Huhtikuun eduskuntavaaleja on tituleerattu ”koulutusvaaleiksi”. Syy nimitykseen on se, että kansakuntamme peruskalliota eli peruskoulua on moukaroitu lekalla kohta kaksi vuosikymmentä eikä se ole enää maailman paras.
Ironisen tilanteesta tekee se, että erityisen voimakkaasti lekaa heiluttaneetkin puolueet ovat valtavan huolissaan. Miten tässä näin kävi, vaikka tiesimmehän me, ettei tämä voi jatkua loputtomiin.
Suorastaan koomisen tilanteesta tekee se, etteivät puolueet edes syyttele toisiaan, koska ovat kaikki olleet mukana hallituksissa, jotka ovat leikanneet koulutuksesta. Todetaan vain, että ”rikkihän se meni”. Virhe siis myönnetään, mutta annetaan silti puolueiden itse kertoa.
Puolueet, tulkaas ny itte selittämään, miten rikotaan maailman paras koulutusjärjestelmä!
Puolueet: ”Hold my beer!”
Pääperiaate yksi: leikataan opetuksen rahoitusta. Jos opettajat alkavat marista, todetaan vain, ”etteivät leikkaukset vaikuta opetuksen laatuun, koska meillä on maailman parhaat opettajat”. Imartelu auttaa aina. Ja jos imartelu ei auta, ei vain kerta kaikkiaan kuunnella opettajia.
Pääperiaate kaksi: aletaan kutsua leikkauksia ”uudistuksiksi”. Ja jos opettajat alkavat taas marista, aletaan uudistaa myös opetusta siten, että perustetaan opetuksen kehittämistyöryhmiä, joihin kutsutaan mahdollisimman vähän opettajia – mieluiten ei ollenkaan.
Pääperiaate kolme: vähennetään jo vähän liian suositun opettaja-ammatin arvoa. Helpoiten se käy, kun vähennetään opettajien vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhönsä ja pakotetaan heidät lähtemään toisiin ammatteihin. Jos tämäkään ei toimi, lisätään opettajien hallinnollista työtä siten, etteivät he ehdi keskittyä opettamiseen, joka kuulemma on ”kutsumusammatti”. Pyh!
Pääperiaate neljä: ei oteta huomioon sitä, että luokassa on erilaisia oppijoita, vaan oletetaan, että kyllä ilmiöoppiminen sopii kaikille ja oppilaat oppivat parhaiten siten, että itse etsivät, löytävät, tulkitsevat ja tuottavat tietoa. Ja jos heikoimmat pyytävät apua opettajalta, varmistetaan kolmiportaisen tuen säädöillä, ettei opettaja ehdi auttaa. Kyllä se opettaja sitten ajan saatossa uupuu. Tämä periaate toimii erityisen hyvin peruskoulussa!
Pääperiaate viisi: tehdään rehtorin työstä vain hallinnollinen. On parempi, ettei opettajilla ole pedagogista johtajaa, koska silloinhan opetus voisi paikallisesti kehittyä. Ei, parempi on, että opetusta kehitetään muualla ja sitten rehtori vain esittelee uudistukset opettajille. Olemme onnistuneet tässä todella hyvin, eivätkä opettajat enää osaa edes kaivata rehtoria.
Pääperiaate kuusi: mitään pysyvää rahoitusta kouluille ei kannata antaa, vaan mieluiten niin, että kehittämisrahaa annetaan vain pariksi vuodeksi kerrallaan ja mielellään niin sumeat ohjeet rahankäyttöön, ettei se kohdistu oikein. Jos media alkaa kysellä rahojen perään, syytetään kuntia! Toimii kuin junan vessa!
Huh huh! Seuraavalla hallituksella on melkoinen urakka. Sen pitää nimittäin korjata rikkomansa.
Jos rikkoo jotain, saa korjata sen. Näin minulle opetettiin jo koulussa.
Jani Honkavaara
opettaja ja jalkapallovalmentaja