Sofia Lempiäinen ei unohda iltaa, jolloin hänen poikansa soitti itkunsekaisen puhelun: "Julius jäi ensikerroista kannabiskoukkuun"

Silloin oli lauantai-ilta. Merikaartolaisen Sofia Lempiäisen kännykkä pirisi ja puhelimen näytöllä luki hänen esikoispoikansa nimi. Kun hän vastasi puheluun, luurin toisesta päästä kuului pojan sekava ja hätääntynyt ääni.

. Puhelun aikana äidille selvisi, että poika oli käyttänyt kannabista. Sitä, oliko kerta ensimmäinen, hän ei tiedä, mutta aikaisemmasta ei ollut merkkejä.

– Poikani Julius kuului siihen joukkoon kannabiksen käyttäjiä, joille aine aiheuttaa psykoosin, Sofia Lempiäinen sanoo.

Vanhemman toive siitä, että elämä kohtelisi lasta lempeällä kädellä pimeni hetkessä. Ensiksi haave hyvästä elämästä vaihtui siihen, että poika pääsisi eroon päihteistä. Sitten siihen, että lapsi pysyisi edes elossa.

Lopuksi hiipui viimeinenkin toivo.

Kun Lempiäinen miettii viime vuosia, epäusko saa hänet pudistamaan päätään.

– Poikani elämä luhistui niin nopeasti.

Julius kuoli tammikuussa 2021, neljä vuotta kannabiksen käytön aloittamisesta. Hän oli kuollessaan 22-vuotias.

. Sofia Lempiäinen on nelilapsisen perheen äiti.

– Nyt kasvatan karvat pystyssä nuorimpia lapsiani, että he eivät hairahtuisi päihteisiin, kuten isoveljensä.

Hän sanoo luulleensa, että kasvatti esikoisensakin pysymään erossa vaaroista.

– Piiskaan itseäni, että mitä olisin voinut tehdä toisin. Kaivan pojan lapsuudesta yksityiskohtia, kuten korotinko liikaa ääntäni, vaadinko syömään, käskinkö siivota.

Kun syyllisyys alkaa taas painaa Lempiäistä, hän muistuttaa mieleensä äitinsä veljen sanat.

– Enoni kysyi minulta kerran, että jos itse olisin alkanut käyttää kannabista 18-vuotiaana, syyttäisinkö siitä äitiäni. En syyttäisi.

. Kirjoittamalla tuska ulos Syyllisyyden Lempiäinen saa ajoittain työnnettyä taka-alalle, mutta surua ei.

– Julius käy mielessäni päivittäin monta kertaa. Usein ajatukset lamaannuttavat, mutta viime aikoina pahin kauhu ja tuska ovat antaneet tilaa lempeämmille ja helpommille muistoille.

Yksi Lempiäistä surutyössään auttanut on ollut kirjoittaminen.

– Olen kirjoittanut itsestäni ulos ihan kaiken Juliuksen elämään liittyvän. Teksti on ollut sekä sylkykuppi että terapeutti.

Lempiäinen kirjoitti illasta, jolloin Julius sai ensimmäisen kannabispsykoosin. Hän kirjoitti pojan harhoista, kun psykoosi laukaisi skitsofrenian. Sivukaupalla on tekstiä, miten Juliuksen ystävät, äiti ja isä sekä isovanhemmat ja hoitajat yrittivät saada pojalle apua.

Niinä kertoina, kun Julius pääsi laitoshoitoon, ne päättyivät Lempiäisen mielestä kesken.

– Poika kotiutettiin puolikuntoisena ja tsemppitaputuksella, että äläpä enää hölmöile, hän kuvaa.

Lempiäinen sanoo, että pelkällä läheisten rakkaudella ei pysty parantamaan psykoosipotilasta.

– Siihen tarvitaan konkreettista apua päihdealan ammattilaisilta. Tiedän, kuinka yksin on, kun yrittää saada apua, eikä sitä saa.

. Vertaistuki on kirjoittamisen lisäksi ollut Sofia Lempiäiselle tärkeä apu. Irti huumeista -järjestössä hän yllättäen pääsi yhdistämään molemmat.

Kun järjestön sururyhmässä mietittiin, miten huumenuorten ja heidän omaistensa ääni ja kokemukset saataisiin kuuluviin, Lempiäinen otti varovaisesti puheeksi kirjoituksensa.

Järjestön toiminnanjohtaja Mirka Vainikka pyysi tekstejä luettavakseen.

– Sitten Mirka kysyi, voisiko hän näyttää tekstejä eräälle kustannustoimittajalle, Lempiäinen muistelee vuoden takaisia tapahtumia.

Kun kustantajakin kiinnostui, Lempiäinen alkoi työstää tekstejä ammattilaisten neuvoilla kirjaksi. Sydän vähän kallellaan - Äidin tarina lapsen huumekuolemasta (Deadline, 2023) julkaistaan 6. huhtikuuta.

– Kirjoittaminen oli minulle terapiaa ja jos kirja toimii vertaistukena muille, se riittää.

Lempiäinen ennustaa, että tulee saamaan lokaa niskaansa, koska esimerkiksi kirjoittaa kriittisesti kannabiksen laillistamisesta ja huumeen vertaamisesta alkoholiin.

– Alkoholi tekee tuhoja, mutta kokemuksesta tiedän, että se ei ole mitään verrattuna siihen, kuinka nopeasti ja rajusti kannabis voi viedä mennessään.

Hän ei myöskään ymmärrä puheita siitä, että hoitoon pääsisi paremmin, jos kannabis laillistettaisiin.

– Millä matematiikalla?

. Avoimuus ainut vaihtoehto Koko poikansa päihdetaistelun aikana Sofia Lempiäinen on ollut avoin.

– Avoimuus on ollut minulle ainut vaihtoehto.

Hän sanoo huomanneensa, että asenteet huumeisiin kuolleita kohtaan istuvat yhä tiukassa.

– Ei jokainen huumeidenkäyttäjä ole kaltoinkohdeltu ja elämästä poissuljettu tapaus.

. Esikoisen tuhkat on siroteltu Vaasan hautausmaan muistolehtoon. . Kun Julius löydettiin kuolleena, hän makasi opiskelija-asuntonsa lattialla sikiöasennossa.

– Kuolinsyytutkijan mukaan pojan kuolema todennäköisesti johtui päihteidenkäytön jälkitiloihin liittyvistä kouristuksista. Juliuksen aivoissa oli turvotusta ja maksa oli rasvoittunut myrkkyjen käytöstä, Lempiäinen kertoo.

Esikoisen tuhkat on siroteltu Vaasan hautausmaan muistolehtoon.

– Juliuksen pikkusisko on pyytänyt minua viemään hänet sinne monta kertaa. Ja siltikään en pysty. Pelkkä ajatus puistattaa.

Hän on kysynyt itseltään, miksi ei pysty menemään hautausmaalle.

– Ehkä se on se viimeinen hyväksyntä Juliuksen kuolemalle, jota en tahdo antaa, Sofia Lempiäinen miettii.

Kirjaudu sisään

Sofia Lempiäinen ei unohda iltaa, jolloin hänen poikansa soitti itkunsekaisen puhelun: "Julius jäi ensikerroista kannabiskoukkuun"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje