Pianon sisältä paljastuu usein kadonneita aarteita, mutta toisinaan myös ikäviä yllätyksiä – Jari Kulmala on yksi maakunnan harvoista päätoimisista pianonvirittäjistä

Jari Kulmala kopauttaa ääniraudan polveensa ja asettaa sen pianon puisen kosketinpöydän reunalle. Muodostuva ääni on puhdas A-sävel. Sen pohjalta Kulmala alkaa virittää pianon kieliä korvakuulolta.

. – Tapaan sanoa, että korvallahan sitä musiikkia kuunnellaan. Mittareitakin on, mutta niihin en ole vielä turvautunut.

. Pääosa Kulmalan asiakkaista on Vaasan seudulla, mutta tällä kertaa hänellä on työn alla Jurvan yhtenäiskoulun piano, joka on kaatunut nenälleen. Kosketinpöytä on tärähtänyt, ja kaikki bassopuolen sävelet eivät soi.

. Tapaus ei ole Kulmalan työuralla harvinainen.

. – Ihme, että pedaalit eivät ole taittuneet, hän toteaa tarkastellessaan Hellas-merkkisen pianon kuntoa.

. – Usein niin käy, kun piano kaatuu eteenpäin. Olen niitä paljon oikonut.

. Kulmala on ammatiltaan pianonvirittäjä ja soitinkorjaaja. Pianojen lisäksi hän on korjannut kanteleita, mandoliineja ja harmoneja.

. Vastaan ei ole vielä tullut pianoa, jota Kulmala ei saisi vireeseen. Mutta jos viritystapit ovat löystyneet, kielet eivät pysy vireessä. Silloin viritystapit on vaihdettava kokonaan, mikä on pianolle iso remontti.

. Maakunnassa vain muutama virittäjä . Suomen pianonvirittäjät ry:n jäsenlistauksessa eteläpohjalaisia ja pohjanmaalaisia virittäjiä on yhteensä kolme Kulmala mukaan lukien.

. Lisäksi Kulmala tietää ainakin kaksi päätoimista eteläpohjalaista pianonvirittäjää, jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä.

. Vierailevia virittäjiä alueella työskentelee muualtakin päin Suomea.

. Kaiken kaikkiaan yhdistyksellä on 90 jäsentä, joista 60 työikäistä ja 30 eläkeikäistä. Heidän lisäkseen pianonvirittäjiä on vielä joitain kymmeniä, arvioi yhdistyksen puheenjohtaja Kari Perälä .

. – Olen tietääkseni ainoa jurvalaislähtöinen pianonvirittäjä, Kulmala kertoo.

. Tulevaisuudessa pianonvirittäjiä voi olla nykyistä vähemmän, sillä akustisten pianojen myynti on laskenut radikaalisti viime vuosina.

. Yhä useammat valitsevat sähköpianon, joka ei vaadi virittämistä.

. Kulmala pohtii myös, riittääkö hektisessä elämänrytmissä kasvaneilla nuorilla työn vaatimaa kärsivällisyyttä. Virittäminen on tarkkaa ja pitkäjänteistä puuhaa. Yhden pianon ääressä kuluu puolitoista–kaksi tuntia, huoltotöiden kanssa vielä kauemmin.

. "Turhakkeesta" tuli molemmille pojille ammatti . Pianonvirittäjäksi voi opiskella Helsingin Konservatoriossa. Kulmala valmistui ammattiin Espoon Arla-instituutista vuonna 1988.

. Hän on siis työskennellyt päätoimisena pianonvirittäjänä yli 30 vuotta ja osoittanut turhaksi äitinsä huolen ammatinvalinnastaan.

. – Kun kerroin äidilleni, että olisin kiinnostunut pianonvirittäjän ammatista, hän kysyi, että elääkö sillä.

. Juuri Kulmalan äiti hankki aikanaan pojilleen pianon, mikä kummastutti monia. Vielä siihen aikaan jotkut pitivät musiikin harrastamista joutavana, kun maaseudulla oli yllin kyllin työtäkin tehtäväksi.

. – Monet ihmettelivät, että mitä hyötyä siitä on, mutta kyllä siitä minulle ja veljelleni oli hyötyä, Kulmala toteaa ja kertoo veljensä työskentelevän kanttorina Turun tuomiokirkossa.

. Kulmala aloitti musiikkiharrastuksensa trumpetinsoitolla. Nykyään hän laulaa kuorossa. Pianoakin Kulmala osaa soittaa, mutta hänen mukaansa taito ei ole virittäjällä välttämätön.

. – Käytännössä jokainen pianonvirittäjä osaa vähintäänkin "kissanpolkan", Kulmala heittää.

. Ihmiset laiminlyövät soittimiensa huoltoa . Kulmalan mukaan useimmat pianonomistajat virityttävät soittimiaan liian harvoin. Pianonvirittäjät suosittelevat viritystä kerran vuodessa. Kulmala osoittaa pientä kirjoitusta koulun pianon sisällä. Se on hänen oma huoltomerkintänsä vuodelta 2013.

. Pitkästä huoltovälistä kertovat usein myös pianon sisältä paljastuvat yllätykset. Tällä kertaa ne eivät ole lasten piirustuksia ja yhtä lyijykynää kummempia, mutta toisinaan Kulmalalla on vastassaan hiirenpapanoita ja pesänalkuja.

. Hiljattain eräästä pianosta löytyi viiden markan kolikko. Pianon omistaja oli lapsena pelannut jalkapalloa ja hänen isoisänsä oli luvannut jokaisesta maalista palkkion.

. Kun piano nyt vuosikymmeniä myöhemmin siirrettiin jalkapalloilijan kotiin ja Kulmala saapui virittämään sen, asiakas pyysi Kulmalaa tarkastamaan koskettimien alustan.

. – Kolikko oli tippunut sinne koskettimien välistä vahingossa. Hän oli innoissaan saatuaan sen takaisin.

. Teksti Marjut Kriikku

Video Aleksi Mäkinen

. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 2020.

Kirjaudu sisään

Pianon sisältä paljastuu usein kadonneita aarteita, mutta toisinaan myös ikäviä yllätyksiä – Jari Kulmala on yksi maakunnan harvoista päätoimisista pianonvirittäjistä

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Pianon sisältä paljastuu usein kadonneita aarteita, mutta toisinaan myös ikäviä yllätyksiä – Jari Kulmala on yksi maakunnan harvoista päätoimisista pianonvirittäjistä

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje