitä muut ajattelevat. 60-vuotiaanakaan ei ole liian myöhäistä. Elämä yllättää vielä tämänkin ikäisenä.

Sun, 8/14

Kirjaudu sisään

Sun, 8/14

Kysely: Avioeron taustalla usein yksinäisyyttä, uskottomuutta ja alkoholiongelmia – "Elämä yllättää vielä tämänkin ikäisenä", Ulla, 60, iloitsee

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin