"En pääse tulemaan kotiin pitkään aikaan" – Johanna heräsi aamulla puhelinsoittoon ja kuuli heti puolison äänestä, että jotain oli vialla

"En pääse tulemaan kotiin pitkään aikaan."

. Ne sanat Johanna , 30, muistaa. Iltavuoron jälkeisenä aamuna hän olisi halunnut nukkua pitkään, mutta puhelin herätti. Soittaja oli avopuoliso.

. Edellisenä päivänä mies oli lähtenyt viikonlopuksi ystäviensä luokse toiselle paikkakunnalle. Nyt Johanna kuuli miehensä äänestä, että jokin oli vialla. Mies sanoi, että oli tapahtunut vahinko.

. Yöllä illanviettopaikassa oli kovassa humalassa syntynyt tappelu. Aamulla pahoinpitelyn uhri oli löytynyt kuolleena. Mies sanoi Johannalle odottavansa poliisien saapumista paikalle.

. Käytämme Johannasta vain etunimeä tapauksen osapuolten ja heidän omaistensa yksityisyyden suojelemiseksi.

. Ensimmäisistä viikoista ei paljon muistikuvia . Johanna kertoo muistavansa puhelun tarkasti, vaikka siitä on aikaa kolme ja puoli vuotta. Sen jälkeen on sameampaa.

. –En muista ensimmäisistä viikoista oikein mitään. Ne menivät sumussa, koska järkytys oli niin kova. En pystynyt kertomaan tapahtuneesta kenellekään.

. Seuraavaan iltavuoroon Johanna ei pystynyt. Hän lähetti työharjoittelupaikkansa ohjaajalle viestin, että oli tapahtunut onnettomuus.

. Kahden päivän yksinolon jälkeen iski paniikki. Johanna opiskeli lähihoitajaksi ja asui miehensä sekä koiransa kanssa kaupungissa, jossa hänellä ei ollut perhettä tai läheisiä ystäviä.

. –Lähetin siskolleni viestin, että oli tapahtunut hirveitä. Pyysin häntä hakemaan minut pois kotipaikkakunnalle.

. Sisko neuvoi juttelemaan kouluterveydenhoitajan kanssa, jos sitä kautta järjestyisi rauhoittavia lääkkeitä, koska Johanna ei pystynyt nukkumaan.

. Pian tapahtuneen jälkeen Johanna löysi Vankien omaiset ry:n (VAO) nettisivut.

. –Puhuminen oli vaikeaa, joten lähetin sähköpostia. Kerroin olevani sokissa ja tarvitsevani apua, koska mieheni oli otettu kiinni henkirikoksesta.

. Vastaus ja tukihenkilön yhteystiedot tulivat samana päivänä. Johanna pääsi avautumaan tilanteesta kokemusasiantuntijalle, joka ymmärsi.

. Vankeus on kuormittavaa aikaa myös omaiselle . Vankien omaiset on alkujaan vankien äitien perustama vapaaehtoisjärjestö, johon kuuluu noin 120 jäsentä. Aktiivisia tukihenkilöitä on parikymmentä. Järjestöä rahoittavat säätiöt, eivät valtio tai kunnat.

. Tukihenkilöiden määrä elää koko ajan, sillä myös tukihenkilön elämässä voi tulla raskaita vaiheita, jos esimerkiksi omaisen rikoskierre jatkuu. Suurin osa toimijoista on naisia.

. –Vankeus on hyvin kuormittavaa aikaa. Tukihenkilöksi tullaankin yleensä silloin, kun oma elämä on jo vähän tasaantunut, sanoo VAO:n toiminnanjohtaja ja neljä vuotta järjestössä mukana ollut Sanja Sateenranta .

. –Viimeisten neljän vuoden aikana tukea tarvitsevien ihmisten määrät ovat kasvaneet.

. Suomessa on yhteensä noin 3 000 vankia. Heidän läheisiään – vanhempia, sisaruksia ja puolisoita – on arviolta 55 000. Hyvin usein he saavat osakseen ennakkoluuloista kohtelua niin vankiloissa vieraillessaan kuin arjessakin.

. –Suhde vankiin kyseenalaistetaan ja painostetaan siihen, että välit pitäisi katkaista. Monien vankien puolisot ovat kertoneet, että oma lähipiiri on alkanut karttaa ja jopa omat vanhemmat ovat sulkeneet pois perheestä, Sateenranta sanoo.

. Tai sitten vangin omainen alkaa itse vältellä läheisiään, koska häpeää tilannetta. Yksin jääminen ja eristäytyminen ovat Sateenrannan mukaan ikävän yleisiä reaktioita.

. Toiset näkevät muuton uudelle paikkakunnalle tai työpaikan vaihdon ratkaisuina. Silti sama salailun kierre voi jatkua. Usein vangin omainen sairastuu masennukseen ja voi olla itsetuhoinen.

. "Ammattiapua pitäisi olla saatavilla myös tekijän läheisille" . Psykoterapeutti ja Kriminaalihuollon tukisäätiön (KRITS) perhetyön päällikkö Tarja Sassi sanoo, että rikokseen syyllistyneiden omaiset eivät aina ymmärrä oikeuttaan apuun.

. Jälkihoito nähdään Suomessa uhrin sekä uhrin omaisten auttamisena, ja kriisiapua tarjotaan usein jo rikospaikalla.

. –Ammattiapua pitäisi olla saatavilla myös tekijän läheisille. Tämä on asia, josta pitäisi käydä isompaa yhteiskunnallista keskustelua, Sassi sanoo.

. Rikosta seuraava vankeus on läheiselle elämän suurimpia kriisejä. Etenkin, jos tuomio on pitkä tai kestosta ei ole tarkkaa tietoa. Näin on Johannan tapauksessa, koska mies sai tuomion murhasta.

. Rankassa tilanteessa vertaistuki on arvokasta. Se on arvokasta myös siksi, että uupumus voi tulla vuosien päästä.

. –Vertaistuki tarjoaa tärkeän peilauspinnan ja auttaa ymmärtämään, ettei ole tilanteensa kanssa yksin. Sokin jälkeen voi tulla romahduksia ja suvantovaiheita, joten silloin olisi hyvä jo olla avun piirissä.

. Pahin hetki on ollut uhrin äidin kohtaaminen . Johanna suoritti opinnot loppuun, mutta ei kertonut tilanteesta kenellekään. Jos joku kysyi miehestä, Johanna vastasi tämän olevan "poissa kuvioista".

. Pienellä kotipaikkakunnalla sen sijaan kaikki tiesivät, mitä oli tapahtunut. Se oli Johannan mielestä raskasta, mutta myös helppoa, koska ei tarvinnut miettiä sanoja.

. Pahin hetki on ollut uhrin äidin kohtaaminen puoli vuotta sitten. Lyhyt hetki tuntui ikuisuudelta ja sai Johannan itkemään järkytyksestä. Pääsääntöisesti häntä on kohdeltu asiallisesti.

. –Voin puhua jos haluan, mutta kukaan ei ole ahdistanut nurkkaan. Yhden ystävän kanssa meni kuitenkin välit poikki. Hän halusi osoittaa, kuinka paljon vihaa miestäni ja pelkää puolestani. Minusta yhteys ei enää toiminut, Johanna kertoo.

. Johanna uskalsi lopulta keskustella myös kasvotusten tukihenkilön kanssa.

. –Pelkäsin puhua muille, koska ajattelin tulevani tuomituksi mieheni rinnalla pysymisestä. Kun toinen oli ollut samanlaisessa tilanteessa, tiesin että hän ymmärtää.

. Tukihenkilö kannusti Johannaa myös käymään terapiassa, jos yhtään tuntuu siltä, että terapia olisi tarpeen.

. Osa avusta on ollut myös tärkeää käytännön apua. Alkuun Johanna ei edes tiennyt, onko hänellä lupa soittaa poliisille. Tukihenkilö neuvoi soittamaan suoraan tutkinnanjohtajalle, kun miehen tilanteesta ei kuukauteen kuulunut mitään.

. Haavat aukeavat joka tapaamisella uudestaan . Miestään Johanna näkee välimatkan takia vain kerran kuukaudessa. Se on raskasta. Haavat aukeavat joka kerta uudestaan. Kokemuksistaan hän kirjoittaa Vangin vaimo -blogia VAO:n sivuille.

. Välillä tulee aallonpohjia. Viime syksynä Johannalla oli pidempi masennusjakso.

. –Pahimpia ovat juhlat, joissa kaikki ovat puolisoidensa kanssa. Tuntuu pahalta, ettei oma mies ole vieressä.

. Johanna pitää kiinni rutiineista ja tekee töitä niin paljon kuin mahdollista. Hiljaiset hetket antavat liikaa aikaa murehtimiselle. Hän haluaa uskoa siihen, mitä tukihenkilön kokemus on opettanut.

. –Oli huojentavaa kuulla, että elämä voi kaikesta huolimatta lähteä taas pyörimään.

. Syyllisyys voi lamauttaa tuomitun läheisen . Rikoksesta tuomitun läheisen mieli on sekaisin, ja tunteet vaihtelevat surusta epätoivoon sekä vihaan, sanoo toiminnanjohtaja Sanja Sateenranta.

. –Usein mukaan tulee myös itsesyytöksiä. Se on hyvin tavallinen reaktio erityisesti vanhemmilla, vaikka tuomittu lapsi olisi kuinka aikuinen.

. Vanhempi miettii, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mikä olisi voinut auttaa. Syyllisyyden tunteista irti pääseminen on Sateenrannan mukaan vuosien prosessi.

. Syyllisyys invalidisoi. Yhdessä häpeän sekä ympäristön painostuksen kanssa se edesauttaa eristäytymistä ja avun ulkopuolelle jäämistä. Pahimmillaan se voi johtaa masennukseen ja itsetuhoon.

. Vertaistuki auttaa ymmärtämään, ettei oma tilanne kaikessa traagisuudessaan ole ainutlaatuinen – ja toisetkin ovat voineet selvitä.

. –Pyrimme VAO:ssa järjestämään jonkun toisen, joka on ollut samanlaisessa tilanteessa. Silloin näkemykset voivat parhaiten kohdata.

. Vapautuminen pitkästä vankeudesta tuo uuden kriisin . Asiantuntijoiden mukaan vapautuminen pitkän vankeuden jälkeen on rikostuomioon verrattava kriisi.

. –Vapautuminen on kriittinen paikka ja toiveet ovat korkealla, sanoo psykoterapeutti Tarja Sassi.

. Hän neuvoo olemaan tukena, mutta varoittaa tekemästä liikaa asioita vapautuvan puolesta. Näin voi helposti käydä, jos kyse on omasta lapsesta.

. Ironista kyllä, vankilaan joutuneesta lapsesta voi tulla eräänlainen suosikkilapsi, johon kuluu enemmän henkisiä ja taloudellisia resursseja kuin muihin sisaruksiin.

. –Älä rahoita elämää, vaan auta seisomaan omilla jaloilla. Osta ennemmin ruokaa rahan antamisen sijaan. Ja muista elää omaa elämää, näe ihmisiä ja harrasta, älä jää paikoillesi suremaan.

. Sanja Sateenranta neuvoo miettimään rajoja hyvissä ajoin jo vankeuden aikana myös silloin, kun kyseessä on puoliso.

. Tämä on tärkeää, koska aina rikollinen elämä ei toiveista huolimatta päätykään, tai sitten erossa olon aikana on opittu uusille tavoille.

. –Vankeus muuttaa ihmisiä. Jos yhteiselämä on ollut katkolla vuosia, sen opettelu vie aikaa. Vankilassa kaikki on ollut valmista, ja vapautumisen jälkeen onkin otettava vastuu arjen haasteista ja opittava uudet rutiinit. Siviilissä puoliso on kasvanut itsenäiseksi.

. –Jos tahtoa elämänmuutokseen on, se on mahdollista, mutta helppoa se ei tule olemaan.

. Juha Riihimäki

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

"En pääse tulemaan kotiin pitkään aikaan" – Johanna heräsi aamulla puhelinsoittoon ja kuuli heti puolison äänestä, että jotain oli vialla

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

"En pääse tulemaan kotiin pitkään aikaan" – Johanna heräsi aamulla puhelinsoittoon ja kuuli heti puolison äänestä, että jotain oli vialla

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje