<p>”Haluan elää jäljellä olevat vuoteni niin laadukkaasti kuin se omien toimieni ja valintojeni kautta on mahdollista. En halua olla 'olipa kerran mies'. Haluan olla edelleen mies, elossa ja voida hyvin.”</p><p>Näin kiteyttää loppuelämänsä tavoitteet nimimerkki Harde, joka kertoo oman tarinansa <strong>Jarmo Karpakan</strong> kirjassa <em>Eläköön mies! Enemmän terveitä vuosia</em> (SKS 2023).</p><p>Jotta Harde ja me muut pääsisimme tavoitteisiimme, oululaislähtöinen liikuntalääketieteen erikoislääkäri ja lääkintöneuvos Karpakka neuvoo meitä olemaan ennen kaikkea armollisia itsellemme:</p><p>– Vaikka biologia tekee muutoksia meissä kaikissa emmekä enää ole kaksikymppisiä, jaksetaan silti pitää itsestämme huolta ja arvostaa itseämme miehinä.</p><p>– Se on eräänlaista itsemyötätuntoa: hyväksymme väistämättömät muutokset, mutta näemme elämässä silti mahdollisuuksia.</p>.<h2><strong>Luolamies on nega</strong></h2><p>Jarmo Karpakka puhuu vahvasti niin sanotun positiivisen psykologian puolesta. Hän suoritti sitä käsittelevän opintokokonaisuuden Tampereen kesäyliopistossa vuonna 2021 – ja valaistui.</p><p>– Koin, että tällainen suhtautumistapa täytti itsessänikin sen aukon, joka oli jäänyt liikuntalääketieteen ja ihmisen fyysisen puolen hallitsemisen jälkeen vielä avoimeksi.</p><p>Positiivisessa psykologiassa korostetaan myönteistä elämänasennetta, mutta tunnistetaan myös niin sanottu negatiivinen vinouma.</p><p>Luolamiehen aivomme on nimittäin edelleen ohjelmoitu huomioimaan kaikki se, mikä mielestämme on vinossa tai huonosti.</p><p>– Jos kymmenen kehuu, mutta yksi antaa kriittistä palautetta, jäämme jankkaamaan sitä viimeistä emmekä keskity mihinkään positiiviseen.</p>.<h2><strong>Hyvät asiat muistiin</strong></h2><p>Ajattelun vinouma on miehillä vähän liiankin tuttu elämänasenne. Silti ympärillämme tapahtuu koko ajan kauniita ja mukavia asioita, joista voi ja pitääkin olla kiitollinen.</p><p>– Asian voi ajatella niinkin, että näin pitkälle on jo päästy ja näitä kaikkia hyviä asioita on minulle sinä aikana tapahtunut, Karpakka neuvoo pitkillä retkivaelluksillaan keräämiensä kokemusten perusteella.</p><p>Mikä tärkeintä: optimistilla on edessään todennäköisesti myös pidempi elämä.</p><p>Yksi Karpakan omista oivalluksista on kiitollisuuspäiväkirjan ylläpitäminen.</p><p>Karpakka otti avuksi puhelimen Muistiinpanot-kansion. Sinne hän kirjasi ylös vain kolme sanaa kunkin päivän aikana koetuista ja kiitollisuutta herättävistä asioista tai tapahtumista.</p><p>– Aloimme vielä pohtia ja kirjoittaa näitä asioita ylös yhdessä vaimon kanssa. Se lähensi parisuhdettakin.</p>.<h2><strong>Valmistaudu eläkkeelle</strong></h2><p>Vuosina 1962–1964 syntyneiden alaraja vanhuuseläkkeelle pääsemiseksi on 65 vuotta. Tätä ”kolmatta ikää” kestää keskimäärin vielä yli 20 vuotta, mutta sille siirtyminen voi olla melkoinen haaste erityisesti työorientoituneille miehille.</p><p>Karpakka korostaakin, että eläkkeelle jäämiseen pitää varautua. Se tarkoittaa esimerkiksi oman eläkkeen euromäärän ja eläkevaihtoehtojen selvittämistä ajoissa.</p><p>Työuran loppuvaiheessa oma terveydentila ja sen mahdolliset riskit on hyvä tarkistuttaa työterveydessä.</p><p>– Ajattelin itse, että eläkkeelle pitää jäädä niin, että on edelleen elämä elettävänä. Kaikki ei saa jäädä työpaikalle.</p><p>– Silti moni asia voi yllättää. Minut yllätti veroprosentti. Se nousi eläkkeellä 5,5 prosenttia verrattuna työssäoloaikaan, Jarmo Karpakka kertoo.</p><p><strong>Kari Pitkänen</strong></p>