Odotettu luistelupäivä on alkamassa erään pohjalaiskunnan esikoulussa, mutta miten kävikään?
Reilu kolmannes vanhemmista on unohtanut lastensa luistimet kotiin.
Moni lähtee hakemaan niitä tai tuo ne päivän aikana lapselleen.
Aamu täyttyy säätämisestä, mutta osa lapsista jää aina ilman välineitään. Ilman luistimiaan jääneet lapset leikkivät pihalla, kun muu ryhmä on päiväohjelman mukaisesti jäällä.
Tilanne turhauttaa esikoulun opettajaa. Hän on käyttänyt tiedottamiseen kaikki keinonsa. Asiasta on mainittu hyvissä ajoin sähköisessä viikkokirjeessä. Lisäksi opettaja on ottanut käyttöön vain akuuttitilanteisiin tarkoitetun tekstiviestisovelluksen.
– Kamala sanoa, mutta mikään ei auta. Osa vanhemmista unohtaa kotiin kaiken, niin juomapullot, retkieväät kuin lupalomakkeetkin. En syytä vanhempia, sillä tahallaan he eivät tätä tee, mutta jotain on nyky-yhteiskunnassa pielessä, kun tällaista tapahtuu toistamiseen, kertoo esikoulun opettaja.
Emme käytä jutussa esikoulun, opettajan tai paikkakunnan nimeä, sillä jutussa ei haluta syyttää vanhempia. Jutun tarkoitus on kuvailla nykypäivän ilmiötä.
Älylaitteiden runsas käyttö voi johtaa ADT:hen
Kasvatustieteen professori ja aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta tunnistaa tilanteen. Hän kertoo vanhempien tahattoman muistamattomuuden kielivän ADT:sta eli Attention Deficit Traitista.
Suomeksi sitä kutsutaan itseaiheutetuksi keskittymishäiriöksi.
Se ei ole lääketieteellinen diagnoosi eikä sitä pidä sekoittaa ADHD:hen, joka vaikuttaa tarkkaavaisuuden suuntaamiseen ja jota kantavalla ihmisellä on kehityksellinen neurobiologinen oirekuva, huomauttaa Huotilainen.
ADT:hen voivat johtaa arjen kiireisyys, työn tai opiskelun vaatimukset sekä runsas älylaitteiden käyttö.
Jotta itseaiheutetun ADT:n tunnistaisi, kehottaa Huotilainen vertaamaan omaa olotilaa aiempaan.
– Jos kirjan lukemiseen ei enää jaksa keskittyä kuten ennen tai elokuvan katsomisen aikana tulee kaivettua puhelin esille ilman järkevää syytä, on merkit ADT:stä olemassa. Niitä ovat myös unohtelut, jatkuva kiireen tunne sekä hermostunut olotila.
Kun ADT-tila on kehittynyt päälle, on rauhoittuminen ja syventyminen vaikeaa. Aivot ovat ylikuormittuneet ja tottuneet nopeisiin siirtymiin.
– Tästä voi seurata stressiä, ylivirittyneisyyttä, univaikeuksia ja ahdistusta. Siinä vaiheessa tila saattaa jo vaatia lääkärillä käyntiä, sanoo Huotilainen.
Kuitenkaan lääkärille lähtö ei ole keinoista ensimmäinen. Korjausliikkeen voi tehdä jo ennen olotilan vakavampia fyysisiä merkkejä.
Toipumisessa aivot opetetaan uudelleen
Aivot oppivat uudenlaisia toimintatapoja johdonmukaisen harjoittelun ja riittävän levon myötä, kertoo Kuntoutussäätiön neuropsykologi Johanna Stenberg.
Kiireisen vanhemman korvissa Stenbergin sanat kuulostavat lohdullisilta. Kehittyneestä ylivirittyneisyyden tilasta on mahdollisuus toipua.
Tilanteen tiedostaminen on ensimmäinen askel. Elämäntapoihin ja tottumuksiin on tehtävä muutoksia.
Stenberg puhuu itsensä siedättämisestä tylsyyden tunteelle.
– On opeteltava tekemään yksi asia kerrallaan ja rajattava tietoisesti aivoille tarjottavien syötteiden määrää ja laatua. ADT:ssä aivojen mielihyvä- ja motivaatiojärjestelmässä on tapahtunut muutoksia. Aivot ovat sopeutuneet jatkuviin muutoksiin ja nopeisiin palkintoihin.
Tilanteen korjauksessa tulee siis toimia samalla tavalla. Aivot tulee jälleen opettaa siihen, että tekeminen on hitaampaa eikä siitä saa jatkuvasti nopeita palkintoja, kuten vahvoja tunteita, onnistumisia ja tykkäyksiä tai helpoksi pureksittua tietoa.
Vastuu elämäntapojen muutoksista on aina aikuisella
Aivotutkija Minna Huotilainen antaa esimerkkejä hitaammasta tekemistä.
– Voit kutoa sukkaa, lukea kirjaa tai leipoa. Hidasta tekemistä ihmisen olisi hyvä tehdä päivittäin ja etenkin iltaisin.
Aivojen uudelleen opettamisessa omaa toimintaympäristöä on usein muokattava. Muutokset eivät tapahdu hetkessä.
– Tulee muistaa, että vastuu toimintaympäristön ja tottumusten muutoksista on aikuisella itsellään. Esimerkiksi työympäristön ongelmakohtiin kannattaa etsiä ratkaisuja yhdessä työnantajan kanssa. Aikuinen on vastuussa myös lasta koskevista muutoksista, jos lapsi kärsii ADT:sta, huomauttaa neuropsykologi Johanna Stenberg.
Tukea elämänmuutokseen löytyy esimerkiksi mielenterveystalon verkkosivustolta, jossa jokaisen käytettävissä on keskittymisvaikeuksien omahoidon ohjelma. Siitä on versio myös nuorille.
Päätä itse milloin puhelin voi keskeyttää sinut
Pohjalaisen esikoulun opettaja jatkaa huolensa kuvailua. Hän on tarkkaillut vanhempien tilannetta kymmenen vuotta nykyisessä tehtävässään ja jo sitä ennen varhaiskasvatuksen muissa tehtävissä. Muistamattomuus on opettajan mielestä selkeästi lisääntynyt.
– Ihan parina viime vuotena tilanne on ryöpsähtänyt käsistä. Alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että viikkokirjeen asiat on unohdettu.
Opettaja on puhunut asiasta työtovereidensa ja ylempien koululuokkien opettajien kanssa. Ilmiö on kaikille turhan tuttu.
Johanna Stenbergin mukaan ADT liittyy ilmiönä nyky-yhteiskunnan elinolosuhteisiin. Aiheesta puhuvat myös Minna Huotilainen ja työ- ja organisaatiopsykologi Nina Lyytinen. Ihmisen nykyinen ympäristö vaatii jatkuvaa reagointia.
– Saamme viestejä ja hälytyksiä, tulee keskeytyksiä ja työtehtävät ja projektit ovat päällekkäisiä. Elämme ympäristössä, joka vaatii huomiota ja nopeaa reagointia. Se hajottaa ihmisen keskittymiskykyä, Lyytinen listaa.
Lyytisen mukaan ympäristö haastaa aivoja, mutta valintoja ihmiset tekevät myös itse. Esimerkki siitä on jatkuvasti monien asioiden tekeminen samanaikaisesti. On myös oma valinta antaa älylaitteiden päättää milloin keskittyminen herpaantuu.
– Keino elpymiseen on se, että otamme päätösvallan takaisin itsellemme. Päätä itse, milloin puhelin tai muu laite voi keskeyttää sinut. Hälytysäänet saa suljettua pois, kun tekee sellaista, mikä vaatii huomiota, Lyytinen neuvoo.
Yhteisöillä vastuu poukkoilua lisäävistä toimintatavoista
Aivotutkija Minna Huotilainen peräänkuuluttaa yksilön vastuun lisäksi yhteisöjen vastuuta.
Itseaiheutettua keskittymishäiriötä aiheuttavat monesti työpaikkojen toimintatavat, joista yhteisöissä on päätetty yhdessä.
– Onko työpaikalla tavallista, että ihmiset vastailevat sähköposteihin kokouksen aikana? Entä varataanko keskittymistä vaativille tehtäville aikaa kalenterista, hän kysyy.
Huotilainen kehottaa ottamaan asiat puheeksi töissä. On todennäköistä, että muutkin kärsivät poukkoilevista ja asioiden päällekkäisen tekemisen tavoista kuin ADT:n itsessään havainnut työtekijä.
Käy läpi lapsen kanssa seuraavan päivän ohjelma
Muistamattomuuden pulmaan, jota esikoulun opettaja kuvailee, psykologi Nina Lyytisellä on käytännön neuvo. Hän tietää, että viikkokirjeen tärkeät asiat unohtuvat helposti, jos vanhempi lukee kirjettä tilanteessa, jossa meneillään on monta muuta tehtävää.
– Varaa tietty aika illasta, jolloin käyt keskittyneesti läpi lapsen asiat. Tee se yhdessä lapsen kanssa. Pysähdy sen äärelle mikä on lapsen seuraavan päivän ohjelma. Mitä aktiviteetteja koulussa on ja mitä lapsi tarvitsee mukaan? Pakatkaa tavarat valmiiksi odottamaan aamua.
Yhdessä laadittu muistilista auttaa arjessa. Sen on hyvä olla perinteisesti paperille kirjoitettu.
Lapsen kanssa yhteiseen rutiiniin kuuluu myös vanhemman kysymys lapselle: Miten päiväsi on mennyt? Mitä sinulle kuuluu?
Muita käytännön keinoja ADT:stä elpymiseen ovat rauhoittumisen ja palautumisen aikataulutus päivään, rutiinit ja tietoisen läsnäolon harjoitukset.
Lisää tietoa aiheesta on luettavissa Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan vuonna 2018 julkaisemassa kirjassa Keskittymiskyvyn elvytysopas. Nina Lyytinen ja Sirpa Pääkkönen ovat julkaisseet vuonna 2022 kirjan nimeltä Ole oma pomosi - virtaa työhön ja vapaa-ajalle.