Arvio: Pohjalainen kirjallisuus on saanut uuden kiinnostavan äänen – Quynh Tranin esikoisromaani kertoo maahanmuuttajaperheestä lakeuksilla

Pohjalainen kirjallisuus on saanut uuden kiinnostavan äänen: Quynh Tranin romaani Varjo ja viileys on estetiikaltaan tyylikäs ja kypsä debyytti.

. Tarina kertoo Pohjanmaan lakeuksilla asuvasta vietnamilaisesta perheestä. Keskushahmo ja minäkertoja on nuori poika; nimeä ei mainita. Tarina pyörii lapsen arkisen elämän ja havaintojen ympärillä. Raamit muodostavat koti ja lähimmät ihmiset, äiti Má ja isoveli Hieu. Taustalla vilkkuvat pienen pohjalaiskaupungin vietnamilaisyhteisön muut jäsenet, Tei-tei-täti, Lan Pham ja muut.

. Teoksen juonta on hankala tiivistää, sillä sellainen uupuu. Sen sijaan huomio on muualla.

. Ei pinnan alle . Tranin tarinan ihmiset kelluvat merkillisessä tyynen historiattomuuden tilassa. Hahmojen taustat – henkilöhistoriat, millaista ikävää he kantavat ja millaisia taakkoja – Tran käsittelee vain viitteellisesti, kovin syvälle ei koskaan mennä.

. Kirjailijan pyrkimyksenä ei näytä olevan niinkään uskottavien psykologisten henkilöhahmojen luominen. Tran on kirjailijana puhdas esteetikko ja visualisti. Varjo ja viileys on tuokiokuvien ja hienovireisten tunnelmien romaanitaidetta. Visuaalisuus on korostunutta. Varjo ja viileys muistuttaa läpikuultavaa akvarellimaalausta.

. Paikoin tiivis ilmaisu lähestyy runoa. Kaikki liike on pientä ja hidastettua. Myös temaattinen dynamiikka on vähäistä. Henkilöhahmojen elämä soljuu eteenpäin vailla suurta draamaa ja kamppailua, vailla suuria tunteita.

. Ollaan kuin valveunessa.

. Tranin proosa muistuttaa veden pintaa tuulettomana päivänä: se väreilee ja liplattaa, mutta ei myrskyä. Alla lymyävistä syvyyksistä lukija saa vain vihjeitä, sillä Tran ei juuri koskaan paina lukijan päätä pinnan alle.

. Unet ja varjot . Tran hyödyntää episodiromaanin tekniikkaa. Hän rakentaa tarinansa lyhyistä, korkeintaan muutaman sivun mittaisista kohtauksista. Osa vaikuttaa kelluvan irrallaan. Osa jää repsottamaan kuin päättelemätön kangastilkku. Osa kohtauksista on luonnosmaisia.

. Varjo ja viileys on verkkaisen lukemisen kirja. Kärsimättömän lukijan käsissä romaanin hienovaraiset ja hiljaiset teemat jäävät huomaamatta. Ne piirtyvät esiin hitaasti kuin valokuvapaperille hahmottuva kuva pimiössä, eikä niitä voi erottaa teoksen kielestä ja poetiikasta.

. Tran tutkii katsomista, havaintoja ja kuvia, sekä ulkoisia että mielen sisäisiä. Hän tavoittaa taitavasti lapsen mielen, joka lipuu mielikuvituksen ja todellisuuden utuisen höttöisessä välimaastossa. Unet ja valokuvat ovat romaanin toistuvaa kuvastoa. Tähän tapaan: "Kaikki on puoliksi varjossa, puoliksi valossa. Puoliksi valveilla, puoliksi unessa."

. Romaanin keskushahmolle ei tapahdu suuria. Hän on hieman ulkopuolinen ja hieman tahdoton hahmo, jonka ohitse asiat virtaavat. Hän antautuu tunnelmille, havainnoille ja vaikutelmille. Tämä erityinen kokemisen tila toistuu tarinassa.

. Tranin lauseet ovat kauniita kuin kuulaat siveltimenvedot. Outi Mennan käännös on varmaotteista työtä:

. "Uneni paljastuivat ennen kuin ehdin nähdä niitä ja heittelehdin kuvasta toiseen, muistoihin jotka eivät olleet omiani; minä kuljin valossa."

. Quynh Tran: Varjo ja viileys. Käännös ruotsista Outi Menna. Teos 2021.

. Anne Puumala

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Arvio: Pohjalainen kirjallisuus on saanut uuden kiinnostavan äänen – Quynh Tranin esikoisromaani kertoo maahanmuuttajaperheestä lakeuksilla

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Arvio: Pohjalainen kirjallisuus on saanut uuden kiinnostavan äänen – Quynh Tranin esikoisromaani kertoo maahanmuuttajaperheestä lakeuksilla

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje