Näkökulma: Pohjalaiset, ottakaa kipin kapin liikuttamisen mallia naapurimaakunnasta – Kunnan kirstunvartija kiittää

Elämysliikunta on noussut tutuksi sanapariksi viime vuosina.

Pandemiaksi puhjenneen viruksen takia jokaisen tarvitsemia mielihyvän tunteita on haettu pakon edessä ulkoilmasta.

Omikronin myllätessä sisäliikunta tuskin nostaa lähiaikoina suosiotaan, jos kohta aluehallintoviranomaisetkin ovat laittamassa harrastuksia enteellisesti jäihin.

Uusia liikuntamaisemia talvisin kaipaavat paitsi himokuntoilijat myös verkkaisia nopeussoluja omistavat hyötyliikkujat.

Luonto itsessään tarjoaa mielenrauhaa ja stressin purkajaa. Silti suurin osa meistä ei ole naparetkeilijöitä, joten kynnykset metsään tai aukealle menosta kannattaa höylätä pois.

. Siksi pohjalaisena retkiluistelun aloittelijana luen haikaillen Pirkanmaalla asuvien tyytyväisiä hyrinöitä.

”Ratoja on paljon pitkin Pirkanmaata ja suurimmaksi osaksi ne ovat talkoovoimin tai yksityisen hyväntekijän auraamia”, Facebook-ystäväni kirjoittaa.

Ylöjärvellä asuva entinen luokkatoveri kertoo, että vapaaehtoiset kaupungin asukkaat ovat tehneet Näsijärvelle ja Veittijärvelle reittejä.

Ainakin yhtä yksityisen auraamaa rataa tukee Tampereen kaupunki, joten on vaikea ymmärtää, miksei talkootyön, kunnan ja urheiluseurojen yhteistyö onnistuisi täällä kökkätyön mekassa, jos notkea liikuntayrittäjä on kiven (jään) alla.

Paikka paikoin naapurimaakunnasta löytyy myös välinevuokrausta ja onpa jopa kahviobisnestäkin hivutettu oheen. Vieläkö tarvitsee alleviivata: yritteliäät pohjalaiset, vink vink!

. Aktiiviliikkuja otti ja teki itse Kipeästi kaivattuja matkailueroja olisi takuulla tarjolla pohjalaisille niin vaarallisen tartuntataudin aikana kuin etenkin sen jälkeen ihan joka vuodenaikana.

Ainoa este ei välttämättä ole luontoäiti, joka pukkaa eteen railoja, lumidyynejä, heikkoja jäitä, arvaamattomia virtauksia ja lumipeitteen alle pulppuavaa vettä.

Vetonaulajää on vain sen lumihuippuisen vuoren huippu, joka kannattaa valloittaa, mikäli väkiluvultaan taantuvat pohjalaispitäjät aikovat tosissaan nostaa vetovoimaansa tai edes säilyttää pitovoimaansa.

Kansanterveys ja heti perään kansantalous kiittävät.

. Etsiessäni maakuntien luisteluratoja, taustakeskusteluissa ainakin pari pohjalaista todellista aktiiviliikkujaa purki allekirjoittaneelle pettymystä urheiluimagosta elävään kotipitäjäänsä.

Petyin pahasti viisaina pitämieni ihmisten analyysien vastaansanomattomiin lopputuloksiin. Ajattelin naiivisti kuntaorganisaatioihin takavuosikymmeninä pesiytyneen lannistavan latteuden ilmapiirin jääneen kauas taakse.

Nihkeyttä on taustalähteen mukaan useammalla kuin yhdellä kunnanviraston osastolla.

Kunnan kirstunvartijaa todennäköisesti hykerryttäisi tieto, että maankuulun järven jää- ja lumipeitteestä voi hyötyä matkailueuroin.

Liekö asenne sen kummoisempi kesäisinkään, jäin pohtimaan.

Eräs isäntä epäili haluttomuuden johtuvan siitä itsestään, haluttomuudesta. Eipä ihme, että samainen mies ryhtyi tuumasta toimeen ja aurasi kotirantaansa oman luisteluradan tänä talvena.

Toivottavasti aneemisuus ei ole levinnyt laajemmalti. Järvenranta-asukas ihmettelee vilpittömästi, kun horisontissa ei näy juuri koskaan lihasvoimin liikkujia kevätauringossakaan. Jäätietä sentään huristelee autoja tasaisena virtana.

Ei, nyt emme todellakaan puhu Järviseudusta.

Kyseessä on Nokiottien valtakunta, jossa kunta voisi takuulla löytää vesistön hyödyntämisessä vahvan kumppanin järven itarannalle levittäytyneestä urheiluopistosta.

. Toisinkin voi olla Lappajärven retkiluistelubaana avattiin alkuviikosta. Rata lähtee Kivitipun rannasta ja ulottuu Halkosaaren etupuolella sijaitsevan Kyrönsaaren edustalle.

Kyseessä ei ole lenkkirata, vaan noin kilometrin mittainen baana, jolla voi liikkua edestakaisin.

– Se on helppohoitoinen. Toivottavasti saamme liikettä jäälle, tuumaa kauhavalainen monitoimimies Matias Kivisaari , joka on ahkeroinut rataa kuntoon yhdessä lappajärveläisen Aapo Viinamäen kanssa.

Rata aurattiin ensiksi mönkijällä pariin kertaan.

– Sunnuntaina pumppasimme palokunnalta lainaksi saadulla vesipumpulla vettä jäälle, Kivisaari kertoo.

Kaksikko nosti vettä radalle myös kairalla railojen tukkeeksi. Pelkkä pyhäinen jäädytysoperaatio kesti lähes työpäivän verran, seitsemän tuntia.

Luisteluradan teko ja ylläpito eivät totisesti ole laiskiaisten hommia.

. Luistelurataa tehdessä suunnitelman kanssa joutuu usein luovimaan, koska on väisteltävä virtauspaikkoja. Lappajärvelläkin luistelumatka lyheni aiotusta.

– Meidän piti alun perin kiertää saari, mutta siellä oli virtauksista johtuvia sulia paikkoja, Viinamäki lisää.

Toimitus kävi tiistaina iltapäivästä testaamassa radan.

Pääosin jää on kovaa ja tasaista. Monin paikoin pinnalle on tosin jäänyt jäädyttämisoperaation jälkeen heikko ja ohut jääkuori, jonka yli pääsee sulavammin pitkäteräisillä retkiluistimilla kuin esimerkiksi hokkareilla.

Jokaiselle retkiluistelijalle ihan jokaiselle luonnonjäälle allekirjoittanut suosittelee pään suojaksi kypärää. Tottumaton luistelija hyötyy takuulla myös ruhjeilta varjelevista polvi- ja kyynärpääsuojista.

. Luonto liian kova vastus yksille harteille Toisaalta tahdosta homma ei ole paikoittain jäänyt kiinni.

Luonnonvoimille ei vain yksinkertaisesti voi mitään etenkin, jos asiat kaatuvat yhden tai parin ihmisen kapeiksi jääville, vaikkakin ahkerille ja aikaansaaville, harteille.

Esimerkiksi Isojoen Kangasjärvelle pääosin yhden paikkakuntalaisen hartiapankin voimin avattu retkiluistelurata ei ole enää auki, koska jäälle on noussut liikaa vettä ja lunta on tupruttanut turhan paksulti mönkijällä aurattavaksi.

– Kävin parisen viikkoa sitten auttamassa, kun meillä on mönkijän renkaissa ketjut. Se meni silloinkin justiin ja justiin, tiivistää aukipidon vaivat Isojoen liikuntapaikkojen hoitaja Hannu Hedén .

. Sama kuvio toistuu.

Vaasan Latu ry teki Pilvilammen jäälle retkiluistelubaanan joulukuun puolivälissä. Jäälle noussut vesi teki ainakin toistaiseksi stopin suositulla ulkoilualueella luistelusta.

Ähtärissä Honkiniemen leiri- ja kurssikeskuksen rannassa on tällä hetkellä vielä yhden kilometrin mittainen luistelurata. Veden nousu jäälle on hiljattain lyhentänyt radan pituutta.

Mutta vielä on paikkoja auki.

Esimerkiksi Evijärven Kniivilänlahdella on 4–5 kilometriä pitkä retkiluistelurata. Radalle pääsee keskustan Rantaraitilta, Laituritien päästä. Lähtöpaikalla on myös laavu.

Peräseinäjoella Kalajärven 1,5 kilometrin mittainen retkiluistelurata pidetään auki säiden mukaan tammi-maaliskuun ajan päivittäin kello 12–21. Kyseessä on harvinainen metsärata valaistulla pururadalla pienine kumpuineen ja laskuineen.

Suomenselän naapurissa Virroilla taas Kiekko-Karhut avasi joulukuussa retkiluisteluradan Kalettomanlahdelle, vain muutamia mainitakseni.

. Järviseudusta voi ottaa mallia Toivon mukaan matkailutrendeissä korostunut kokemuksellisuus nousee yhä arvokkaampaan asemaan myös pohjalaismaakunnissa.

Ainakin Järviseudulla on ollut lähimenneisyydessä näkyvää yritystä. Viime keväänä Lappajärveen rakennettiin maailman suurin jääkaruselli. Maailmanennätyksessä yhteistyötä tehtiin yli kuntarajojen.

Karusellin liepeille rakennettiin lisäksi jääsauna ja Kivitipun rannassa pidettiin jääveiston SM-kilpailut.

. Kivisaaren ja Viinamäen seuraava arktinen projekti Lappajärvellä liittyy muodoltaan pyöreään jääsaunan tekoon. Viime vuonna sauna oli malliltaan kanttinen.

Jääsauna tulee tilaussaunan rantaan. Siitä pääsee niin avantoon kuin suihkutiloihin.

– Ihan raketin nopeudella se sauna ei nouse. Jäät ovat raskaita ja käsipelillä tehdään, Viinamäki jatkaa.

Jääsaunan pohjatyöt aloitetaan todennäköisesti loppuviikosta, viimeistään ensi viikon alussa, jolloin miehet ryhtyvät sahaamaan jäitä.

Vaikka sitkeys ja ahkeruus yleensä palkitaan, muutaman leudon talven varalle kannattaa silti kaivertaa takataskuun se kuuluisa suunnitelma B.

. Moni liikkuja tarvitsee tasaista menoa Pohjalaiset retkiluistelijat muistelevat takuulla kaiholla kevättä 2016. Vähäluminen talvi mahdollisti silloin peilikirkkaat liitokelit niin Pohjanmaan rannikolla kuin Etelä-Pohjanmaan järvien ja jokien pinnoilla.

Samaan hengenvetoon on todettava, että alueemme hiihtoladut ovat juuri nyt ennenäkemättömän upeassa lyönnissä. Siitä käynee kiittäminen niin talkoolaisia kuin kuntien työntekijöitäkin.

Aikaisin alkanut lumitalvi on tiennyt onnelaa hiihtoniilolle, mutta ongelmia luonnonjäillä retkiluistelusta haaveilevalle.

Se on harmi, sillä pandemian pitkittyessä kaikki matalan kynnyksen liikuntapaikat terveysturvallisesti raikkaassa ulkoilmassa ovat enemmän kuin tervetulleita.

. Kaikista suksilla sivakoitsijoistakaan ei ole pururadoille puskemaan vasten rankkoja nousuja ja kehonhallintaa vaativia vaaralliseksi koettuja laskuja.

Tässä vielä toistaiseksi elävä esimerkki. Allekirjoittanut kärsii heikosta tasapainosta, mutta edellistalvena uskaltauduin Hyllykallion takalenkille. Virhe. Viimeinen lasku ja ohimo edellä jäiseen rinteeseen. Ihme, että selvisin pelkillä ruhjeilla.

Mieleen on jäänyt viiden kevään takainen yleisönosastokirjoitus, jossa kiiteltiin Alavuden Kirkkojärven auraajia.

”Retkiluistelu ja hiihto tasaisella onnistuvat nyt meiltäkin, jotka emme pysty tai halua ryhtyä pururatoja kiertelemään”, Me arkiliikkujat nimimerkki kirjoitti Viiskunnassa.

Fri, 8/12

Kirjaudu sisään

Fri, 8/12

Näkökulma: Pohjalaiset, ottakaa kipin kapin liikuttamisen mallia naapurimaakunnasta – Kunnan kirstunvartija kiittää

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin