Ihminen on käynyt kuussa.
Ihminen on kyennyt pysäyttämään elämää maapallolla uhanneen otsonikadon ja keksii jatkuvasti uusia hoitokeinoja aiemmin väistämättä kuolemaan johtaneisiin sairauksiin.
Hiukkaskiihdyttimien avulla ihminen on oppimassa ymmärtämään jopa universumin syntyyn liittyviä kysymyksiä, mutta keinot koulukiusaamisen lopettamiseen ihmiseltä kuitenkin yhä puuttuvat.
Tässä jutussa etsitään niitä.
Ilkka-Pohjalaisen verkkosivuilla julkaistiin syyskuun puolivälissä kysely, jossa lehden lukijat pääsivät ehdottamaan toimenpiteitä koulukiusaamisen lopettamiseksi. Ehdotuksia jätettiin alle vuorokaudessa lähes sata. Jutun sitaatit ovat poimintoja verkkokyselyn vastauksista.
Kyselyn vastausmäärä on suuri, samoin siihen tulleiden ehdotusten keinovalikoima. Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kiusaamisen vastaisen työn erityisasiantuntija Virpi Pöyhösen mielestä vastauksista voi silti löytää yhden yhteisen nimittäjän.
– Niistä kuuluu läpi vanhempien ja muiden aikuisten hätä ja huoli. Tulee olo, että olemme jo liian pitkällä, hän sanoo.
Jokaisesta tapauksesta toimintasuunnitelma
Liian pitkällä olemisella Pöyhönen viittaa lukijavastausten yleissävyyn. Vaikka joukossa on varsin inhimillisiä ehdotuksia, huokuu isosta osasta turhautuminen ja pettymys.
Kiusaamisen lopettamiseksi keinoja ehdottaneet vaikuttavat lopen kyllästyneiltä siihen, että koulukiusaaminen vain jatkuu ja jatkuu. Vuodesta toiseen. Ympäri maata.
Saman havaitsi myös Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Niina Mäntylä. Hänkin kokee, että verkkokyselyn vastauksia voi monelta osin pitää eräänlaisina hätähuutoina.
Muun muassa koulukiusaamisen uhrien kokemuksia tutkineen Mäntylän mukaan kiusatuilla on – oikeutetusti – valtava tarve sille, että heitä kohtaan tapahtuvat vääryydet tunnustetaan. Tunnustamisen lisäksi kiusatun on tärkeää nähdä, että hänen kiusaajansa joutuu vastuuseen teoistaan.
– Kaikenlaiset kättä päälle -kehotukset taas ovat omiaan lisäämään kiusatun tunnetta siitä, ettei hän ja hänen hätänsä ole tullut kuulluksi, Mäntylä sanoo.
Mäntylän mukaan kiusattujen tilannetta helpottaisi ja koulukiusaamisen loppumista edesauttaisi, jos kaikista koulukiusaamistapauksista laadittaisiin yksilökohtainen toimenpidesuunnitelma.
Kouluilla laaditaan jo nyt koko koulua koskeva kiusaamisen ehkäisemisen ja puuttumisen suunnitelma, mutta siinä käsitellään kiusaamista yleisesti. Mäntylä peräänkuuluttaa vastaavaa suunnitelmaa jokaisesta tapauksesta erikseen.
– Ja lakiin pitäisi saada määräaika, jonka puitteissa yksilökohtaiseen toimenpidesuunnitelmaan kirjattujen toimenpiteiden pitää toteutua.
Esimerkiksi Tanskassa määräaika on kymmenen päivää. Siinä ajassa koulun on saatava mustaa valkoiselle siitä, miten kyseistä kiusaamistapausta selvitetään sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä.
– Suunnitelmaan kirjataan myös se, mitä tehdään, jos suunnitelman toteuttaminen ei auta, Mäntylä sanoo.
Mallia Pohjanlahden vastarannalta
Voisiko koulukiusaamiselle laittaa pisteen niinkin yksinkertaisesti kuin näyttämällä kiusaajalle oppilaitoksen ulko-ovea?
Ainakin Ilkka-Pohjalaisen verkkokyselyssä lääkkeeksi koulukiusaamiseen tarjottiin useimmin juuri kiusaajan määräaikaista erottamista koulusta tai hänen siirtämistään toiseen kouluun.
Myös Niina Mäntylä pitää kiusaajalle järjestettävää maisenmanvaihdosta käyttökelpoisena toimenpiteenä, jota koulut voisivat käyttää entistä rohkeammin.
– Nykyiset koulun vaihtamisen mahdollistavat säädökset on laadittu ennen muuta tapauksiin, joissa vaihto tulee ajankohtaiseksi esimerkiksi koulujen lakkauttamisten takia. Siitä huolimatta ohjeet taipuvat niin, että niitä voidaan soveltaa myös kiusaamistapauksissa, Mäntylä arvioi.
Ohjeita olisi Mäntylän mielestä joka tapauksessa hyvä selkeyttää, samoin määräaikaisen erottamisen toteuttamista koskevaa lainsäädäntöä.
– Tällä hetkellä se ei ole kauhean informatiivinen. Se ei oikein anna eri toimijoille kuvaa, mitä perusopetuslain mukaan näissä tapauksissa voidaan tehdä, Mäntylä toteaa.
Hänen mukaansa mallia kannattaisi katsoa esimerkiksi Pohjanlahden vastarannalta.
– Mahdollisesti Suomessa voitaisiin ottaa lainsäädäntöön Ruotsin kaltainen säädös, jossa kiusaava oppilas voidaan siirtää väliaikaisesti toiseen kouluun 2-4 viikoksi. Siirto voi olla myös pysyvä, hän sanoo.
Kiusaajien vanhemmat vastuuseen
Suoraan kiusaajaan kohdistuvien toimenpiteiden lisäksi verkkokyselyn vastaajat haluaisivat lisätä kiusaavan lapsen vanhempien vastuuta. Heille oltaisiin valmiita tarjoamaan tukea, mutta samaan aikaan heidät halutaan velvoittaa osallistumaan kiusaamisen lopettamiseen.
Myös kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa peräänkuulutetaan kiusaajan vanhempien vastuuta. Valopilkun hankevastaavan Tina Holmberg-Kaleniuksen mukaan kyseinen vastuu pitäisi kirjata lakiin.
– Tarvittaisiin lakimuutos, joka velvoittaa kiusaavien lasten vanhemmat osallistumaan tapauksen selvittelyyn ja palavereihin. Nykyään he ilmoittavat usein jättäytyvänsä pois selvittelystä, jolloin koulu puolestaan ilmoittaa, ettei voi tehdä asialle mitään, koska kiusaavan lapsen vanhemmat eivät tee yhteistyötä.
Vanhempien asenne vaikuttaa suoraan lapseen. Jos vanhemmat kiistävät oman jälkikasvunsa osallistumisen kiusaamiseen, ei lapsen voi odottaa toimivan toisin.
Lapsen halukkuus ottaa vastaan hänelle tarjottua tukea riippuu sekin paljon hänen vanhemmistaan.
– Kiusaavalle lapselle on tarjolla oppilashuollon palveluita, mutta ne ovat vapaaehtoisia. Aika harva kiusaava lapsi haluaa mennä juttelemaan kuraattorille syistä, joiden takia hän kiusaa. Jos myös tällaisen lapsen vanhemmat ovat sitä mieltä, ettei heidän perheellään ole tarvetta kuraattorikäynneille, ei asia kertakaikkiaan etene, Valopilkun hankekoordinaattori Nina Kaituri sanoo.
MLL:n Virpi Pöyhönen painottaa vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen merkitystä. Pöyhösen mukaan on aikuisen tehtävä auttaa kiusaavaa lasta ymmärtämään, että kiusaaminen on väärin.
– Mielestäni [yllä oleva] sitaatti eskarissa kiusanneen lapsen vanhemman toiminnasta kuvaa erittäin hyvin sitä, mitä ajattelen vanhempien mukana olemisesta. Toivoisin, että vanhemmat käsittelisivät asiaa kuten sitaatin kirjoittanut vanhempi on käsitellyt.
Kiusaajista ei välttämättä pidetä, mutta he ovat luokkatovereidensa silmissä suosittuja. Muiden kiusaaminen voikin olla lapsen tapa yrittää pitää kiinni asemastaan ja vahvistaa omaa valtaansa.
– Siksi vanhempien tulisi käydä kiusaavan lapsen kanssa läpi myös sitä, miten muuten kuin kiusaamisella voi ansaita arvostusta ja suosiota, Pöyhönen sanoo.
"Mitä suurimmissa määrin ryhmäilmiö"
Koulukiusaamista tapahtuu ilmiön nimen mukaisesti kouluissa tai siihen yhteydessä olevissa paikoissa kuten koulukyytien pysäkeillä ja luokkakavereiden välisissä sosiaalisen median ryhmissä. Kiusaajan ja kiusatun lisäksi mukana on siis monesti myös muita ihmisiä.
Tästä huolimatta koulukiusaamista käsitellään yhä herkästi pelkkänä yksilökysymyksenä.
– Kiusaaminen on mitä suurimmissa määrin ryhmäilmiö, mutta kouluissa ei edelleenkään tunnu olevan tarvittavaa osaamista siitä. Esimerkiksi koulun ilmapiiri on todella merkityksellinen asia, johon ei kiinnitetä läheskään riittävästi huomiota, Valopilkun hankevastaava Tina Holmberg-Kalenius sanoo.
Holmberg-Kalenius ottaisi tässä kohtaa mallia Tanskasta. Siellä koulun ja kodin yhteistyö tarkoittaa viikoittaisten Wilma-viestien sijaan esimerkiksi opettajien ja oppilaiden perheiden yhteisiä kokoontumisia. Kun kaikki ovat valmiiksi tuttuja keskenään, tekee se kiusaamistapausten selvittämisestä lähtökohtaisesti helpompaa.
Tuttuuden ja ryhmään kuulumisen tunne myös ehkäisee kiusaamista. Niina Mäntylän mukaan huolellinen ryhmäyttäminen ja varhainen, näennäisen pieneen kiusantekoon puuttuminen ovat keskeisiä askelmerkkejä tiellä kohti koulukiusaamisen loppumista.
– Kun lapset ovat vielä pieniä ja asiatkin ovat suhteessa pieniä, saadaan kierre riittävän aikaisin katkaistua. Kukaan ei ehdi saada kiusatun tai kiusaajan leimaa, Mäntylä sanoo.
Lisää aikuisia ja sitoutumista
Jos kiusaamistilanteisiin halutaan puuttua varhain, jos koulun ja kodin yhteistyötä halutaan tiivistää ja jos jokaisesta kiusaamistapauksesta halutaan tehdään eri osapuolia velvoittava toimenpidesuunnitelma, tarvitaan kouluille lisää aikuisia. Tätä mieltä ovat niin asiantuntijat kuin Ilkka-Pohjalaisen verkkokyselyn vastaajat.
Onko kiusaamisen loppuminen näin ollen puhtaasti resurssikysymys? Päättyykö kiusattujen piina sillä, että kaikkiin Suomen kouluihin palkataan lisää opettajia, koulunkäynninohjaajia, koulupsykologeja ja kuraattoreita?
Virpi Pöyhösen mukaan henkilömäärän lisäämisen lisäksi tulisi panostaa toimintamalleihin, joilla koulut puuttuvat kiusaamiseen ja ehkäisevät sitä.
– Pelkät mallit eivät kuitenkaan riitä, vaan koulujen täytyy sitoutua laatimiinsa toimiin, Pöyhönen sanoo.
Niina Mäntylän mukaan koulujen henkilökunnalla on jo nyt käytössään lakiin ja asetuksiin perustuva varsin järeä työkalupakki. Hänen mukaansa tärkeää olisi ottaa täysimittainen hyöty irti kaikista pakin työkaluista.
Toivoa ei siis ole menetetty.
– Mitä olen seurannut oikeuskäytäntöjä, niin huomattavasti enemmän tehdään kouluissa kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi nyt kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, Mäntylä sanoo.
Työryhmä: Suvi Peltola (toimittaja), Janne Illman (valokuvat), Mikko Kiero (grafiikka), Janne Lehtonen (editointi) ja Katariina Paajaste (tuottaja)