Marko Vuorinen, 52, on sosiaalinen ihminen. Juttu luistaa tuttujen kesken ja Vuorinen on pidetty ihminen ystäväpiirissään Helsingissä. Silti jo pitkään hänestä on tuntunut siltä, että elämästä puuttuu jotain.
Koskenkorvalta kotoisin oleva Vuorinen on aina halunnut perustaa perheen. Tähän mennessä toive ei käynyt toteen. Taustalla on kaksi pitkää parisuhdetta, joista kummassakaan perheen perustaminen ei ollut mahdollista.
Jälkimmäisen päättyessä Vuorinen oli 38-vuotias. Siitä alkoi uusi elämänvaihe sinkkuna, jota nyt on jatkunut pitkään, Vuorisen mukaan turhankin.
Elämässä olisi paikka naiselle ja omalle lapselle, josta miehellä on suuri haave.
"Näissä asioissa on itse oltava aktiivinen"
Vuorinen asuu Helsingissä, mutta on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Ilmajoen Koskenkorvalta. Sieltä elämä vei aikanaan opiskelemaan Vaasaan ja sittemmin Helsinkiin, jossa hän viimeisteli oikeustieteen opintonsa.
Elämä Etelä-Suomessa on ollut monella tavalla mielekästä. Lakimiehen työt ovat maistuneet, siteet kotiseudulle ovat vahvat, ympärillä on ystäviä ja sopiva määrä harrastuksia. Silti kumppania, jonka kanssa perustaa perhe, ei ole osunut kohdalle.
Vuorinen on etsinyt aktiivisesti parisuhdetta jäätyään sinkuksi. Toimettomuus ei hänen mielestään tuo näissä asioissa tulosta.
– On oltava itse aktiivinen. Olen pyrkinyt löytämään kumppanin netin treffailusivustojen, sinkkutapaamisten ja erilaisten sovellusten kautta. Vuosiin on mahtunut pari lyhyttä seurustelusuhdetta, mutta ei mitään sen pidempää.
Vaikka Vuorinen on sosiaalinen, kokee hän hankalaksi keskustelun aloituksen entuudestaan tuntemattomien kanssa. Erityisesti kohtaamisissa, joissa naiseen tulisi tehdä vaikutus, juttelulla on vaarana jäätyä.
– Siinä se pohjainen jäykkyyteni tulee esille. En halua asettua tyrkylle, hän naurahtaa.
Sovelluksissa viestitulvaa ja huijareita
Deittisovellusten ongelmaksi Vuorinen nostaa naisten saaman valtaisan viestimäärän. Osalle naisista viestejä saattaa tulla sadoittain joka päivä.
– Miten siinä volyymissa voisi erottautua muista, että pääsisi ylipäätään treffeille, hän pohtii.
Huijareitakin sovellusten käyttäjäkuntaan mahtuu. Niitä Vuorinen on havainnut etenkin Tinderissä.
– Ensin keskustelukumppani kertoi olevansa Australiasta ja pyysi puhelinnumeroani. Kun en antanut sitä ja siirsin keskustelun toiselle alustalle, kertoikin tämä keskustelija olevansa Kiinasta. Oli selvää, että alustan vaihtuessa vaihtui myös keskustelun vastapuoli. Ammattimaisen huijauksen käytäntöjä, Vuorinen puistelee päätään.
Parin löytämistä hän on kokeillut myös tanssikurssilta, mikä vastoin odotuksia osoittautui pettymykseksi.
– Kyllä naiset olivat menneet kurssille opetellakseen ensisijaisesti tanssimista, hän muistelee nauraen.
Uusi käänne perheen perustamisessa
Vuorinen kuuli vuosi sitten käsitteestä kumppanuusvanhemmuus. Sillä tarkoitetaan vanhemmuutta, jossa vanhempien välillä ei ole rakkaussuhdetta, vaan vanhemmuus perustuu sopimiseen sekä yhteiseen haluun ja toiveeseen biologisesta, vanhempien yhteisestä lapsesta.
Se vakuutti hänet nopeasti. Konsepti sopi elämäntilanteeseen, eikä asiaa tarvinnut pidempään miettiä. Niin Vuorinen ilmoittautui mukaan kumppanuusvanhemmuuden sivustolle.
– Taustalla ajattelin, että tämä auttaisi haaveeni toteutuksessa. Romanttisessa mielessä voisin sitten etsiä oman ikäistäni kumppania.
Ikätoive onkin Vuorisen mukaan hänen kohdallaan suuri haaste tällä hetkellä. Hän etsii itseään nuorempaa kumppania, koska haluaisi perustaa perheen. Nuoremmat naiset taas etsivät ikäistään seuraa, jota on hyvin tarjolla.
– Deittiprofiilini ei edes näy niille naisille, jotka olisivat perheenperustamisiässä. Kun nainen on asettanut ihannepuolison ikähaarukaksi 30–40 vuotta olen auttamatta ulkona kisasta. Ikähaarukka torppaa monet mahdollisuudet kohdaltani, hän harmittelee.
Silti hän ymmärtää naisia, jotka näin tekevät.
– Etsisin itsekin lähinnä oman ikäistäni seuraa, jos toive lapsesta ei olisi niin suuri.
Täydentävä vaihtoehto, mutta ei oikotie onneen
Nyt Vuorisella on vuoden verran kokemusta kumppanuusvanhemmuuden sivustolta. Mikään oikotie onneen se ei ole ollut. Vuorisen mukaan sieltä saadut kokemukset ovat olleet vähemmän mairittelevia. Osa niistä pakkaa naurattamaankin.
– Ensimmäinen mätseistäni halusi osan asuntokustannuksistaan katetuksi ja olisi hamunnut lapsen huoltajuutta suurimmaksi osaksi itselleen. Toinen ghoustasi eli hävisi keskusteluista kuin ikävä haju Saharaan. Kolmas taas pohti, että lapsen hankkiminen kanssani pilaakin ehkä hänen mahdollisuutensa normaaliin parisuhteeseen. Neljännen kohdalla välimatka muodostui esteeksi.
Kokemukset kuvastavat hyvin kumppanuusvanhemmuuden haasteita. Kahden ventovieraan ihmisen käsitykset asioista saattavat poiketa suuresti toisistaan.
– Uskon, että olen keskivertoa valmiimpi ratkaisuun. Minulle tämä on hyvä vaihtoehto täydentämään normaalia parinhakua. Parasta kuitenkin olisi, jos perheen saisi perustettua normaalin parisuhteen kautta.
Toisena haaveena paluu Koskenkorvalle
Vuorinen on luonteeltaan optimisti. Hän uskoo asioiden järjestyvän. Mielessä on toinenkin haave, jonka hän mielellään yhdistäisi perheellistymiseen.
– Voisin muuttaa takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Vuodet Helsingissä alkavat riittämään. Olen asunut täällä yli 20 vuotta. Maaseudun rauha kiinnostaa minua.
Työnantaja on joustava ja etätöiden teko onnistuisi Pohjanmaalta. Myös hybridiasuminen olisi mahdollista: yksi koti Koskenkorvalla ja toinen Helsingissä.
– Koska minulla ei ole perhettä, ei mikään pidättele minua. Se kuitenkin mietityttää, että miten parisuhde Etelä-Pohjanmaalta löytyisi, ja etenkin sen perheenperustamisesta kiinnostuneen parin löytäminen tässä iässä. Pohjanmaalla tuttavuudet luodaan usein jo kouluaikoina ja parisuhteet muodostuvat sitä kautta.
Tässäkin mielessä kumppanuusvanhemmuus on Vuoriselle lisämahdollisuus. Sen toteutuminen suosii jo välimatkojenkin takia enemmän Helsinkiä.
Monessa mielessä ratkaisut odottavat toisiaan.
– Jos kumppani tai parisuhde löytyy, niin mietin asiat sitten sitä mukaa, että missä asun ja mikä sopii tilanteeseen parhaiten.
Etenkin vanhemmuuden Vuorinen soisi toteutuvan kohdallaan.
– On tärkeää, että ihmisen elämässä on jokaisella rakkauden kohteita. Ilman lapsia ihminen jää paljosta paitsi. Olisi hienoa, jos rakkauden kohteet löytyisivät omasta perheestäni. Näin olen aina ajatellut. Tuntemuksia ei ikä ole muuttanut.
Kumppanuusvanhemmuus edistää lapsiperheellistymistä
Terminä kumppanuusvanhemmuus on melko uusi Suomessa. Sitä on käytetty voimakkaammin vuodesta 2018 lähtien.
Sateenkaariyhteisössä on puhuttu ystäväperheistä ja apilaperheistä. Kumppanuusperhe-termi kuvaa syvällisemmin perhemuotoa.
Kumppanuusvanhemmaksi-hanke on Sateenkaariperheiden hanke, jonka kehittämistyötä tehdään vuosina 2021–2024.
Se pyrkii tekemään käsitteestä tutun ja turvallisen tavan lapsiperheellistyä. Ydinajatuksena on, että yhä useammat ihmiset voivat haaveilla lapsiperheellistymisestä ja että toivottu lapsiluku voisi täyttyä.
Hanke järjestää lapsiperheellistymistä suunnitteleville muun muassa ennakkovalmennusta aiheesta ja speed date-tapahtumia. Kumppaniperheille järjestetään perheleirejä ja kohtaamispaikkatoimintaa.
Kumppanuusperheitä arvellaan olevan Suomessa tällä hetkellä muutama tuhat.
Termi on tuttu myös muualla maailmassa. Co-parenting-termiä käytetään sekä kumppanuusvanhemmuudesta että eron jälkeisestä vanhemmuudesta.
Lähde: Sateenkaariperheet - Regnbågsfamiljer ry:n projektipäällikkö Hanna Ruohonen
