Kysyimme, miten Vaasa ja Seinäjoki pärjäävät vuonna 2040 – Päättäjät ylistävät, tutkija lataa karumman arvion

Keskisuurten kaupunkien renessanssi on nyt, julistivat aluetutkija Timo Aro ja Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Isotalus Ilkka-Pohjalaisessa 31.5. Heidän mukaansa kaupungit, jotka pystyvät yhdistämään kovat ja pehmeät vetovoimatekijät, ovat vahvoilla.

Kansanedustajat Pasi Kivisaari (kesk.) Seinäjoelta ja Joakim Strand (r.) Vaasasta johtavat myös oman kotikaupunkinsa valtuustoa. He katsovat nyt tulevaisuuteen omalla kristallipallollaan.

Sen jälkeen aluetutkija Aro arvioi, kuinka realistisia näkymät ovat.

Millaisena näet kotikaupunkisi vuonna 2040?

Kivisaari: Seinäjoki on vuonna 2040 yksi Suomen vetovoimaisimmista kaupungeista. Asukkaita on reilusti yli 70 000, ja olemme ottaneet kansainvälisyydessä jättiläisloikkia.

Maakuntasuhteet ovat parantuneet, ja olemme saaneet yhteistyöllä myös Etelä-Pohjanmaan väestökadon pysäytettyä.

Strand: Vaasa tunnetaan 2040 maailmanlaajuisena energia- ja ympäristöhaasteiden ratkaisijana sekä yrittäjyyden, innovaatioiden, sivistyksen ja Nordic Battery Beltin keskuksena. Vaasan kaupungissa asukkaita on yli 100 000 ilman kuntaliitoksia ja 160 000, mikäli lähikuntien kanssa on liitytty.

Vaasa on veturi Merenkurkun seudun yli miljoonan asukkaan vientiteollisuuden kehittämisessä. Kiinteä yhteys Uumajaan on rakennettu 2030-luvulla, mikä vahvistaa myös Seinäjoen asemaa logistisena solmukohtana. Suhteet naapureihin ovat erinomaiset, ja kyläpolitikoinnin aika on lopullisesti ohi.

Mikä on keskisuurten kaupunkien tulevaisuus, kun eteläisen Suomen väestökeskittymien houkutus kasvaa?

Kivisaari: Se on valoisa, mutta tulee vain tekemisen kautta. Korkea työllisyysaste on tuonut maakunnalle haasteen, työvoima- ja osaajapulan. Koulutuksen ja jatkuvan oppimisen puolesta on taisteltava edunvalvontatyössä.

Yrityksillä on hyvät mahdollisuudet kasvaa, mutta työtä on tehtävä joka päivä vähän paremmin.

Strand: Koko Suomen väestö mahtuisi yhteen kaupunginosaan Shanghaissa, joten on vältettävä liiallista maan sisäistä ”kilpailua”. Yrityksemme kilpailevat globaalisti, ja myös seudut ja korkeakoulut kytkeytyvät kansainvälisiin arvoketjuihin ja verkostoihin.

Kulttuuriin on panostettava osana teollisuus- ja teknologiapolitiikkaa.

Aluepolitiikan uusi aika

Millaista aluepolitiikkaa valtio voisi nyt harjoittaa tukeakseen maakuntakeskuksia? Onko aluepolitiikan aika ohi?

Kivisaari: Aluepolitiikan aika ei ole ohi, mutta siitä on uusi versio. 10 000 uutta korkeakoulun aloituspaikkaa ympäri Suomen ovat osa sitä. Moderni aluepolitiikka on myös sitä, että teemme Seinäjoella ensimmäistä kertaa sopimuksellista yhteistyötä valtion kanssa.

Suomen valtteja ovat hyvinvoivat alueet. Jos alueella ei asu ihmisiä, jäävät myös sen mahdollisuudet hyödyntämättä. Hyvinvointi ja terveys jakautuvat epätasaisesti, eikä se ole kenenkään etu.

Strand: Valtaosa siitä arvosta ja resursseista, joilla maailman julkista hallintoa ja yritysten pääkonttoreita pyöritetään, on luotu muualla eli ”maakunnissa”. Viisas valtio ymmärtää, että maa on alueidensa summa.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä globaalien konsernien sisäiseen kilpailuun ja dynamiikkaan. Mittari onnistumisesta on esimerkiksi se, kun globaali suuryritys panostaa sekä TKI:hin että tuotantoon Suomen rajojen sisällä.

Seinäjoen ja Vaasan ikärakenne-ennusteet vuoteen 2040 ovat lähes identtiset (kuntaliitto.fi), samoin niitä ympäröivien maakuntien väestökehitykset. Onko päättäjillä halua nähdä kuntarajat ylittävään yhteistyöhön?

Kivisaari: Kunnat tarvitsevat toisiaan. Seinäjoen ja Vaasan välimatka on vain hieman yli 70 kilometriä, vaikka se tuntuu toisinaan paljon pidemmältä. Olisi ymmärrettävä, että toisen onnistuminen tarjoaa mahdollisuuksia myös toiselle.

Onneksi nykypäättäjät näkevät yhteistyössä enemmän mahdollisuuksia kuin mörköjä.

Strand: Moni asia maailmassa muuttuu tulevien 20 vuoden aikana enemmän kuin viimeisten 200 vuoden aikana. Tilastolliset ns. ennusteet eivät kerro mitään innovaatioista, sodista, pandemioista tai miljardien eurojen ja tuhansien uusien työpaikkojen akkutehdasinvestoinneista – puhumattakaan nuorten valinnoista elämässä. Nykytietoon perustuvat ennusteet tulevat olemaan reippaasti väärässä.

Kaiken strategisen yhteistyön on lähdettävä siitä, että luodaan yhdessä jotain uutta. Olemassa olevan kakun jakaminen ei missään nimessä riitä.

Kaupunkistrategiat päivitetään valtuustokausittain. Onko rytmi riittävän nopea?

Kivisaari: Se on hyvä perusta, mutta ei ole mitään estettä toimia nopeamminkin. Seinäjoella on valmistumassa kaupunkistrategia, jonka näkymä on vuodesta 2022 vuoteen 2029. Emme tuijota vain valtuustokauteen.

Strand: Vaasan kaupungin strategiaprosessi on noteerattu kouluesimerkkinä maailmanlaajuisesti tunnetussa Exploring Strategy -teoksessa. Vaikka ylätason strategia vahvistetaan valtuustokausittain, työ on käytännössä jatkuvaa. Siksi Vaasassa on tänä keväänä luotu virkamiehistä ja luottamushenkilöistä koostuvat työryhmät.

Wickström-Veljesten Moottoritehdas loi osaltaan yli 100 vuotta sitten pohjan Pohjolan energiapääkaupungille, vaikka se terminä vahvistettiin kaupungin strategiassa vasta 2012.

Enemmän kuin osiensa summa

Soten siirryttyä maakunnille kunnat voivat keskittyä elinvoimaansa. Onko päättäjillä malttia pitkäjänteisyyteen vai jyräävätkö tiukka taloudenpito ja vaalit kaukonäköisyyden?

Kivisaari: Tämä on iso kysymys. Kokemukseni mukaan taloudessa menemme vuosi kerrallaan. Toisaalta ymmärrän sen, koska vuodet eivät ole veljeksiä. Iso kuva saattaa joskus hämärtyä, kun katse on pallossa eikä pelikentällä. Monien uudistusten hyödyt tulevat pitkällä viiveellä, esimerkiksi panostukset kulttuuri- ja liikuntarakentamiseen tai koulujen remontit.

Sote on ollut kunnille taloudellisesti iso sektori, johon on ollut hankala vaikuttaa. Sote-menot ovat olleet kauttaaltaan lakisääteisiä.

Strand: Myös monipuoliset sote-palvelut ovat osa seudun kilpailukykyä. Yksittäisten vuosien yli- tai alijäämien tuijottaminen ei ole aitoa yhteiskunnan kehittämistä.

Maailmassa investoidaan vuositasolla tuhansia miljardeja energia- ja ympäristöteknologian ratkaisuihin. Kunhan suomalaiset yritykset, osaajat ja seudut nappaavat tästä kakusta edes pienen palan, pystymme hoitamaan myös julkisten palveluiden rahoituksen. Pitkäjänteinen strateginen työ on ainut tie kestäviin tuloksiin.

Maakuntien välejä hallitsee julkisuudessa usein ikävä sanailu. Pystytäänkö entisestä Vaasan läänistä luomaan seutu, joka olisi enemmän kuin osiensa summa?

Kivisaari: Varmasti pystytään. Kriittistäkään sanailua ei tarvitse pelätä. Kun kiritämme toisiamme, joskus voi rapa lentää. Yhteistyö maakuntien välillä on paljon parempaa kuin yleisesti oletetaan. Koko läntinen Suomi taisteli EU:n aluerahojen puolesta, ja se kannatti. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla aluekehitysrahat nelinkertaistuivat.

Strand: Minulle pohjalaismaakunnat ovat yhtä perhettä. Vanha Vaasan lääni yhdessä vastaavan Ruotsin puoleisen alueen kanssa Norjan rannikolle asti on maailman paras paikka asua ja yrittää. Alueen sisällä täydennämme toisiamme upealla tavalla.

Arvostan sitä, ettei paikallismedia enää pyri ylläpitämään keinotekoista viime vuosisadan sanailua. Globaalissa taloudessa kilpailijat ovat maailmalla, eivät naapurikylässä.

Kaupunkikeskustojen kaupallinen imu on vähentynyt, ja tilalle on tullut asumista. Onko palvelujen hajautuminen kehitystä, joka kaupunkilaisten on vain hyväksyttävä?

Kivisaari: Palvelujen hajauttaminen ei tarkoita sitä, että ne olisivat huonommin saavutettavia. Seinäjoella on kuitenkin paljon mietittävää kaupunkikeskustan kaupallisessa imussa. Näen mahdollisuutena, että saamme enemmän ihmisiä asumaan kaupungin ytimeen. Aika usein logiikka on se, että missä ihmiset, siellä palvelut.

Eikä Seinäjoki ole vain kaupunkikeskusta. Myös kaupunginosakeskusten tulevaisuus vaatii huomioita.

Strand: Keskustoihin on ehdottomasti panostettava, nehän tekevät kaupungista kaupungin!

Vaasassa on noin 190 asukasta per neliökilometri, kun esimerkiksi Oulussa vain 70. Paljon on vielä tekemistä mm. rantojen hyödyntämisessä ja tornitalojen edistämisessä, mutta Vaasan väestötiheys luo hyvän pohjan keskustan kehittämiseen.

Aluetutkija: Ylimitoitettuja odotuksia

Aluetutkija Timo Aro näkee oikeaa asennetta Seinäjoen ja Vaasan tavoitteissa, mutta vieroksuu vanhaa kilpailuasetelmaa.

– Molempien isoja haastajia ovat Tampere ja Helsinki, joihin molemmista kaupungeista on vuotoa. Pohjalaisten näkökulmasta olisi tärkeää, että Vaasa ja Seinäjoki löytäisivät yhä useammin toisensa ja myös Kokkola linkittyisi mukaan.

Hän lähtisi itse rakentamaan kasvuneliötä, jossa olisivat Seinäjoki, Vaasa, Kokkola ja Uumaja. Se olisi vastapaino Tampereelle ja pääkaupunkiseudun luontaiselle elinvoimaisuudelle.

VTT Timo Aro työskentelee johtavana asiantuntijana aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:ssä. Hän istuu myös Porin kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa sitoutumattomana vihreiden ryhmässä.

Väestötavoitteissa molemmat maalaavat isolla pensselillä, kuten strategiatyössä pitääkin. Vaasa on nyt 15. suurin kaupunki Suomessa ja Seinäjoki 16. suurin.

– Seinäjoen väestötavoite 70 000 on realistinen, mutta Vaasan tavoite täysin epärealistinen. Jo se, että Vaasa pääsisi edes 100 000 asukkaaseen, edellyttäisi isoja kuntaliitoksia kaupunkiseudun sisällä.

Molempien kaupunkien pitäisi Aron mukaan ensin pyrkiä Suomen kymmenen suurimman kaupungin joukkoon. Siihenkin on molemmilla matkaa vielä 15 000 asukasta.

Olennaista on, että molemmat kaupungit pystyisivät kehittämään sekä elinvoimaa, vetovoimaa että pitovoimaa.

– Tällä hetkellä suurin kysymys liittyy pitovoimaan. Millä tavalla pidetään kiinni vastavalmistuneista ja saadaan heidät työllistymään? Tämä on erityisen iso kysymys Vaasalle.

Aro korostaa koulutuksen, osaamisen, tutkimuksen ja tuotekehityksen merkitystä.

– Vaasassa on vahva koulutussektori ja tki-volyymit Suomen kärkeä. Seinäjoen kohdalla kaikki aluepoliittiset ratkaisut, jotka lisäävät koulutuksen aloituspaikkoja tai korostavat osaamiseen liittyviä ratkaisuja, parantaisivat kaupungin asemaa.

Keinotekoinen kilpailu vahingollista

Aron mukaan ns. modernissa aluepolitiikassa on muutama keskeinen piirre.

– Vihreässä teollisuuspolitiikassa on sekä Seinäjoen ruoantuotannon arvoketjun että Vaasan energiaosaamiseen liittyvien arvoketjujen osalta todella paljon voitettavaa.

Erityisen hyvänä Aro pitää sopimusperustaista kaupunkipolitiikkaa valtion kanssa.

– Seinäjoki on päässyt paremmin näiden järjestelyjen piiriin, ja Vaasa on ollut niissä osittain jo aikaisemmin. Itse näen tämän yhtenä aluepolitiikan keskeisistä elementeistä 2020-luvulla.

Modernissa aluepolitiikassa maakuntakeskusten asema vahvistuu hyvinvointialueiden ja te-palvelujen siirron myötä. Siinä Seinäjoki ja Vaasa ovat Aron mukaan strategisine valintoineen paljon vartijoina.

– Strand epäilee ennusteita, mutta kylmä tosiasia on se, että olisi jo valtava saavutus, jos Seinäjoki ja Vaasa onnistuisivat pitämään itsensä edes maltillisella kasvu-uralla. Ympärillä olevan alueen väestö vähenee väistämättä.

Seinäjoki ja Vaasa ovat yhdyskuntarakenteeltaan erilaisia.

– Vaasa on perinteinen kaupunki, ja sillä on kaikki kehittämiseen liittyvät kaupunkipolitiikan elementit hallinnassa, koska alue on kompakti.

– Seinäjoki taas on hajanaisempi yhdyskunta. Sen etu on, että ydinkaupungin ympärillä on elinvoimaisia kyliä ja kaupunki on panostanut keskustan kehittämiseen. Kaupalliset ratkaisut on viety mielestäni vanhanaikaisesti kaupunkirakenteen ulkopuolelle.

2020-luvun näkymä on se, että kaupunkien ja alueiden välinen kilpailu resursseista kiristyy, Aro arvioi. Ennen kaikkea kilpailu nuorista, nuorista aikuisista, opiskelijoista sekä osaamis- ja työperustaisesta maahanmuutosta.

– Vähän keinotekoinen kilpailuasetelma Vaasan ja Seinäjoen välillä on vahingollinen, koska eiväthän ne tosissaan kilpaile toistensa kanssa. Vaasa on vientiteollisuuden globaali keskittymä ja Seinäjoki kotimarkkinateollisuuden keskittymä. Niillä ei edes pitäisi olla luontaista kilpailuasetelmaa.

– Mikä tahansa yhteinen edun ajaminen palvelisi pidemmän päälle molempia kaupunkeja erityisesti kilpailuasetelmassa voimakkaasti laajenevan Tampereen kanssa.