Suomalais-meksikolaisessa kodissa soivat sulassa sovussa kahden kulttuurin sävelet – Meksikolaiselle isälle vanhempainvapaa on luksusta

Vaasassa asuvien meksikolaisen Luis Perez Pantojan ja suomalaisen Aurora Riissanen Pantojan perheessä kulttuurit sulautuvat yhteen, ja tulevat aikanaan tutuiksi myös perheen uusimmalle tulokkaalle, reilun kuukauden ikäiselle Gael -pojalle.

Perez Pantoja katselee silmät täynnä lämpöä tapaninpäivänä syntynyttä poikaansa laulaessaan hänelle espanjankielistä lastenlaulua.

Välillä vaimo yhtyy lauluun tai hyräilee mukana. Musiikki on perheen yhteinen harrastus, ja pikku Gaelin toivotaan yhtyvän musisointiin joku päivä.

Perez Pantojasta tuli jouluna toistamiseen isä. Gaelin isoveli, 12-vuotias Kaled asuu Meksikossa äitinsä kanssa.

Meksikossa isät eivät yleensä ole mukana synnytyksessä, joten Perez Pantoja ei ollut näkemässä ensimmäisen lapsensa syntymää.

– Pääsin vasta seuraavana päivänä vierailuaikana katsomaan häntä. Sitä ennen minulle ei edes kerrottu, mihin aikaan hän oli syntynyt.

Tällä kertaa Perez Pantoja sai olla mukana lapsensa elämän ensihetkistä alkaen.

– Aluksi vähän jännitin, miten osaan olla avuksi, ja miltä lapsen syntymän näkeminen tuntuu. Se oli kuitenkin todella hieno kokemus, ja olen iloinen, että sain olla mukana.

. Suomen äitiys- ja lastenneuvola herättää ihailua Perez Pantoja muistelee hymyillen hetkeä, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Testitikussa näkyi kaksi haaleaa viivaa.

– En uskonut, että se voi olla totta. Olimme juuri tulleet Meksikosta ja päättäneet, että nyt lapsi saa tulla, jos on tullakseen.

Paria päivää myöhemmin pariskunta teki uuden testin, ja viivat olivat vahvemmat. Nyt se oli varmaa, uusi elämä oli saanut alkunsa.

Perez Pantoja sanoo olevansa erittäin otettu suomalaisista neuvoloista, joissa sekä äideistä että lapsista pidetään hänen mielestään todella hyvää huolta. Meksikossa on myös äitiysneuvola, mutta sen kautta ei esimerkiksi pääse ilmaiseen ultraäänitutkimukseen. Kaikista tutkimuksista pitää maksaa erikseen.

– Lastenneuvola tarkoittaa Meksikossa sitä, että lapsi rokotetaan. Lapsen kasvua ja kehitystä ei varsinaisesti seurata.

Perez Pantoja on ollut osa-aikaisella vanhempainvapaalla lapsensa syntymästä lähtien.

– Tämä on ihan luksusta. Meksikossa ei ole vanhempainlomaa. Isän on pakko mennä heti töihin.

. Sukulaisten kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä Meksikossa isovanhemmat hoitavat usein lapsenlapsiaan, kun vanhemmat menevät töihin. Perez Pantoja on huomannut, että Suomessa perhesiteet eivät aina ole yhtä läheisiä kuin Meksikossa. Vaikka hän asuu kaukana kotimaastaan, pitää hän tiiviisti yhteyttä läheisiinsä.

– Äitini ja sisarusteni kanssa soitamme vähintään kaksi kertaa viikossa videopuheluita. Vauvan syntymän jälkeen puhelut ovat vain lisääntyneet, Perez Pantoja nauraa.

Pidellessään Gaelia sylissään, Perez Pantoja sanoo toivovansa, että hän saa luotua läheisen suhteen lapseensa, sellaisen jollaista hänellä ei ollut oman isänsä kanssa.

– Hän oli enemmän pomo kuin isä. Minä haluan olla turvallinen ja luotettava isä.

Perez Pantoja on kotoisin macho-kulttuurista, jossa esimerkiksi lastenhoito on edelleen usein naisten tehtävä.

– En ole koskaan ajatellut olevani machomies. Vaihdoin mielelläni ensimmäisen lapsenikin vaippoja ja hoidin häntä, vaikka miehet ympärillä välillä ihmettelivät sitä.

. Parhaat puolet molemmista kulttuureista Perez Pantoja on syntynyt Moreliassa, joka on noin 750 000 asukkaan kaupunki Meksikon keskiosassa. Hän kuvailee synnyinpaikkaansa pikkukaupungiksi, jossa tuntemattomatkin tervehtivät ja juttelevat toisilleen.

– Yritin jatkaa täällä samaa, mutta opin äkkiä, että ihmiset eivät aina tykkää, jos tuntematon tulee puhumaan, Perez Pantoja nauraa.

Vaikka kulttuurieroihin tottumisessa menee aikansa, pitää Perez Pantoja niitä enemmän rikkautena. Lapselleen hän toivoo voivansa opettaa parhaat puolet kummastakin kulttuurista.

– Suomessa on helppo asioida ihmisten kanssa, koska suurin osa ihmisistä on rehellisiä. Meksikossa korruptio ulottuu joka paikkaan. Siellä on esimerkiksi ihan normaalia, että poliisia lahjotaan, Perez Pantoja pohtii.

. Tacoja, salsaa ja chiliä, niitä kaipaan. . Lapset haastavat toisiaan chilin syönnissä Ruoasta puhuminen saa Perez Pantojan innostumaan. Hänen mieleensä tulvivat monet lapsuudesta tutut tuoksut ja maut.

– Äitini on maailman paras kokki. Hänen paistamansa kanamunatkin maistuvat taivaallisilta. Tacoja, salsaa ja chiliä, niitä kaipaan.

Gaelilla on edessään tuliset paikat, koska chili on oleellinen osa meksikolaista ruokaa. Perez Pantoja on syönyt chiliä 7-vuotiaasta lähtien.

– Aluksi chilin syönti on ikään kuin haaste. Lapset kilpailevat, kuka pystyy syömään tulisinta chiliä. Pikkuhiljaa siihen tottuu.

Perheyhteyden ja ruokakulttuurin lisäksi Perez Pantoja haluaa välittää lapselleen työn tekemisen merkityksen. Hän on itse myynyt jo 5-vuotiaana torilla makeisia. Ansiot hän tuhlasi serkkujensa kanssa pelihallissa videopeleihin.

Gaelin ei tarvitse lähteä torille töihin, mutta Perez Pantojalle on tärkeää, että hän oppii kantamaan vastuuta asioista.

– Se lähtee oman huoneen siivoamisesta. Jos haluaa rahaa, pitää tehdä töitä.

Kirjaudu sisään

Suomalais-meksikolaisessa kodissa soivat sulassa sovussa kahden kulttuurin sävelet – Meksikolaiselle isälle vanhempainvapaa on luksusta

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje