Vain 2,5 tuntia viikossa erossa puolisosta – Vaasalaiset Heikkilät eivät kaipaa omaa aikaa, mutta toisilla liika yhdessäolo sammuttaa kipinän

Sanna-Mari "Sannu" Heikkilä ja hänen puolisonsa Matti Heikkilä ovat yhdessä lähes vuorokauden ympäri. Päivittäin.

Omaa aikaa heillä on suunnilleen 2,5 tuntia viikossa. Juuri sen verran kestää yksi tapaaminen keramiikkakurssilla, jolle Sannu Heikkilä osallistuu keskiviikkoisin.

. Miltei kaikkialla muualla Heikkilät ovat erottamattomattomia, usein lähes kirjaimellisesti. Omia askelkuvioitaan entinen kilpatanssipari ehtii treenata enää harvoin, mutta he pyörittävät tanssikoulua Vaasassa.

Kaiken kaikkiaan tiivistä yhteiseloa on takana tasan 25 vuotta.

– Pisimmillään olemme tainneet olla erossa toisistamme vuonna 2012, kun Sannu oli opettajana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa, Matti Heikkilä sanoo.

– Parisen viikkoa siinä yhdessä vaiheessa meni, ettemme nähneet toisiamme, Sannu Heikkilä muistelee.

Kumpikin Heikkilä vakuuttaa, ettei runsas yhdessäolo tunnu koskaan vastenmieliseltä. Jos puolisolle tulee äksyiltyä, sovitaan erimielisyydet nopeasti.

Esimerkiksi korona-aikana työn ja arjen jakamisesta oli ehdottomasti enemmän hyötyä kuin haittaa.

– Se oli todella raskasta ja epävarmaa aikaa tanssikouluyrittäjille. Hyvää oli se, että kaiken keskellä rinnalla kulki ihminen, joka tiesi täsmälleen, miltä itsestä tuntui, Sannu Heikkilä sanoo.

. Sannu ja Matti Heikkilän mukaan he eivät voisi elää parisuhteessa, jossa puolisot näkevät toisiaan lähinnä iltaisin molempien hoidettua päivätyönsä ja käytyä harrastuksissaan.

– Parempi pari tuntia viikossa erossa, kuin pari tuntia viikossa yhdessä, Matti Heikkilä muotoilee.

Yrittäjäpariskunta ei mielellään käytä laatuaika-sanaa, vaan pyrkii tekemään kaikesta toistensa kanssa viettämästään ajasta laadukasta – tavalla tai toisella.

He nauttivat arjen yhteisistä rutiineista kuten iltapäivisin toistuvista voimanokosista sekä iltapalan syömisestä kahden kesken olohuoneessa.

. Kun happi loppuu, hakeudutaan terapiaan Heikkilät ovat ilmiselvästi pariskunta, joiden suhde kukoistaa puolisoiden viettäessä paljon aikaa yhdessä. Toiset parisuhteet taas vaikuttavat toimivan juuri siksi, että kummallakin osapuolella on paljon omaa aikaa.

Väestöliiton asiantuntijan Johanna Sassalin mukaan syy erilaisille yhdessäolon tarpeille kumpuaa yksilöistä. Parisuhdeterapiakin aloitetaan usein juuri siksi, että oma tarve viettää aikaa pariskuntana ei kohtaa puolison vastaavan tarpeen kanssa.

– Terapiaan hakeutuminen on aika tavallista silloin, kun pariskunnan toiselle osapuolelle tulee hapen loppumisen tunne tai ajatus siitä, että oma minuus sulautuu liikaa parisuhteeseen. Sellainen voi ajaa suhteen kriisiin, Sassali sanoo.

Kun kumppaneiden halut ja tarpeet yhteisestä ajankäytöstä eivät kohtaa, vaikuttaa se herkästi varsinkin paljosta yhdessäolosta nauttivan kumppanin turvallisuuden tunteeseen.

– Toiselle voi siinä tilanteessa tulla paniikki ja hätä. Hän voi pohtia esimerkiksi sitä, onko kumppani hylkäämässä hänet. Yksin jäämisen pelkoa tunteva ihminen saattaa reagoida tilanteeseen hyvinkin voimakkaasti, Sassali sanoo.

