Raju korealaiselokuva kipusi Oscar-puheenaiheeksi – voitti jo Kultaisen palmun ensimmäisenä korealaisena elokuvana koskaan

CANNES

Toukokuussa Parasite teki historiaa, kun se voitti Cannesin elokuvajuhlen pääpalkinnon Kultaisen palmun ensimmäisenä korealaisena elokuvana koskaan. Nyt Bong Joon-hon kirjoittama ja ohjaama elokuva on vahvoilla myös Oscar-kisassa. Ehdokkuuksia se sai kuusi, myös ohjauksen ja parhaan elokuvan kategorioissa.

Parasite on jännityselokuva ja satiiri, jossa köyhä perhe yrittää ujuttautua rikkaan perheen elämään. Ohjaajan mukaan sen juuret ovat tiukasti korealaisessa yhteiskunnassa.

–  Tilanne on dramaattinen. Meillä on syvää köyhyyttä. Koska näkyvin osa yhteiskunnasta on turvallisesti keskiluokkaa, köyhät tuntevat olevansa hyvin alhaalla, Bong sanoo.

Parasite muuttaa osaltaan kuvaa Koreasta, jonka kansainvälisesti leviävää populaarikulttuuria ovat olleet virtaviivaiset K-pop-hitit ja jossain määrin myös toimintaelokuvat.

–  Elokuvat avaavat näkemyksiä. Kun vuonna 1995 näin Mathieu Kassovitzin elokuvan Viha, sain myös ensimmäisen kerran tietää Pariisin lähiöistä ja niiden ongelmista, Bong kertoo. Siihen asti hänen mielikuvansa Pariisista olivat olleet puhtoisia ja nostalgiankin värittämiä.

–  Ei ole syytä ajatella, että Soul olisi ainoastaan hienostunut ja siisti kaupunki.

Yliampuvuuden rajalla

Parasitessa viehättää hurja tarina, mutta myös Bongin taitava kerronta. Hän kuljettaa elokuvaa yliampuvuuden rajalla sitä ylittämättä. Tapahtumat sijoittuvat lähes kokonaan yhteen asuntoon, rikkaan perheen kotiin. Parasitea on verrattu Hitchcockiin, mutta toisaalta Bong luo rajuja kontrasteja kuin Ruben Östlund provokaatioelokuvissaan.

–  En minä kaikkien lajityyppien ominaisuuksia tunne, enkä osaa niitä tietoisesti rikkoa, ohjaaja sanoo.

–  Elokuvan ohjaaminen on kuin tanssia, jossa improvisioidaan omien fiilisten mukaan, mutta rytmiä kunnioittaen.

Yhteiskunnalliset näkemykset ovat Parasitessa tulkinnanvaraisia. Elokuvan maailmassa vain rikkailla on varaa olla kivoja ja nopean luokkanousun mahdollisuus voi tehdä köyhistä riskejä kaihtamattomia ketkuja, mutta tilanteen kärjistyessä kaveeraaminen loppuu kuin seinään. Näkemys ei ole silti kyyninen, koska liioittelu on keskeinen Bongin keino, ja satiiriin kuuluu voimakas moraalisuus. Bong itse tietää olevansa keskiluokkaa.

–  Olen syntynyt vakaisiin taloudellisiin olosuhteisiin. Isäni opetti graafista suunnittelua, Bong kertoo.

–  Nyt asun pilvenpiirtäjässä. Asuntoni on silti arvoltaan murto-osa luksustalosta, joka elokuvassa nähdään. Eikä minulla ole bunkkeria.

Eräs keskeinen elementti tarinassa on rikkaiden kellaribunkkeri. Koreoiden väinen jännite on Parasitessakin läsnä: bunkkeri on tietenkin rakennettu sodan varalta.

Sarjakin tulossa

Bongin kaksi edellistä elokuvaa olivat englanninkielisiä. Synkkäsävyinen tieteistarina Snowpiercer (2013) nähtiin Suomenkin elokuvateattereissa. Okja (2017) oli Netflxin rahoittama seikkailu, jonka keskipisteessä oli geenimuunneltu possu.

–  Okja pääsi Netflixin kautta todelliseen maailmanlaajuiseen jakeluun. Se on valtavan hyvä asia, Bong sanoo.

Asian voi ilmaista niinkin, että ilman Netflixiä ei kummalliselle Okjalle olisi löytynyt rahoittajaa, vaikka siinä näyttelivät Jake Gyllenhaal ja Tilda Swinton.

–  Paras tapa katsoa elokuvaa on aina valkokangas.

Parasite kuitenkin on matkalla myös pienempään ruutuun. Bong itse on jo tekemässä elokuvansa pohjalta englanninkielistä HBO-sarjaa. Valmista voi tulla jo ensi vuonna.

Kommentoi