Yleensä kotimaiset elokuvat eivät ole makuuni, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla ennen Koputus-elokuvaa. Kauhuleffaintoilijana halusin kuitenkin selvittää, kuinka suomalaisilta onnistuu tämän tyylilajin tuottaminen.
Joonas Pajusen ja Max Seeckin käsikirjoittama sekä ohjaama elokuva ylitti odotukseni. Koputus on hyvä kauhutrilleri, joka todellakin sai adrenaliiniryöppyjä aikaan ja sykkeen nousemaan. Eli juuri sen, mitä kauhulta tahdon.
Elokuva kertoo kolmesta sisaruksesta, jotka palaavat lapsuuden kotiinsa tekemään kuolinpesän selvitystä. Ränsistynyt omakotitalo metsän keskellä tuo muistot mieleen 15 vuotta aiemmin tapahtuneesta isän surmasta ja äidin katoamisesta.
Kauhean yön todelliset tapahtumat alkavat hiljalleen valjeta ja nuorimman sisaruksen traumat muistuvat mieleen. Kolmikko keksii laittaa myyntiin taloa ympäröivän laajan metsän, ja pian alkaakin tapahtua kummia.
Sisaruksia näyttelevät Inka Kallén, Pekka Strang ja Saana Koivisto.
Tarinassa suomalaisuutta
Ensimmäinen kohtaus herätti kiinnostuksen ja veti mukaansa, mutta sitä seuraava tahmea dialogi sai vaivaantumaan.
Tässä kohtaa mieleen ehti hiipiä jo pieni epäilys. Onneksi homma alkoi rullata ihan kivasti ja jännitys lisääntyä.
Koputuksen tarina on varsin nerokas. Perinteisten kummitustalojen ja riivattujen nukkejen sijaan se rakentuu suomalaisen mytologian ympärille.
Upea äänimaailma
Näyttelijöiden työssä ei ole moitittavaa, mutta hahmot olivat ikävän tasapaksuja ja vaikeasti lähestyttäviä. Sillä ehkä yritettiin korostaa sisarusten kiusallisia ja etäisiä välejä, mutta jotain olisi kaivannut enemmän.
Ohjaajilta ei ehkä ole irronnut uusia oivalluksia esittää kauhua, mutta minua se ei haitannut. Lähes kaikki genrelle tyypillinen on saatu upotettua puoleentoista tuntiin.
Elokuvan loppupuolella jännityksen tiivistyessä en meinannut uskaltaa edes katsoa valkokankaalle. Tästä on ennen muuta kiittäminen erinomaista äänisuunnittelua. Klassinen pahaenteinen pianon pimputus ja viulun kitinä sekä ennalta arvattavat hyppypeläytykset saivat pelon tunteen polttamaan.
Painostavan äänimaailman lisäksi kuvaus ja värimaailma olivat myös kohdallaan.