. Toiveista ja tarpeista olisi tärkeää pystyä puhumaan rehellisesti. Pitäisi pystyä ilmaiseen, että puoliso on edelleen rakas ja tärkeä, vaikka itse haluaakin tehdä muitakin asioita. Johanna Sassali . Hänen mukaansa muutokset pariskunnan yhteisen ajan tarpeessa vaativat asian avointa käsittelyä. Suhteen on mahdollista jatkua molemmille osapuolille palkitsevana, mutta yhdessä olemiselle on löydettävä uusi malli.

Kumppanin oman ajan tarpeen kasvaessa hylätyksi tulemisen pelkoa tuntevan puolison on hyvä arvioida, mistä oma pelko kumpuaa.

– Joskus juuret voivat olla tosi pitkälläkin. Ne voivat ulottua omaan lapsuuteen tai nuoruuteen tai vaikeisiin elämänkokemuksiin, Sassali sanoo.

Joidenkin kohdalla voidaan puhua suoranaisesta läheisriippuvuudesta. Tällöin ihminen sysää ohjat omasta turvallisuudentunteestaan kumppaninsa käteen.

Yksilöiden sisäisen kokemusmaailman lisäksi kokonaisuuteen vaikuttaa kuitenkin myös kumppaneiden kyky keskustella toistensa kanssa.

– Toiveista ja tarpeista olisi tärkeää pystyä puhumaan rehellisesti. Omaa aikaa kaipaavan pitäisi pystyä ilmaiseen, että kumppani on edelleen rakas ja tärkeä, vaikka itse haluaakin tehdä muitakin asioita, Sassali sanoo.

. Seksuaalinen kipinä saattaa hiipua Jotta pariskunnan yhteinen aika aiheuttaa hapen loppumisen tunteen sijaan iloa ja mielenrauhaa, on suhteen hyvä niin sanotusti hengittää.

Johanna Sassalin mukaan jatkuva yhdessäolo voi sopia joillekin, mutta se voi myös lisätä riskiä suhdetta nakertaville tapahtumille.

Kun kaksi ihmistä viettää todella paljon toisensa seurassa, saattaa toisen olemassaolo muuttua itsestäänselvyydeksi. Rakkauden ja kiintymyksen tunteet kumppania kohtaan voivat säilyä, mutta seksuaalinen kipinä on vaarassa hiipua.

– Jos kaksi ihmistä on jatkuvasti todella kiinni toisissaan ja oma minuus hukkuu suhteeseen, on tavallista, että seksi saattaa loppua. Halu vaatii happea, silloin roihu voi syttyä, Sassali sanoo.

. Samaan aikaan hän kannustaa pariskuntia luottamaan omiin tunteisiinsa. Jos yhteisen ajan runsas määrä tuntuu molemmista hyvältä, ei sitä tieten tahtoen ole syytä rajoittaa.

– Niin kauan kuin molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen ja kummallakin on tarve olla tosi lähellä toista, ei tilannetta toki tarvitse lähteä muuttamaan.

Muutoksiin varautuminen on silti suositeltavaa aivan kaikille pariskunnille. Mikään elämäntilanne ei nimittäin ole pysyvä.

– Kannattaa miettiä, miten sietää sitä, että päästää toisen todella lähelle. Samoin kannattaa miettiä omaa sietokykyään silloin, jos toisella on juttuja, jotka tuottavat hänelle hyvää olo, mutta jotka eivät liity itseen millään tavalla, Sassali sanoo.

. Vinkit pariskunnille Parisuhteessa ihminen kaipaa tunneyhteyttä toiseen ihmiseen ja tunnetta siitä, että on tärkein jollekin toiselle ihmiselle.

Vahva tunneyhteys ei välttämättä tarkoita jatkuvaa yhdessäoloa.

Parisuhdetta voi vaalia pyrkimällä edistämään pariskunnan keskinäistä tunneyhteyttä.

Tunneyhteyttä voi edistää esimerkiksi kosketuksin, läheisyydellä, tekemällä erilaisia asioita yhdessä, yhteisillä keskusteluilla ja arkisten asioiden jakamisella.

Tunneyhteyttä voi edistää myös pyrkimällä tunnistamaan omia tarpeitaan ja sanoittamaan niitä kumppanille.

Lähde: Vanhemmuuden asiantuntija Johanna Sassali, Väestöliitto

Kirjaudu sisään

Vain 2,5 tuntia viikossa erossa puolisosta – Vaasalaiset Heikkilät eivät kaipaa omaa aikaa, mutta toisilla liika yhdessäolo sammuttaa kipinän

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje