Nuoret miehet tulivat apuun, kun Ritvan mies harhaili liikenneympyrässä pelkät bokserit jalassa – Asiantuntija kertoo, miten vastaavassa tilanteessa kannattaa toimia

Muistiasiantuntija Elisa Rantasalon mukaan Muistikkaryhmissä hahmotetaan ajan kulumista käymällä läpi ajankohtaisia juhlapyhiä. Toukokuun lopulla ryhmässä puhuttiin helatorstaista.
Muistiasiantuntija Elisa Rantasalon mukaan Muistikkaryhmissä hahmotetaan ajan kulumista käymällä läpi ajankohtaisia juhlapyhiä. Toukokuun lopulla ryhmässä puhuttiin helatorstaista.
Kuva: Elena Mikkilä
Jaa artikkeli

Vaasalainen Ritva* heräsi muutama vuosi sitten syyskuisena yönä alakerrasta kuuluneisiin ääniin.

– Tyttäreni koira oli alkanut haukkua. Menin ihmettelemään, mitä täällä tapahtuu. Tytär sanoi, että nämä pojat toivat isää.

Ovella oli kolme nuorta miestä, jotka olivat olleet autoilemassa Kivihaassa. Siellä he olivat huomanneet liikenneympyrässä kävelemässä iäkkään miehen, jolla oli yllään vain turkoosinväriset bokserit ja muoviset crocs-jalkineet.

Pojat kertoivat kysyneensä mieheltä, oliko tämä humalassa. Mies oli vastannut, ettei ollut. Sitten pojat olivat kysyneet, missä hän asuu.

Ritvan mukaan pojat olivat kertoneet miehen sanoneen asuvansa "palokunnan lähellä".

– Sehän ei pitänyt paikkaansa. Se oli jokin mielikuva tai muisto hänen lapsuudestaan.

He olivat niin vastuuntuntoisia nuoria miehiä, että sellaisia harvoin tapaa.
Ritva, omaishoitaja

Mies oli lopulta muistanut kotikatunsa nimen, muttei talon numeroa. Yksi pojista oli tiennyt, missä katu oli.

Kolme poikaa ottivat miehen kyytiin ja toivat hänet kadulle, jättivät hänet kyydistä ja lähtivät ajamaan pois. Mies oli lähtenyt kävelemään ovelle päin.

Pojat olivat kerran jo lähteneet, mutta olivatkin kääntyneet vielä takaisin soittaakseen ovikelloa ja kysyäkseen, oliko mies varmasti tullut oikeaan osoitteeseen, sillä asia oli jäänyt vaivaamaan heitä.

– He olivat niin vastuuntuntoisia nuoria miehiä, että sellaisia harvoin tapaa, kehuu Ritva.

Ritvan mukaan nuoret miehet olivat myös hengenpelastajia.

– Mitä vain olisi voinut sattua. Mies olisi voinut vaikka paleltua.

Ritvan mies sairastaa alzheimerin tautia. Ritva on miehensä omaishoitaja. Kun edellä kerrottu tapaus sattui, Ritvan miehellä oli ollut sairauteensa lääkitys jo joitain vuosia. Ritvan mukaan kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun mies lähti yöllä harhailemaan ilman, että Ritva heräsi siihen.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Muistisairaus ei aina näy ulospäin

Muistisairautta sairastava ihminen kadottaa usein jo varhaisessa vaiheessa suuntavaistonsa ja kyvyn paikallistaa, missä on, vaikka olisi tutussakin ympäristössä.

Sitä, onko jollakulla muistisairaus, ei välttämättä pysty päättelemään suoraan mistään ulospäin näkyvästä seikasta.

Näin kertoo Elisa Rantasalo, joka on työskennellyt muistiasiantuntijana yli 20 vuotta, ja vetänyt vuosia Ruukinkartanossa Vaasan seudun Muistiyhdistyksen muistisairaille ja näiden omaisille tarkoitettuja ryhmiä ja päivätoimintaa. Myös jutun alussa puhunut Ritva ja hänen miehensä ovat olleet Muistikan asiakkaita.

Elisa Rantasalon mukaan muistisairaaksi epäilemäänsä ihmistä kannattaa puhutella kuin ketä tahansa.
Elisa Rantasalon mukaan muistisairaaksi epäilemäänsä ihmistä kannattaa puhutella kuin ketä tahansa.
Elena Mikkilä

Elisa Rantasalo huomauttaa, että muistisairas ei yleensä lähde tietoisesti "karkuun". Sen sijaan muistisairas voi ajatella olevansa vain menossa "kotiin". Usein kyseessä ei ole sen hetkinen asuinpaikka, vaan vuosikymmenten takainen lapsuudenkoti.

Jos kohtaa kadulta harhailemasta ihmisen, joka vaikuttaa muistisairaalta, häntä voi Rantasalon mukaan lähestyä esimerkiksi kysymällä, onko kaikki hyvin. Rantasalo myöntää, ettei muistisairaaksi epäillyn lähestyminen tunnu välttämättä helpolta, ja tässäkin vaaditaan tilanneherkkyyttä.

Joskus muistisairas pystyy kuin pystyykin kertomaan asuinpaikkansa, ja silloin hänelle voi tarjota apua sinne pääsemiseen.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Auttajan omat tunteet sivuun

Miten esimerkiksi kadulla vastaan tulevan muistisairaan kanssa sitten pitäisi puhua?

– Muistisairaalle on hyvä puhua, kuin kelle tahansa ihmiselle, sanoo Rantasalo.

Tällä Rantasalo viittaa ennen kaikkea kunnioitukseen ja arvostukseen muistisairasta kohtaan.

Rantasalon mukaan on hyvä tiedostaa, että muistisairas voi olla herkkä aistimaan toisten ihmisten tunnetiloja. Muistisairas huomaa helposti, kuunnellaanko häntä aidosti, vai onko kysyjä hermostunut ja kiireinen.

Rantasalo kehottaa auttajaa sukeltamaan hetkeksi muistisairaan ajatusmaailmaan, ja menemään mukaan oudoltakin tuntuviin ajatuskuvioihin, sillä se voi auttaa hahmottamaan paremmin, mitä muistisairas yrittää sanoa.

Liika loogisuus ja järkeily kannattaa unohtaa, sillä muistisairas hahmottaa maailman ja ympäristönsä eri tavalla kuin ihminen, joka ei sairasta muistisairautta.

– Jos kohtaan muistisairaan, heitän omat ajatukseni ja tunteeni sivuun ja keskityn siihen, mitä sanottavaa muistisairaalla on.

Muistikassa tarjotaan muistisairaille viikoittain sekä virkistävää tekemistä että rauhoittumishetkiä. Muistisairaan omaisille  kyseessä voi olla arvokas hetki omaa aikaa.
Muistikassa tarjotaan muistisairaille viikoittain sekä virkistävää tekemistä että rauhoittumishetkiä. Muistisairaan omaisille kyseessä voi olla arvokas hetki omaa aikaa.
Elena Mikkilä
Muistikka toimii Ruukinkartanon sisälle jätetyssä 200-vuotiaassa hirsitalossa.
Muistikka toimii Ruukinkartanon sisälle jätetyssä 200-vuotiaassa hirsitalossa.
Elena Mikkilä

Rantasalo hahmottaa ohjetta esimerkin avulla:

– Kysyin kerran yhdeltä asukkaalta, jolla oli laukku kädessä, että "hei, mitä kuuluu, ja mihinkäs olet menossa".

Tämä oli vastannut Rantasalolle, että oli lähdössä kouluun.

– Sanoin hänelle, että "voi että, kouluaika olikin varmasti ihanaa". Sitten hän alkoi puhua kouluajoistaan.

Tietynlainen hyväntahtoinen leikkimielisyys voi helpottaa kommunikointia, ja empaattisuus ja huumori voivat edesauttaa tilanteen selviämistä. Lapsuusmuistot ovat usein muistisairaalle tärkeitä, ja niihin palaaminen saa hänet hyvälle mielelle.

Muistisairaan kanssa keskustelu saattaa tuntua hankalalta senkin takia, että muistisairaus voi hankaloittaa puheen tuottamista. Siksikin on tärkeää rauhoittaa tilanne, pysähtyä ja antaa toiselle aikaa kertoa asiansa.

Aina tilanne kadulla harhailevan muistisairaan kanssa ei selviä omin voimin.

– Jos henkilö ei osaa lainkaan kertoa, missä asuu, voi soittaa poliisille.

*Ritvan nimi on muutettu hänen miehensä yksityisyyden suojaamiseksi.

Muistisairaat Suomessa:

  • Arviolta 193 000 muistisairasta ihmistä, joista 100 000 sairastaa lievää muistisairautta ja 93 000 ihmistä keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta.

  • 14 500 uutta sairastunutta vuosittain.

  • 7 000 työikäistä muistisairasta.

Yleisimmät muistisairaudet:

  • Alzheimerin tauti (n. 60–70 prosenttia muistisairauksista).

  • Verisuoniperäinen muistisairaus (n. 15–20 prosenttia muistisairauksista).

  • Kahden edellä mainitun yhdistelmä (ns. sekamuoto).

  • Lewyn kappale -tauti.

  • Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus.

Lähde: Muistiliitto

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Jaa artikkeli

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje