Vaasalaiskaksikon keräämät tavarat viedään suoraan rintamalle Ukrainaan – Aina auttajien hyviä aikeita ei uskota: Kerran meitä epäiltiin ihmiskauppiaiksi

Vaasalaiset Rasmus Weijola ja Siru Nurmi ovat olleet Ukrainan sodan alusta lähtien auttamassa ukrainalaisia niin Vaasassa kuin heidän kotimaassaan.

Weijola on ollut kahdesti mukana toimittamassa apua Ukrainaan, ja hänen ukrainalainen ystävänsä Andreii Zavorotnii on vienyt sinne Vaasasta viisi avustuskuormaa. Seuraavaan avustusmatkaan Zavorotnii ei osallistu, sillä hän on saanut diagnoosin aivokasvaimesta, joka leikataan Vaasassa maaliskuussa.

– Andreii on juuri tulossa takaisin Ukrainasta, eikä hetkeen lähde minnekään. Me olemme aina pitäneet huolta siitä, että tavarat menevät loppukäyttäjille asti. Niitä ei makuuteta missään varastossa, Weijola korostaa.

Avun vienti Vaasasta yli yli 2000 kilometrin päähän ei ole ilmaista. Matkalla voi myös sattua kaikenlaista, josta selviäminen vie aikaa tai rahaa, ja välillä molempia. Weijola sanoo, että varsinkin Puolan tullissa voi sattua mitä vain. Pelkkä rajan ylitys kestää yleensä vähintään puoli vuorokautta.

– Kerran yksi mies sai nyppiä nastat talvirenkaistaan, kun ne eivät miellyttäneet tullimiestä, Weijola valaisee.

Samaan hengenvetoon hän muistelee, kuinka viime avustusreissulla tullimiehet valittivat, että heidän kamiinoilla täytetty pakettiautonsa painoi liikaa. Siitä rapsahti kuskille 400 euron sakko.

– Sakon sai maksaa vain Puolan zlotyissa ja tullimiehelle ei kelvannut pankki- eikä luottokortit. Andreii joutui olemaan tullissa niin kauan, että sai ohiajavilta vaihdettua muutaman kympin kerrallaan zlotyiksi, Weijola kertoo.

"Sota-avustus on jatkuvaa uudelleen aloittamista"

Onpa Weijolaa epäilty avustusmatkalla ihmiskauppiaaksikin. Viime keväänä hän lähti tulkiksi mukaan, kun Vaasasta lähti kolme tyhjää linja-autoa hakemaan pakolaisia Varsovasta.

– Siellä ei niin vain käynytkään, että alamme lastaamaan pakolaisia bussien kyytiin. Vähän sapetti, että meitä epäiltiin heti ihmiskauppiaiksi. Asia saatiin onneksi selvitettyä. Siihenkin pitää varautua, että kaikki eivät aina usko sinun liikkuvan hyvällä asialla, Weijola sanoo.

Muutama soraäänikin on matkaan mahtunut. Rahankeruun laillisuutta tai tavaran perille menoa on epäilty. Weijolan ja Nurmen auttamisinto ei ole kuitenkaan loppunut vastoinkäymisiin. He korostavat, että sodan avustusprojektit eivät lopu ennen sodan loppumista, sillä myös maahan vietäviin tavaroihin isketään tulella.

– Sama kohde voi tarvita ensi viikolla uuden auton, makuupussin, moottorisahan tai mitä tahansa. Sota-avustus on jatkuvaa uudelleen aloittamista, Weijola muotoilee.

Nurmi sanoo, että moni haluaisi toimittaa Ukrainaan enemmänkin apua, mutta se ei ole heidän rahkeillaan mahdollista.

– Matkaan menee aina vajaa viikko, ja se on matkaan lähtijöiltä ansiotöistä pois. Rahankeruuseen menee myös aina aikaa. Rahaa menee paljon jo pelkkiin polttoaineisiin. Lisäksi tarvitaan rahaa yöpymisiin ja laivalippuihin, Nurmi luettelee.

Polttoaineisiin, laivalippuihin ja yöpymisiin menee hänen mukaansa yhdellä pakettiautolla noin 1500 euroa, ilman yllätyksiä. Viime reissulla kamiinoilla lastatusta pakettiautosta hajosi kesken matkan kytkin.

Laihialainen liikennöitsijä lahjoitti linja-auton Ukrainaan

Vaasasta on Weijolan mukaan yleensä lähdetty liikenteeseen kahdella autolla, joista toinen on lahjoitettu ukrainalaisille. Keksimääräiset matkakulut ovat kahdella autolla olleet noin 2500 euroa.

– Rasmus ei alun alkaen halunnut ottaa rahaa, vaikka ihmiset sitä tarjosivat. Hän myöntyi siihen, kun ehdotin, että haemme poliisilta rahankeräysluvan, Nurmi kertoo.

Weijola sanoo lähteneensä siitä, että täytyy itse olla aktiivinen.

– Olemme keränneet ainakin puolet rahoista epäkonventionaalisesti myymällä muun muassa ukrainalaisaiheisia sukkia ja suklaata sekä terveisiä kranaatteihin, Weijola kertoo.

Nyt heillä on Operaatio PyRy -nimellä rahankeräys meneillään maaliskuun alussa lähtevää avustuskuormaa varten. Silloin laihialaisen liikennöitsijän lahjoittama linja-auto lastataan täyteen avustustavaraa ja toimitetaan Ukrainaan.

– Saimme ilmaisen kuskin Suomesta. Hänelle pitää maksaa vain lentolippu takaisin Suomeen. Varsovassa rattiin hyppää ukrainalainen kuski, joka ei myöskään veloita mitään. Matkakuluihin kaikkineen tarvitaan noin 2500 euroa, Nurmi laskee.

Apua viedään suoraan sotasairaalaan ja rintamalle

Maaliskuun alussa Ukrainaan suuntaava avustuskuorma viedään Nurmen mukaan Donetskiin sotasairaalaan sekä rintamalle.

– Sairaala tarvitsee muun muassa käsidesiä, aikuisten vaippoja, sidontatarvikkeita, lakanoita, liinavaatteita ja vaatteita rintamalta tuoduille potilaille, Nurmi luettelee.

Rintamalla on huutava pula muun muassa hanskoista, liipasinlapasista, sukista, villasukista sekä miesten talvikengistä ja kumisaappaista.

– Sotilaille pitää saada myös lämmintä vaatetta, ja he tykkäävät kuulemma sissiruoasta ja lihasäilykkeistä, Nurmi vinkkaa.

Weijola sanoo olevansa suorassa yhteydessä yhden Donetskissa sotivan joukkueen kanssa.

– He ovat ikään kuin meidän kummijoukkueemme. Joukkue taistelee kaikkein kovimmissa paikoissa. Kyselen heiltä aina suoraan, mitä he tarvitsevat. He vastaavat, kun pystyvät.

Weijola kertoo saavansa usein kiitoksena kuvia ihmisiltä, jotka ovat apua saaneet. Viime aikoina hän on myös pyytänyt niitä.

– Ei se minulle ole tärkeää, mutta avun antajista on kiva tietää, että apu on mennyt perille. Auttaa se toki myös meidän työtämme, kun voimme osoittaa, mihin apua viedään, Weijola sanoo.