Eparin logo

Kökkätyöllä ukrainalaisten kodit kuntoon - Huonekaluenkelit kuljettavat lahjoitetut mööpelit pakolaisten tyhjiin asuntoihin

Niko Aho ja Heidi Perkonmäki kalustavat ukrainalaisten koteja vapaaehtoistyönä. Ovia avaamaan ehti Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piirin ohjaaja Juha-Matti Myllymäki.  
Niko Aho ja Heidi Perkonmäki kalustavat ukrainalaisten koteja vapaaehtoistyönä. Ovia avaamaan ehti Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piirin ohjaaja Juha-Matti Myllymäki.  
Kuva: Virpi Kupiainen-Ämmälä
  • Virpi Kupiainen-Ämmälä
Jaa artikkeli

Ukrainan sodan uhrien hätä on saanut suomalaiset auttamaan tänne saapuneita pakolaisia monin tavoin. Kökällä, kuten täällä tavataan talkootyötä kutsua, on saatu paljon aikaan.

Paikalliset ovat nähneet tulijoiden ongelmat ja päättäneet korjata ne. Pohjalaisella sisulla apu on monessa tapauksessa saatu perille nopeammin kuin virallista tietä.

Heidi Perkonmäki ajautui monen muun tapaan auttamistyöhön vahingossa. Hän näki Facebookissa ilmoituksen, jossa Ukrainasta tullut perheenäiti etsi asuntoonsa valaisinta.

– Vein lampun ja kysyin, tarvitsevatko tulijat muuta. Sain kutsun sisään ja näin, miten karuissa oloissa ihmiset elävät. Lattialla oli vain patja ja petivaatteet. Totesin, että kaikkea tarvitaan.

Perkonmäki alkoi etsiä huonekaluja Facebookin roskalavaryhmistä. Koska pakolaisilla ei ole eikä edes kaikilla lahjoittajilla ole kuljetusmahdollisuutta, Perkonmäki vei tavarat suoraan niiden saajille.

Tässä vaiheessa hän pyysi apuun ystävänsä Niko Ahon, joka työskentelee Muuttopalvelu Rantasella. Aho sai luvan käyttää työnantajansa kuorma-autoa iltaisin. Parin viikon ajan mies on kuljettanut huonekaluja työpäivänsä päälle yöhön saakka.

– Oli pysäyttävää nähdä kaksi naista ja pyörätuolissa istuva tyttö tyhjässä ja pimeässä asunnossa. Totesin, että on pakko auttaa, Niko Aho sanoo.

Hän ei pidä itseään erityisen empaattisena ihmisenä.

– Tunnen kuitenkin tuhoja aiheuttaneita kohtaan suurta vihaa. Se saa jaksamaan, vaikken ole perhettä ja sänkyä viime päivinä juuri nähnyt, kolmen pienen lapsen isä selvittää.

Heidi Perkonmäki ja Niko Aho kuljettavat huonekalulahjoituksia joka päivä omien töidensä jälkeen. Taustalla oleva Tiina Rantanen on antanut muuttopalveluyrityksensä auton ja varaston vapaaehtoistyön pyörittämiseen.
Heidi Perkonmäki ja Niko Aho kuljettavat huonekalulahjoituksia joka päivä omien töidensä jälkeen. Taustalla oleva Tiina Rantanen on antanut muuttopalveluyrityksensä auton ja varaston vapaaehtoistyön pyörittämiseen.
Virpi Kupiainen-Ämmälä

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Heidi Perkonmäki suunnittelee pysähdyspaikoista järkevän kokonaisuuden.
Heidi Perkonmäki suunnittelee pysähdyspaikoista järkevän kokonaisuuden.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Niko Aho muuttaa asiakkaita työkseen, mutta jatkaa päivää pakolaisten auttamiseksi toisen työpäivän verran.
Niko Aho muuttaa asiakkaita työkseen, mutta jatkaa päivää pakolaisten auttamiseksi toisen työpäivän verran.
Virpi Kupiainen-Ämmälä

Opintolainalla polttoainetta

Huonekalulähettiläiden apu otettiin kiitollisuudella vastaan.

– Kun veimme yhdelle tavaraa, pian paikalla oli kahden rapun asukkaat katsomassa olisiko heillekin jotain. Avasimme auton ovet ja annoimme evakkojen ottaa kaiken, mitä tarvitsevat. Kaikki meni, Heidi Perkonmäki selvittää.

Koska auttavia käsiä tarvittiin lisää, Perkonmäki pyysi apua ukrainalaistaustaiselta ystävältään Maria Rajalalta. Siitä saakka Rajala on hakenut lahjoitettuja huonekaluja ja vienyt niitä uusille omistajilleen isänsä pakettiautolla. Kahdessä viikossa matkamittariin on kertynyt 3000 kilometriä.

– Polttoainetta on mennyt liki 700 eurolla. Se on puolet opintolainasta, mutta onneksi syön vähän, Rajala hymähtää.

Omia rahoja auttajat eivät ole muutenkaan laskeneet. Kaupasta haetaan tämän tästä esimerkiksi osia huonekalujen korjaamiseen. Muutama matkapuhelinkin on kunnostettu paikallisen myymälän antaman hyvän alennuksen ansiosta.

– Tiedän, että palkallisilla auttajilla on kädet täynnä työtä, mutta kyllä heillä pitäisi olla jonkilainen vastuu siitä, millaisiin oloihin pakolaiset jättävät. Eilen taas tuli itku, kun tapasimme naisen, joka on vieraassa maassa täysin toisten varassa eikä saa kunnolla apua, Perkonmäki huokaa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Maria Rajala (vas.), Heidi Perkonmäki, Niko Aho ja Natalia Maksimchuk kiittelevät huonekalujen lahjoittajia. Apu päätyy varmasti perille saakka.
Maria Rajala (vas.), Heidi Perkonmäki, Niko Aho ja Natalia Maksimchuk kiittelevät huonekalujen lahjoittajia. Apu päätyy varmasti perille saakka.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
He sanovat, että Ukraina on heidän maansa ja he asuvat omassa kodissaan kuolemaansa saakka. He haluavat tulla haudatuksi samaan maahan, johon koko suku on vuosisatoja haudattu.
Natalia Maksimchuk

Omaa maata ja kotia ei jätetä

Välillä asiat järjestyvät ja palat loksahtelevat paikoilleen ihan sattumalta. Huonekaluenkelit tutustuivat kierroksillaan Ukrainasta 11 vuotta sitten työn perässä Suomeen muuttaneeseen Natalia Maksimchukiin. Nainen hyppäsi pakettiauton kyytiin ja on sen jälkeen ollut tulkkina joka ilta. Tämä on helpottanut asioita paljon, sillä monet ukrainalaiset puhuvat huonosti englantia.

Maksimchukin vanhemmat eivät ole suostuneet jättämään kotimaataan edes sodan alettua.

– He sanovat, että Ukraina on heidän maansa ja he asuvat omassa kodissaan kuolemaansa saakka. He haluavat tulla haudatuksi samaan maahan, johon koko suku on vuosisatoja haudattu.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Liliia Marchenko katsoo Yaroclay-poikansa kanssa matkapuhelimen kuvasta millainen kirjoituspöytä Heidi Perkonmäellä (oik.) ja Nataliia Maksimchukilla olisi mahdollisuus tuoda illan seuraavassa kuormassa.
Liliia Marchenko katsoo Yaroclay-poikansa kanssa matkapuhelimen kuvasta millainen kirjoituspöytä Heidi Perkonmäellä (oik.) ja Nataliia Maksimchukilla olisi mahdollisuus tuoda illan seuraavassa kuormassa.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Nyt ei ole enää kotia minne mennä. Pommi osui kerrostaloomme ja se tuhoutui täysin. Naapurit kuolivat.
Frolov Gennadii

Lomalaisesta pakolaiseksi

Haastattelua tehdään iltakierroksen lomassa. Matka alkoi muuttofirman varastolta, jonka auttajat saivat huonekalujen varastopaikaksi.

Ensimmäisen kerrostalon pihassa odottaa Liliia Marchenko kahden lapsensa kanssa. Perheen isä jäi puolustamaan kotimaataan.

Vaikka Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskuksen hankkimassa asunnossa ei ole patjan ja ruokailuryhmän lisäksi juuri mitään, Marchenko ottaa kuormasta vain sängyn ja kirjahyllyn.

– Meillä on nyt kaikki tarvittava. Tavaralla ei ole väliä. Meillä on elämä eikä meidän tarvitse pelätä.

Seuraavaksi autot suuntaavat Heidi Perkonmäen tekemän suunnitelman mukaan kaupungin toiselle laidalle. Siellä odottaa Frolov Gennadii puolisonsa Tamara Slobodin kanssa.

Pariskunta katsoo ihaillen, kun sisään kannetaan keittiön pöytä, sohva ja mikroaaltouuni.

– Haluan kiitää suomalaisia avusta niin paljon kuin vain osaan. Kuulimme jo pakomatkalla, että suomalaiset ovat ystävällistä kansaa ja siksi päätimme kasvattaa uudet juuret tänne, Gennadii selvittää.

Perheen evakkomatka poikkeaa muista melkoisesti. Pariskunta lähti kaksi päivää ennen sodan syttymistä lomalle Egyptiin. Kun tieto sodasta tuli, heidät lennätettiin suoraan Puolaan.

– Lähdimme Egyptiin ja päädyimme Suomeen. Nyt ei ole enää kotia minne mennä. Pommi osui kerrostaloomme ja se tuhoutui täysin. Naapurit kuolivat, Gennadii tietää.

Mainos

Mainos päättyy

Mainos

Mainos päättyy

Seinäjoen vastaanottokeskuksen asunnot ovat eri puolilla kaupunkia. Ensihätiin osa niistä on pystytty kalustamaan vain patjalla ja peitoilla.
Seinäjoen vastaanottokeskuksen asunnot ovat eri puolilla kaupunkia. Ensihätiin osa niistä on pystytty kalustamaan vain patjalla ja peitoilla.
Virpi Kupiainen-Ämmälä

Migri: ”Kalusteisiin löytyy rahaa”

Seinäjoen vastaanottokeskus toimii hajasijoitusmallilla. Se tarkoittaa sitä, että turvapaikanhakijat tai väliaikaista suojelua hakeneet asuvat eri puolilla vuokra-asunnoissa.

Tällä hetkellä vastaanottokeskus on vuokrannut puolensataa asuntoa. Niissä asuu noin 150 Ukrainasta paennutta.

– Lisää asuntoja etsitään koko ajan, sillä tilanne muuttuu päivittäin, kertoo vastaanottokeskuksen apulaisjohtaja Satu Skinnari-Luoma.

Vastaanottokeskus avasi ovensa Seinäjoella kuukausi sitten. Kiirettä on riittänyt.

– Karuimmassa tapauksessa uudessa kodissa on odottamassa vain patja. Huonekalujen toimitusajat ovat pitkiä. Vapaaehtoisten avulla asuntoja on saatu kalustettua nopeammin kuin mihin olisimme itse pystyneet.

Kun kiire helpottaa, asiaan on tulossa muutos.

– Ohjaajat kiertävät koko ajan asuntoja ja katsovat, mitä keneltäkin puuttuu, kertoo Skinnari-Luoma.

Samaa vakuuttaa Maahanmuuttokeskuksen (Migri) vastaanottoyksikön johtaja Pekka Nuutinen.

– Asunnot kalustetaan ja siihen kyllä löytyy rahaa. Nyt on jouduttu reagoimaan tilanteeseen nopeasti hätämajoitus-moodilla, että kaikki on saatu suojaan.

Ukrainalaisille tarjoituista asunnoista monet ovat tilavia. Lähiviikkoina asuntoihin saadaan enemmän kalusteita.
Ukrainalaisille tarjoituista asunnoista monet ovat tilavia. Lähiviikkoina asuntoihin saadaan enemmän kalusteita.
Virpi Kupiainen-Ämmälä

Hyppää kuorma-auton kyyttiin ja katso video reissulta Eparin Facebookista tai Instagramista.

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje