Eparin logo

Aakeella laakeella voi kiivetä pitkin seiniä – "Tunnin säteellä Seinäjoelta on ulkokiipeilypaikkoja loppuelämäksi"

Murikan tiloissa on kiivettävää seinäpinta-alaa noin 65 neliötä. Seinien eri kaltevuustasot tuovat haastetta kiipeilyyn. Mallia näyttää Jere Paloniemi.  kuvaT emmi karttunen
Murikan tiloissa on kiivettävää seinäpinta-alaa noin 65 neliötä. Seinien eri kaltevuustasot tuovat haastetta kiipeilyyn. Mallia näyttää Jere Paloniemi.  kuvaT emmi karttunen
Kuva: Emmi Karttunen

Kiipeily harrastuksena kuulostaa vaaralliselta, hieman eksoottiseltakin. Sitä se onkin, jos treenipaikaksi valitsee korkeat vuoret ja lähtee matkaa ilman turvavarusteita.

Kiipeilyä pystyy kuitenkin nykyään harrastamaan myös laakeilla lakeuksilla, jopa erittäin turvallisesti. Trendilajia voi harrastaa sisähalleissa melkein kuka tahansa.

– Jos pystyy kiipeämään tikkaita, niin kiipeily onnistuu kyllä. Välineiksi tarvitsee vain kengät, selvittää Jukka Törmä.

Törmä tietää, mistä puhuu, sillä hän on harrastanut kiipeilyä 22 vuotta. Koska sisäharrastuspaikkoja ei tuolloin ollut, mies rakensi kiipeilyseiniä kotitalonsa autotalliin.

Törmä on ollut perustamassa Seinäjoen ainoaa kiipeilyseuraa, Murikkaa. Seuran tukipiste on VR:n varastorakennuksessa.

– Halleilla putoamista pehmentävät patjat ovat valmiina. Jos kiipeilee luonnossa, sinne kannattaa hankkia omat pehmusteet mukaan.

Törmän mielestä lajin turvallisuus on itsestä kiinni. Toki patjojen sijoittelulla on vaikutusta. Turvaa saa myös kaverista, joka voi ohjata putoajan turvalliselle alustalle.

– Itselläni on kerran nilkka nyrjähtänyt. Harvoin saa isompia ruhjeita, Törmä sanoo.

Helppo ja halpa harrastus

2000-luvun alussa Suomessa ei ollut yhtäkään kaupallista kiipeilyhallia. Kiipeilyä harrastettiin ulkona tai urheiluseurojen ylläpitämillä kiipeilyseinillä.

Sittemmin laji on saavuttanut suuren suosion. Nykyään suurimmista kaupungeista saattaa löytyä useampikin paikka aloittaa tämä hurjapäinen harrastus.

Lajin suosio lähti kasvuun myös Seinäjoella. Murikka perustettiin vuonna 2014.

Seinäjoella harrastetaan boulderointia. Se on yksi kiipeilylaji, jota harrastetaan matalilla, noin neljän metrin korkuisilla seinillä ilman turvaköysiä.

Seinillä on otteiksi kutsuttuja, erimuotoisia ja -kokoisia tarttumiskiviä. Kivien värit opastavat oikealle kiipeilyreitille. Reittejä on eritasoisia. Jotkut vaativat enemmän voimaa ja tekniikkaa kuin toiset.

– Boulderointi on helppo ja halpa tapa harrastaa kiipeilyä. Tarvitset vain mukavat vaatteet. Kengät ja muu rekvisiitta on vuokrattavana hallilla, Törmä kertoo.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kiipeilyharrastus vei Jere Paloniemen (vas.) ja Jukka Törmän mennessään jo heti ensimmäisen kokeilukerran jälkeen.
Kiipeilyharrastus vei Jere Paloniemen (vas.) ja Jukka Törmän mennessään jo heti ensimmäisen kokeilukerran jälkeen.
Emmi Karttunen

Missä ja koska?

Murikka järjestää edullisia kokeiluvuoroja torstaisin kello 18-20 tai erikseen sovittuna ajankohtana. Vuoroista tiedotetaan Murikka Ry:n Facebookissa.

Murikan vuosijäsenyys maksaa 120 euroa. Jäsen pääsee vapaasti kiipeilyhalliin sekä saa lainata patjoja ja kiipeilykenkiä.

Seinäjoella 40 jäsentä

Seinäjoen Murikalla on nelisenkymmentä jäsentä. Törmän mukaan harrastajia tulee jatkuvasti lisää, mutta osa myös lopettaa.

– Reittien vaihtuvuus lisäisi varmasti innostusta. Intohimoisimmat kiipeilijät tahkoavat kyllä samoja reittejä jopa vuosia.

Yksi intohimoisista kiipeilijöistä on Jere Paloniemi.

– Tulee mahtava fiilis, kun saa kiivettyä reitin, jota on yrittänyt hinkata jo pitkään. Jokainen käsien ja jalkojen siirto on pitänyt harjoitella tarkkaan.

Kiipeilyssä miehiä kiehtovat lajin terveyshyödyt ja kokonaisvaltaisuus. Paloniemi arvelee, että hänen selkänsä on parantunut juuri kiipeilyn avulla.

– Onnistumisen tunne lajissa on koukuttava.

Sisätilojen rinnalla itseään voi haastaa eri tavalla ulkokiipeilyssä.

Lakeuksilta löytyy hyviä paikkoja myös ulkokiipeilyyn, vaikka korkeat kalliot eivät olekaan osa maisemaa.

– Jo kiipeilypaikan etsimisessä on oma viehätyksensä. Jos ei halua etsiä niitä itse, annamme mielellämme vinkkejä, Jukka Törmä lupaa.

Siirtolohkareet ovat boulderointiin sopivia. Yhdestä kivestä voi löytyä jopa useampi reitti kiivettäväksi.

– Tunnin säteeltä Seinäjoelta löytyy kiipeilypaikkoja vaikka loppuelämäksi. Ylistarossa on jopa korkeat kalliot köysikiipeilyä varten, Törmä tietää.

Patjat turvaavat alla, kun Jussi Ojaniemi kiipeää Isossakyrössä.
Patjat turvaavat alla, kun Jussi Ojaniemi kiipeää Isossakyrössä.
Jukka Törmä

Kommentti: Suosittelen, paitsi en käsimalleille

Noin vuoden boulderointia harrastaneena voin todeta, että lajiin voi suhtautua kahdella tapaa: voi ottaa rennosti, tai sitten niin tosissaan, että kynnet lohkeilee ja kämmenet repeilee.

Jälkimmäisessä tapauksessa, urheiluteippiä vaan päälle ja homma jatkuu! Käsimalleille en siis suosittele.

Parasta lajissa on yhteisöllisyys. Halleilla on lämmin tunnelma ja kaikki otetaan vastaan sellaisina kuin ovat.

Parhaita muistojani kiipeilystä ovat ne hetket, kun on pitkään yrittänyt jotain reittiä ja joku tuntematon tulee antamaan ratkaisevan neuvon. Sitten miettii, että tietysti – miten tuota jalan siirtoa ei itse tajunnut kokeilla!

Kun reitti menee läpi, on fiilis mahtava. Boulderointi on siis oikein mukava ja koukuttava laji.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje