Oikeus ratkoo nyt, menivätkö omat ja valtuuttajan rahat sekaisin – "Melkoinen viidakko", sanoo tunnettu geriatri muistisairaiden asioiden hoidosta

Marjo Oikarinen

Muistisairaan taloudellisia asioita hoitanut sukulainen oli siirtänyt vuosia isoja summia omalle tililleen kulukorvauksina ilman kattavia tositteita.

. Kun muistisairas kuoli, toinen sukulainen vei asianomistajana kymmenien tuhansien eurojen korvaukset oikeuteen. Syyttäjä nosti syytteen törkeästä kavalluksesta.

Vastaajalla oli käytössään edustettavansa pankkikortti, jolla hän oli pääosin maksanut kuluja. Siitä huolimatta perusteettomia tilisiirtoja oli 3,5 vuoden aikana kertynyt lähes 28 000 euroa, joista asianomistaja hyväksyi oikeaksi tuhat euroa vuotta kohti. Lisäksi käteisnostoja oli lähes 6 000 euroa.

Muistisairas asui hoitokodissa, ja asianomistajan mukaan kaikki hänen kulunsa maksettiin käytännössä suoraveloituksena. Vastaaja oli saanut taloudellisten asioiden hoitamisesta tuhansien eurojen palkkion, jota oikeudenkäynti ei koske.

Vastaaja kertoi käyneensä muutaman viikon välein tekemässä omaiselle ruokaa pakasteeseen. Hän kertoi siivonneensa tyhjillään ollutta asuntoa kolme päivää ja vieneensä muistisairasta hoitoon monta kertaa. Rahaa tarvittiin taksimatkoihin ja vastaajan omaan matkustamiseen linja-autoilla.

Hän oli perinyt myös muuttokorvausta. Asianomistajan mukaan muuttofirma kuljetti tavarat hoitokotiin.

. Korvaukset ja palkkioperusteet kannattaa määritellä Muistisairas oli aikoinaan tehnyt asioidensa hoidosta edunvalvontavaltakirjan, johon ei kuitenkaan ollut kirjattu, miten kulut korvataan ja palkkio määritellään. Tämä on tavallista.

Asianomistajan asianajajan mielestä korvaukset ja palkkioperusteet olisi syytä määritellä, varsinkin, jos valtuutettu ei ole samasta taloudesta.

– Kun olen itse tehnyt edunvalvontavaltakirjoja, olen kysynyt, onko osapuolilla käsitystä palkkiosta. Yleensä ei ole, vaan he sanovat, että asiat saadaan sovittua.

. Asianajaja ei esiinny omalla nimellä, koska tapauksen käsittely oikeudessa on vielä kesken. Toimitus on kuitenkin nähnyt tapauksen asiakirjat.

Vastaaja on selittänyt korvauksia syntyneen muun muassa siivouksesta ja ruoanlaitosta. Tässä menevät asianajajan mukaan puurot ja vellit sekaisin, sillä ne eivät kuuluneet valtuutetun tehtäviin, joten niiden korvaamisestakaan ei ollut sovittu.

– Edunvalvontavaltuutuksessa korostuu luottamuksen merkitys, koska se antaa laajat valtuudet toimia ilman valvontaa.

– Kynnys viedä mahdollisia väärinkäytöksiä eteenpäin on suuri. Monet varmaan ajattelevat, että antaa olla, jos rahojen käyttö ei ole ollut selvästi liiallista, asianajaja arvelee.

. DVV ei valvo aktiivisesti valtuutettua Ratkaisulla voi olla ennakkotapauksen luonnetta, sillä vuonna 2007 voimaan tulleesta edunvalvontavaltuutuksesta ei juuri ole oikeuskäytäntöä.

Digi- ja väestötietoviraston (DVV) viestintä- ja markkinointijohtaja Liinu Lehto kertoo, että edunvalvontavaltuutuksia on tällä hetkellä voimassa noin 17 500. Kukaan ei tiedä, paljonko niitä on tehty valmiiksi pöytälaatikkoon.

Valtuutus toimitetaan vahvistettavaksi DVV:lle vasta, kun lääkäri toteaa valtuuttajan kyvyttömyyden hoitaa asioitaan.

Vuosittain voimaan tulee yhteensä noin 14 000 edunvalvojan määräystä tai edunvalvontavaltuutusta, mutta määrä kasvaa nopeasti, kun väki vanhenee.

. DVV:n tai käräjäoikeuden määräämä edunvalvoja on eri asia kuin itse nimetty edunvalvontavaltuutettu. Virallinen edunvalvonta voi olla hidasta ja kallista.

Ensinnäkin edunvalvojan määrääminen kestää usein vähintään neljä kuukautta. Sen jälkeen edunvalvoja tarvitsee tiettyihin toimiin, esimerkiksi omaisuuden myyntiin, DVV:n luvan. Hänen on toimitettava DVV:lle vuositili ja päätöstili.

Edunvalvontavaltuutuksessa valtuuttaja itse voi antaa etukäteen luvan erilaisten omaisuustyyppien myyntiin. Vuositiliä ei tarvitse tehdä, ellei valtuuttaja sitä määrää. Hän voi määrätä myös päätöstilistä, joka tehdään valtuutuksen voimassaolon lakattua sille, jolle valtuuttajan omaisuus siirtyy, yleensä kuolinpesälle.

DVV ei siis aktiivisesti valvo valtuutetun toimintaa. Lehdon mukaan tilivelvollisuus on määrätty alle 400:ssa voimassa olevassa edunvalvontavaltuutuksessa.

Kuka tahansa voi kuitenkin kannella valtuutetun toiminnasta, jos epäilee väärinkäytöksiä.

– Selvitämme asian ja ryhdymme tarvittaessa toimenpiteisiin, jos päämiehen tai valtuuttajan etu vaatii esimerkiksi sitä, että hänen asioidensa hoitaminen järjestetään muulla tavalla.

. Ymmärryksen taso tutkittava tarkkaan DVV:llä on menossa Omissa käsissä -kampanja edunvalvontavaltuutuksesta, jotta mahdollisimman moni tekisi sen. Nuorikin voi joutua esimerkiksi äkilliseen onnettomuuteen ja tarvita asioilleen hoitajaa.

Viime vuonna vireille tuli Lehdon mukaan yli 20 prosenttia enemmän edunvalvontavaltuutusasioita kuin edellisenä vuona. Tieto valtuutuksesta vaikuttaisi siis lisääntyneen.

Käytäntö on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä, sillä valtuutuksesta tehtyjen lehtijuttujen perään on tullut monenlaisia epätietoisia kommentteja.

Geriatri Harriet Finne-Soveri on kirjoittanut paljon lääkärintodistuksia edunvalvontavaltuutuksien saattamiseksi voimaan. Hän jakaa käsityksen siitä, että valtuutukseen liittyvät asiat ovat "melkoinen viidakko".

– Ihmisillä menee sekaisin, mitä milloinkin tehdään. Jo se on epäselvää, kummasta on kyse: valtuutetun valitsemisesta vai valtuutuksen vahvistamisesta.

Samaan vyyhteen voi sekoittua myös se, kykeneekö ihminen tekemään tai muuttamaan testamenttia, ja joskus jopa ajokortin uusiminen.

. Jos henkilöllä on jo muistisairaus, on tutkittava tarkkaan, mikä hänen ymmärryksen tasonsa on, kun valtuutusta tehdään. Tässä tarvitaan lääkäriä.

Kun ihmisen oma tahto saadaan selville, sen muotoilussa on Finne-Soverin mielestä hyvä käyttää juristia, jottei jää sudenkuoppia. Valtuutuksen voi tehdä itsekin, jos on varma sen sisällöstä, mutta silloinkin on huolehdittava muotoseikoista, kuten esteettömistä todistajista.

Finne-Soveri on nähnyt omaisia, joille on epäselvää, käsittelevätkö he omia vai esimerkiksi vanhempiensa rahoja.

Hän katsoo, että käytännöissä on vielä opettelemista. Niille tarvittaisiin tarkempia raameja niin lääketieteen kuin lain näkökulmasta. Toisaalta raamit eivät saa olla liian tiukat, koska jokainen tapaus on yksilöllinen.

. Testit ja haastattelu lääkärin keinoja Valtuutuksessa on kyse ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Sukulaisilla voi olla eriäviä käsityksiä valtuuttajan tahdosta, jos sitä ei ole kunnolla määritelty.

Lääkärit tarvitsevat aikaa iäkkään asiakkaan kohtaamiseen – myös ilman omaisia.

– Jos lähiomainen on mukana vastaanotolla, tuppaa olemaan niin, että asianomainen itse saa liian vähän aikaa ilmaista syy-seurausajatuksiaan. Jos ei tunne henkilöitä ennestään, tarvitaan keskustelu kahden kesken, jotta lääkärille syntyy käsitys, missä mennään, Finne-Soveri sanoo.

– Kognitiivisilla testeillä ja hyvällä haastattelulla näkee, onko päättelyketjussa aukkoja. Siitä voi unohtua oleellisia palasia tai asioiden hahmottaminen voi olla vaikeaa. Ymmärrys ei ehkä enää ulotu abstrakteihin asioihin.

. Finne-Soverille ei tule mieleen tapausta, jossa hän ja omaiset olisivat olleet eri mieltä siitä, onko edunvalvontavaltuutus syytä vahvistaa vai ei.

Usein valtuutetuksi nimetty on ottanut asian esiin ja yhdessä on katsottu, olisiko jo vahvistamisen aika.

. Finne-Soveri itse on tehnyt valtuutuksen Finne-Soveri on työskennellyt pitkään nykyisellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) ja ylilääkärinä Helsingin kaupungilla.

Nykyään hän on THL:n vieraileva professori emerita ja tekee lääketutkimusta isossa projektissa, jossa on mukana tutkijoita EU-maista, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Hän on tehnyt jonkin verran tutkimusta myös elämän loppuvaiheesta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta.

Lisäksi Finne-Soverilla on oma vastaanotto muutamana päivänä viikossa sekä väitöskirjaohjattavia.

Hän itse on tehnyt miehensä kanssa edunvalvontavaltuutukset valmiiksi. Heidän uusperheessään on yhteensä viisi lasta.

– Valtuutusten teko oli pitkä prosessi. Kävimme pala palalta läpi, mikä meidän mielestämme on oikeudenmukaista ja mitä haluamme juuri oman perheen kohdalla papereissa lukevan.

Lapsille on myös kerrottu, miksi vanhemmat ovat päätyneet valitsemiinsa ratkaisuihin. He eivät halua tilannetta, jossa joku lapsista kokisi, ettei hänen mielipidettään haluta kuulla.

Samaa hän suosittelee muillekin. Hän on nähnyt lääkärin ominaisuudessa monenlaisia tunteita, joita testamenteista ja muista asiakirjoista voi herätä.

– Riitoja syntyy epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Edunvalvontavaltuutuksesta voi herätä jollekin epäilys, että toinen jemmaa rahoja. Silloin pitää voida osoittaa, miten rahaa on käytetty.

. Mikä edunvalvontavaltuutus? Tuen tarpeen ennakoimiseksi tehtävä valtakirja.

Edunvalvontaa joustavampi ja kevyempi tapa hoitaa taloudellisia ja henkilöön liittyviä asioita.

Määrämuotoisen asiakirjan laatimisessa suositellaan käyttämään apuna asiantuntijaa, esimerkiksi pankin notariaattipalveluita tai lakiasiaintoimistoa. Myös verkosta löytyy palveluja, joissa valtuutuksen voi laatia maksullisesti rasti ruutuun -periaatteella.

Valtuutus tulostetaan ja allekirjoitetaan paperille kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa.

DVV vahvistaa valtuutuksen valtuutetun hakemuksesta, kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Vahvistamista varten on hankittava lääkärinlausunto tai muu luotettava selvitys valtuuttajan terveydentilasta.

Valtuutuksen vahvistamisen jälkeen valtuutetun on tehtävä DVV:lle omaisuusluettelo. Tilivelvollisuutta ei ole, ellei valtuuttaja sitä määrää.

Lähde: Digi- ja väestötietovirasto (DVV)

. Miksi edunvalvontavaltuutus – eikö tilien käyttöoikeus riittäisi? Perhejuristi Katariina Kuusiluoma vastaa lukijoita askarruttaviin kysymyksiin toisen ihmisen asioiden hoidosta.

"Edunvalvontasopimusta suositellaan joka paikassa, mutta oma kokemukseni vanhempieni edunvalvontavaltuutettuna on, että se oli iso virhe, jota ei olisi ollenkaan kannattanut tehdä. Useimmiten tavallisille ihmisille riittää kevyempi ratkaisu, esim. tilien käyttöoikeus, jotta voi hoitaa laskut vanhempien puolesta, tai muu perillisten keskenään tekemä sopimus asioiden hoidosta.

Edunvalvonta tekee kaikesta paljon työläämpää, kun DVV:stä tarvitaan päätökset joka asiaan ja joka päätös maksaa erikseen ja kestää kuukausia (edunvalvontasopimuksen hyväksyminen, selvitykset tuloista ja menoista, edunvalvojan sijaisen määrääminen kuolinpesän asioihin, lupa ositukseen ja perinnönjakoon, lupa asunnon myymiseen). Kaikesta tästä seuraa tavallisissa riidattomissa kuolinpesissä aivan turhaan pelkästään ylimääräistä rasittavaa vaivaa ja turhia kustannuksia."

Näin kommentoi lukija, kun kerroimme muutama viikko sitten ilman perillisiä elävän ihmisen perintöön ja edunvalvontaan liittyvistä asioista.

. 1. Miten on, eikö tilien käyttöoikeus riittäisi, perhejuristi Katariina Kuusiluoma Lexlystä?

– Se voi aluksi riittää, mutta jos toimintakyky heikkenee niin, että edellytykset edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiselle ovat olemassa, tilinkäyttöoikeus menettää käytännössä merkityksensä.

Perhejuristi Katariina Kuusiluoma tuntee edunvalvontavaltuutuksen kiemurat.

– Ei ole olemassa mitään "perillisten keskinäistä sopimusta asioiden hoidosta". Laki määrää edunvalvontavaltuutukselle tiukan määrämuodon. Käytännössä se on sama kuin testamentissa. Laki ei tunne vapaamuotoisia sopimuksia. Joka viides edunvalvontavaltakirja joudutaan hylkäämään muotovirheen takia. Muotomääräysten lisäksi myös valtuutuksen sisältöön pitäisi panostaa.

2. Onko totta, että edunvalvonta tekee kaikesta työläämpää?

– Se on totta. Jos haluat tästä eroon, tee edunvalvontavaltakirja! Sen avulla asiat hoituvat nopeammin, joustavammin ja edullisemmin. Ehkä sen nimi olisi voinut olla jokin muu, koska se menee helposti sekaisin edunvalvonnan kanssa. Jankkaan aina, että ne ovat kuin yö ja päivä.

– Edunvalvontavaltakirjasta on apua myös osituksessa ja perinnönjaossa, jos kuolinpesässä on mukana esimerkiksi muistisairas leski. On tärkeää, että valtakirjassa on nimetty esteetön varavaltuutettu, joka voi edustaa häntä. Tavallisessa riidattomassa kuolinpesässä voi tuntua turhalta, että vaaditaan toimimaan tietyllä tavalla, jos mukana on edunvalvonnassa oleva osakas. Laki on kuitenkin laki. Ei auta, jos ihmiset sanovat, ettei eturistiriitoja tule, jos niihin on edes potentiaali mahdollisuus.

3. Menevätkö lukijan kommentissa sekaisin elävän ja kuolleen asioiden hoito?

– Menevät. Edunvalvonta lakkaa, kun ihminen kuolee. Jos asioita on hoidettu vahvistetun edunvalvontavaltuutuksen avulla, edunvalvontavaltuutus lakkaa. Kun ihminen kuolee, syntyy kuolinpesä, jossa kuolinpesän osakkaat hoitavat asioita yhdessä. Tosin kuoleman jälkeen yksikin pesän osakas voi selvittää perunkirjoitusta varten esimerkiksi perittävän pankkitilien saldot kuolinpäivältä.

4. Mutta eikö suomi.fi-palvelussa tai Omakannassa voi tehdä helpommin valtakirjoja toisen henkilön puolesta asioimiseksi? Tätä moni kysyy.

– Suomi.fi:ssä on lueteltu palvelut, jotka hyödyntävät sitä, ja pankissa voi käydä sopimassa tilinkäyttöoikeuksista, mutta suomi.fi-valtuudet eivät korvaa edunvalvontavaltuutusta. Omakannassa puolestaan voi tehdä terveydenhoitoon liittyvän hoitotahdon.

5. Miksi edunvalvontavaltuutuksesta ei voisi olla valmista lomaketta, jossa määrättäisiin myös palkkioista ja kulukorvauksista?

– Valmis mallipohja harvoin kattaa erilaisia tilanteita kovinkaan hyvin. Kunnollisen valtuutuksen teko vaatii joko aikaa asian tutkimiseen tai pitää kaivaa kuvetta ja ostaa ammattilaisen apua. Omassa nettipalvelussamme tehtävä valtuutus on yritetty koota kuin Berlitzin minimatkaopas, eli siinä kerrotaan, mitä missäkin kohdassa tarkoitetaan.

– Palkkion ja kulukorvausten kohdalla on paikka pysähtyä pohtimaan, miten itse haluaa määritellä ne. Valtuuttaja voi määrätä, että kulut korvataan tositteita vastaan. Palkkioon liittyy kohtuullisuus: on mahdollista määrätä kuukausittainen summa tai sitoa kohtuullisuus esimerkiksi oikeusministeriön asetukseen edunvalvojan palkkion määräytymisen perusteista.

– Jos tekee ehdot hirveän tiukaksi tai ei maksa mitään, kuka sellaista tehtävää haluaa ottaa vastaan?

Kirjaudu sisään

Oikeus ratkoo nyt, menivätkö omat ja valtuuttajan rahat sekaisin – "Melkoinen viidakko", sanoo tunnettu geriatri muistisairaiden asioiden hoidosta

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje