Rakastetun olympiavoittajan raskas kevät: Jouko Salomäen poika kuoli ja itselläkin terveysongelmia – "On ihme, kun olen hengissä"

Painilegenda Jouko Salomäki sai suru-uutisen huhtikuussa. Poika oli kuollut.
Painilegenda Jouko Salomäki sai suru-uutisen huhtikuussa. Poika oli kuollut.
Kuva: Tomi Kosonen
Jaa artikkeli

Elämä on koetellut Jouko Salomäkeä, 59, mutta se on myös antanut hänelle paljon iloa ja onnea.

Salomäki voitti kreikkalais-roomalaisen painin olympiakultaa Los Angelesin kisoissa 1984. Sen jälkeen kukaan suomalaispainija ei ole juhlinut olympiavoittoa.

Salomäki oli ensimmäisissä olympialaisissaan 21-vuotias, ja heti tuli jättipotti. Hän oli asettanut itselleen mitalitavoitteen, mutta ei puhunut siitä suureen ääneen.

Vaikka kisoja boikotoi Neuvostoliiton johdolla useita maita, taso oli kova. Salomäen 74 kilon sarjassa oli esimerkiksi hallitseva Euroopan mestari, ruotsalainen Roger Tallroth. Myös moninkertainen maailmanmestari, Euroopan mestari ja olympiavoittaja, romanialainen Stefan Rusu paini Salomäen sarjassa ja tuli kolmanneksi.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Paini olympiafinaalipaikasta kylkiluut poikki

Olympialaisissa Jouko Salomäki joutui painimaan yhden matsin niin, että kaksi kylkiluuta oli poikki ja yksi halki. Salomäki salasi sen kaikilta.

– En voinut kertoa siitä kenellekään, koska kilpailujen lääkäri olisi sanonut, etten saa mennä matolle. Oli vaarana, että kylkiluut kääntyvät keuhkoihini ja repivät. Jos kylkiluiden päät olisivat menneet keuhkoihin, se olisi ollut vakava tilanne.

Salomäki olikin jopa hengenvaarassa. Tahto oli kuitenkin niin kova, että hän halusi mennä matolle, vaikka pää olisi ollut kainalossa.

– Kun oli mahdollisuus päästä olympiafinaaliin, otin riskin. Ajattelin, että se voi olla elämäni ainutkertainen mahdollisuus päästä olympiafinaaliin.

Niin se myös oli.

Salomäki tiesi, että hän tarvitsee vain yhden pisteen Jugoslavian Karlolj Kasapia vastaan, että pääsee finaaliin. Salomäki sai pisteen ja pääsi olympiafinaaliin.

Unelma olympiakullasta alkoi herätä eloon.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Taju meni ennen olympiafinaalia

Vasta ennen olympiafinaalia Jouko Salomäki sanoi joukkueen lääkäri Kauko Huikurille, että hänellä on kylki hajalla ja kysyi, voiko sille jotain tehdä. Huikuri nuhteli Salomäkeä, miksi hän ilmoitti asiasta vasta nyt. Salomäki vastasi, että pelkäsi, ettei saisi painia, jos olisi kertonut.

Taistelu jatkui, ja Huikuri puudutti Salomäen kyljen ennen finaalia, mutta se ei mennyt täysin putkeen.

– Istuin noin kymmenen minuuttia hierojan penkillä, kun Kauko puudutti selän takaa. Silloin minulta meni taju. Kun heräsin siitä, sanoin valmentaja Topi Sillanpäälle, että nyt ei ainakaan jännitä.

Samaan aikaan, kun Salomäki marssi matolle olympiafinaaliin, Huikuri vei kilpailujen valvojalle lääkärintodistuksen, että Salomäen kylki on puudutettu. Ruotsalaiset eivät saaneet tietää finaalissa, että Salomäellä oli kylki hajalla.

– Se onnistui ihan hyvin. Alussa sain pinnoja ja johdin. Lopussa puudutusaineesta tuli vähän huono olo ja annoin pari pinnaa ja menin itse mattoon, että aika kului nopeasti.

Salomäki voitti lopulta Roger Tallrothin 5–4 ja juhli olympiakultaa.

– Olihan se nuorelle miehelle valtava saavutus. Vaikka siitä on jo paljon aikaa, olen painin tuorein suomalainen olympiavoittaja. Joka päivä toivon, että seuraavissa olympialaisissa tulisi olympiavoitto jollekin suomalaiselle. Olen luvannut mennä mitalikahveille, kun tulee seuraava olympiavoitto. Olen joutunut odottamaan sitä vuodesta 1984 asti, elokuun 26. päivänä 60 vuotta täyttävä Salomäki sanoo.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Olympialaisissa Jouko Salomäki joutui painimaan yhden matsin niin, että kaksi kylkiluuta oli poikki ja yksi halki.
Olympialaisissa Jouko Salomäki joutui painimaan yhden matsin niin, että kaksi kylkiluuta oli poikki ja yksi halki.
Tomi Kosonen

Kylki leikattiin Seinäjoella

Kun Salomäki palasi olympiavoittajana Suomeen, lääkäri Antti Latvala leikkasi hänen kylkensä Seinäjoella.

– Hän veti kyljen auki ja otti kaksi katkennutta kylkiluuta pois. Antti teki siihen myös suojan, kun hän operoi sen. Ne olivat oikeasti poikki, mutta Antti ammattimiehenä operoi ne, ja kylki tuli hyvään kuntoon. Vasta tässä vaiheessa paljastui tilanteen vakavuus, sillä kylkeäni ei kuvattu Los Angelesissa. Siellä vain lyötiin puudutusainetta. Jos se olisi siellä kuvattu, en varmastikaan olisi saanut painia.

Nurmon Jymyä edustanut Salomäki meinasi lopettaa uransa jo Los Angelesin kisojen jälkeen.

– Mietin, että ikää on vasta niin vähän ja kaikki velipoikani painivat. Ne vaikuttivat siihen, että vielä jatkoin. Ymmärrän kuitenkin esimerkiksi Petra Ollia, joka lopetti. Kun treenaa tavoitteellisesti, se on kuluttavaa ja niin sanotusti syö kynttilää molemmista päistä.

Kolme vuotta olympiakullan jälkeen Salomäki voitti samalla kyljellä maailmanmestaruuden Clermont-Ferrandissa, Ranskassa.

– Kylki ei häirinnyt oikeastaan millään lailla painia. Leikkauksesta jäi kylkeen vain pitkä viiltoarpi, joka näkyy vieläkin. Mitään muuta vaivaa siitä ei tullut.

Salomäen piti kuitenkin jumpata normaalia enemmän, että lihakset vahvistuivat ja suojasivat kylkeä niin, että hän pystyi puolustamaan mattopainissa.

Myös veljellä on ollut huonoa onnea 82-kiloisten sarjassa.

– Kun voitin maailmanmestaruuden, samoissa kisoissa veljeni Jarin kämmenluu murtui ja käsi oli hurjasti paisuksissa. Velipoikana pakotin hänet matolle. Sanoin, että nyt ollaan MM-kisoissa ja sinä menet matolle. Hän meinasi ensin luovuttaa, mutta sanoin, ettei tänne ole tultu luovuttamaan. Hän meni matolle ja otteli sijoista 5–6.

Maailmanmestaruuden jälkeen Salomäki löysäsi harjoitteluaan. Vatsa oli niin sanotusti täynnä.

– Sain enemmän kuin ajattelin 6-vuotiaana, kun aloitin painiurani Kauhajoella.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Painon pudottaminen oli haastavaa

Painon pudottaminen tuotti joskus ongelmia Jouko Salomäelle. Siihen aikaan oli vielä kolme punnitusta arvokisoissa.

– Se oli vähän terveysriski, kun painoa pudotettiin. Se otti pumpun päälle ja söi koko kroppaa.

Salomäki toteaa, että paino ehti nousta 3–4 kiloa vuorokauden aikana, mitä piti taas pudottaa.

– Tankattiin ja pudotettiin, tankattiin ja pudotettiin ja taas tankattiin ja pudotettiin. Se oli aika rajua.

Enimmillään Salomäki pudotti painoa lyhyessä ajassa noin kahdeksan kiloa. Esimerkiksi Los Angelesin olympialaisissa hän pudotti kuusi kiloa.

– En tiedä, mistä se johtui, mutta jokaisen painonpudotuksen jälkeen paino vähän nousi. Ehkä kroppa suojeli jotenkin itseään, kun olin tiukassa kunnossa.

Ylimääräinen paino piti pudottaa jumppaamalla. Vain viimeinen puoli kiloa pudotettiin saunassa.

– Oulun Euroopan mestaruuskisoissa 1989 piti pudottaa päivän aikana 5–7 kiloa, ja siinä välissä painin kolme matsia. Rehellisesti pitää sanoa, että olin niin huonossa kunnossa, etten muista, että kävin vaa'alla. Seuraava yö oli sellainen, että tärisin koko yön. Menin horkkaan. Muistan myös yhden toisen painijan, joka piti saunasta ohjata ovelle. Naamasta näki, että hän oli jo vähän sekaisin. Kaikkea sitä voi sattua.

Salomäki myöntää, että pää ja jalat eivät pelanneet Oulussa ja vertaa oloaan kelloon, josta on veto loppunut. Hän toteaa epäonnistuneensa tankkauksessa. Salomäki kokeili jopa juoda ulostuslääkettä puoli pulloa, että saisi painoa pois. Paino kuitenkin vain nousi.

– Nyt ovat hyvät säännöt, kun mennään yhdellä punnituksella. Se on terveydellisesti paljon parempi näin.

Paini tekee nöyräksi

Olympiakulta ei muuttanut Jouko Salomäkeä ihmisenä. Hän on aina ollut sosiaalinen.

– Samat kaverit pysyivät. Rehellisesti pitää sanoa, ettei noussut hattuun, vaan jalat pysyivät maan pinnalla.

Salomäki luonnehtii painia lajiksi, joka tekee nöyräksi. Se on myös kasvattajana hyvä laji, kun tulee voittoja ja tappioita, joihin oppii suhtautumaan oikein. Painissa tulee myös virheitä, joita oppii korjaamaan seuraavalla kerralla. Jos tekniikka on kunnossa ja on hyvä pää, se auttaa paljon.

– Painijalla pitää olla mielikuvitusta enemmän kuin normaalilla ihmisellä. Isäni sanoi aina, että jos sanon painimatolta tullessani, että on liikaa voimaa, pitää lopettaa voimaharjoittelu. Isäni sanoi, että sitä saa olla varastossa, mutta sitä ei tarvitse käyttää. Sitä pitää käyttää vain silloin, kun tarvitsee. Painijan pitää olla myös räjähtävä, ja hänen on osattava lukea vastustajaansa.

Surua viime aikoina

Jouko Salomäen elämässä on ollut surua viime aikoina. Yksi Salomäen pojista, Aleksanteri, kuoli vain 25-vuotiaana tänä keväänä.

– Kaikki lapseni sanoivat aina, etten koskaan räyhää ja huuda vaan sanon kerran ja toivon, että se menee perille. Isäni oli samanlainen. Jo hänen katseestaan tiesi, miten piti olla.

Nuorin Salomäen uusioperheen yhdeksästä lapsesta syntyi vuonna 2008.

Salomäki elää nyt itse kuntoutustuella, mutta hän saa tehdä töitä voinnin mukaan.

– Olen sairastellut. Keuhkoveritulpan jälkeen on ollut monenlaisia tutkimuksia ja terveysongelmia, mutta edelleen teen maansiirtokonekauppaa ja elän päivä kerrallaan.

Salomäellä oli keuhkoveritulppa vajaat kaksi vuotta sitten.

– Siinä meinasi lähteä henki. Yleensä siinä tulee äkkikuolema, ja lääkärikin sanoi, että on ihme, kun olen hengissä. Vieläkin minua tutkitaan ja on leikkauksia.

Jouko Salomäki saavutti paljon jo nuorena.
Jouko Salomäki saavutti paljon jo nuorena.
Arkistokuva

Asioita ei kannata murehtia liikaa

Elämä on opettanut Jouko Salomäelle paljon asioita, esimerkiksi toisen ihmisen kunnioittamista.

– Nuorena olin vähän hätäinen, mutta nyt minusta on tullut pitkäjännitteinen ja vähään tyytyväinen. Tällä iällä en tarvitse juuri mitään vaan tulen aika vähällä toimeen. Syöpään kuollut isäni sanoi, että jos ihminen menettää terveytensä, hän menettää kaiken. Se on aika hyvin sanottu.

Salomäki sanoo, että on myös asioita, joita hän katuu. Hän kuitenkin toteaa, ettei tehtyä saa tekemättömäksi.

– Jos jää rypemään jonkin asian tiimoilta, se herkästi katkeroittaa ihmisen. Kaikki, mitä on sattunut, ne on sattunut. Niitä ei saa tekemättömäksi. Sitten on vain jatkettava elämää. Ainakin minun on ollut helpompi elää, kun en ole jäänyt taistelemaan jonkin asian kanssa liikaa. Huomenna on aina uusi päivä.

Moni ei tiedä, että Salomäki on urheiluhieroja

Jouko Salomäki sanoo, että on paljon asioita, joita suuri yleisö ei tiedä hänestä.

– Vaimoni ja lapseni sanovat, että Jokke tietää, mutta se ei puhu, Salomäki naurahtaa.

Moni ei tiedä, että Salomäki on aktiiviaikanaan 80-luvulla toiminut Nurmossa peruskouluissa ja lukiossa kiertävänä liikunnanopettajana. Yhdeltä ammatiltaan hän on Lääkintöhallituksen aikanaan laillistama urheiluhieroja. Salomäki on käynyt Kuortaneella vuoden hierojakurssin. Salomäki on suorittanut vielä 2000-luvulla myös myynnin ja markkinoinnin erikoisammattitutkinnon.

– Sitäkään varmasti moni ei tiedä, Salomäki sanoo ja lisää:

– Vaimo sanoo, että minulla on hyvä luonne. Painimatolla voin taistella rajusti ja edetä päämäärätietoisesti kohti tavoitteita, mutta maton ulkopuolella olen hyvä ja kiltti. Autan aina parhaani mukaan, jos se vain on mahdollista.

Nykyisen vaimonsa kanssa Salomäki meni naimisiin 9. kesäkuuta 2008.

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Jaa artikkeli

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje