Mika Aalto on rohkea mies, joka antaa kasvot päihteistä ja asunnottomuudesta kärsiville: "On vahvuutta myöntää heikkous”

Avain sopi lukkoon. Mika Aalto astui pienen yksiön eteiseen ja painoi oven perässään kiinni. Vanha kerrostaloasunto oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta tuntui viiden tähden hotellilta.

Vaikka tapahtumasta on lähes päivälleen 18 vuotta, Aalto muistaa mielen vallanneen helpotuksen tunteen. Hänellä oli vihdoinkin turvapaikka. Ulko-oven taakse jäi kotikaupunki Turku ja koko paha maailma.

Kolme vuotta sitten Lapualle muuttanut Aalto, 48, asuu nyt rintamamiestalossa vaimonsa ja lapsikatraan kanssa. Arki koostuu perhe-elämästä, kodin remonttihommista, puutarhatöistä, ruuanlaitosta ja kauppareissuista.

Töissä Aalto käy Seinäjoella, jossa hän on toimintakeskusvastaavana Kris Etelä-Pohjanmaa ry:llä. Kyseessä on vertaistukijärjestö, joka pyrkii saamaan päihdekäyttäjiä, rikollisia ja vankilasta vapautuneita takaisin yhteiskuntaan.

Aalto on mies paikallaan, sillä hänellä on omakohtaista kokemusta kaikesta mainitusta. Listaan voi vielä lisätä asunnottomuuden, joka on usein seurausta muista ongelmista. Niin oli Aallonkin kohdalla.

Alkoholista apua huonoon itsetuntoon Mika Aallon vastoinkäymiset alkoivat jo ennen hänen syntymäänsä. Äiti käytti päihteitä poikaa odottaessaan. Isä häipyi kuvioista kun puoliso kotiutui sairaalasta vauvan kanssa.

– Perintötekijät ovat vaikuttaneet omaan elämääni. Alkoholismi on sairaus. Isän puolelta lähes kaikki ovat alkoholisteja, äidin suvusta puolet. Äiti kuitenkin lopetti juomisen, kun isä lähti.

Mika Aalto alkoi käyttää päihteitä 11-vuotiaana. Syynä hän pitää huonoa itsetuntoa. Herkän nuoren mielialaa laski se, että vilkasta ja keskittymiskyvyn puutteesta kärsivää lasta pidettiin kiusankappaleena. Nykyään diagnoosi olisi ADHD.

– Siitä ei tuohon aikaan tiedetty mitään. Opettajien mielestä olin tyhmä ja aiheutin vain harmia. Apua pahaan oloon löytyi alkoholista. Pian lisäsin koktailiin huumeet ja lääkkeet.

Aalto rahoitti elämänsä myymällä huumeita. Varkauksien, väkivallan ja muiden rikosten takia oman kodin sijaan osoitteena olivat moneen otteeseen hoitolaitokset ja vankilat.

– Selliin tai laitokseen päätyminen oli helpottavaa. Tiesi, että jonkin aikaa on taas katto päällä ja ruokaa pöydässä. Laitoselämä oli säntillistä ja toi turvaa omaan kujanjuoksuun.

. Huumeet avasivat ovia Kun Aalto oli vapaalla jalalla ja selvin päin, hän sai asua äitinsä luona. Äiti ei kuitenkaan halunnut katsella holtitonta elämää, joten poika päätyi usein saman elämäntyylin valinneiden tuttaviensa nurkkiin.

– Niin kauan kuin on huumeita, on kavereita. Lopulta oma mieli oli niin rikki, ettei huumekauppa onnistunut. Sitten ei enää ollut majapaikkojakaan.

Taivasalla Aalto ei koskaan joutunut nukkumaan. Kesäöinä lehtienkeräyspisteet tarjosivat suojan sateelta. Tavallisimmin turvapaikka löytyi rappukäytävistä ja pyykkituvista.

– Sain tietooni ensihoitajien käyttämän ovikoodin. Sillä pääsi rappukäytäviin. Kun ensimmäiset asukkaat kolistelivat portaissa, livahdin häpeillen pois. Koin olevani ihmisroska, jolla ei ollut paikkaa missään.

Kuolema tai raitistuminen Tuota elämänvaihetta Aalto kuvaa harmaaksi ajaksi. Hän muistaa olleensa hyökkäävä ja ylimielinen yhteiskunnan normien rikkoja. Ihminen, jollainen ei halunnut olla.

– Olin herkkä jo lapsena ja koin, että olin liian kiltti alamaailmaan. Käytin päihteitä itsetuhoisesti. Olisin halunnut kuolla, mutta toisaalta en voinut itseäni tappaakaan.

Aalto tajusi ahdinkonsa. Vaihtoehtoja oli kaksi: kuolema tai päihteiden käytön lopettaminen.

– Halusin vuosia riuhtaista itseni irti ongelmista. Se ei riittänyt. Toipuminen alkoi vasta, kun halu haluamisesta muuttui ihan oikeaksi haluksi, Aalto kuvailee.

Siirtyminen narkomaanista perheenisäksi ei ole ollut helppo eikä nopea.

– Reilu vuosi meni syvässä masennuksessa. Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat tuskallista kamppailua. Ihmettelen vieläkin, miten selvisin ahdistuksesta. Tärkeänä apuna olivat vertaistukiryhmät.

Pohjalta voimia Raitistuttuaan Aalto sai asunnon. Kämppiä oli vuosien varrella tullut ja mennyt, mutta vuokraisännät kyllästyivät nopeasti huumehörhön elämäntyyliin ja maksamattomiin laskuihin.

Uuden asuntonsa Aalto oli päättänyt pitää.

– Olin helpottunut, mutta peloissani. Olin aina sössinyt asiani ja ajattelin, että kohta olen taas kadulla. Ajatukset olivat ristiriitaisia. Toisaalta pelkäsin, että kyllästyn tavalliseen elämään.

Levottomuus vei miestä asunnosta ja paikkakunnasta toiseen. Nyt vaeltelun syynä oli oma tahto. Aalto halusi tutustua isäänsä, sukulaisiinsa ja ennen kaikkea itseensä.

– Olin kolmikymppinen ja fyysisiltä mitoiltani aikuinen, mutta mieleltäni ihan teini. Henkinen kehitykseni pysähtyi päihteiden käytön alkaessa. Kavereilla oli siinä vaiheessa jo ammatit, perheet ja talot puoliksi maksettuina.

Aalto tulee asiassa jälkijunassa. Ulosottovelkojen maksussa kului kymmenen vuotta. Nyt ylimääräinen raha menee talolainaan. Laskut Aalto maksaa mielellään.

Samassa paikassa pysyvä ulko-ovi ja siihen sopiva avain alkavat olla itsestään selviä asioita.

– Välillä tulee olo, että pitäisi olla parempi versio itsestään tai saada hankittua sitä ja tätä. Sitten yritän muistaa, miten kiitollinen saan olla kaikesta ja ylpeä siitä, että pystyin muuttamaan elämäni suunnan. On vahvuutta myöntää heikkous. Jos en olisi käynyt pohjalla, en olisi halunnut nousta ylös. Ei kukaan lopeta silloin, kun on kivaa.

Asunnottomien kanssa Aalto on tekemisissä töiden lisäksi vapaa-ajallaan, sillä hän vuokraa kahta asuntoa. Vuokralaista valitessaan hän ei koskaan kysele luottotietoja eikä vaadi takuuvuokraa.

– Tutustun ihmiseen ja haluan antaa hyville tyypeille mahdollisuuden. Historia ei saa pilata tulevaisuutta. Oma ovi voi olla alku uuteen elämään.

. Seinäjoella kukaan ei nuku sillan alla Seinäjoella on tällä hetkellä 20 asunnotonta. Luku on pienentynyt mukavasti: Asunnottomien määrä on puolittunut vuodesta 2011.

Asunnottomuus ei näy maakuntakeskuksen katukuvassa. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen työikäisten sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta vastaa palveluyksikköjohtaja Riitta Suojanen . Hänen mukaansa kukaan ei oleskele siltojen alla, rappukäytävissä tai metsämajoissa.

– Usein vailla vakituista osoitetta oleva majoittuu tuttavien nurkissa. Tilapäisesti joku voi asua ulkona tai vaikka autossa. Asunnottomuustilanteet eivät tavallisesti ole kovin pitkäaikaisia, vaan ne liittyvät erilaisiin elämäntilanteisiin.

Asunnottomuuden taustalla voivat olla esimerkiksi taloudelliset vaikeudet, työttömyys, luottotietojen menetys, perheen hajoaminen, päihde- ja mielenterveysongelmat tai vankilasta vapautuminen. Tavallisimmin syynä on se, ettei henkilö pysty maksamaan vuokraa tai osaa käyttäytyä niin, ettei aiheuta haittaa naapureille.

– Jos haluaa saada katon pään päälle, se onnistuu kyllä. Kaupungilla on monia tukitoimia asunnottomille, Suojanen sanoo.

Seinäjoella on kaksi asumisneuvojaa, joiden puoleen voi kääntyä esimerkiksi vuokranmaksuvaikeuksissa, häätöuhkatilanteissa, asuntohakemuksen täyttämisessä sekä asumiseen liittyvien tukien ja etuuksien hakemisessa.

Toinen konkreettinen tukikeino on välivuokrausmalli. Kaupunki on vuokrannut Sevas Oy:ltä asuntoja, joita se vuokraa edelleen niille, joille asunnon saaminen tavallisilta vuokra-asuntomarkkinoilta ei ole onnistunut.

Tyypillinen asunnoton on yksin asuva, yli 25-vuotias mies. Suojasen mukaan asunnoton on tavallisesti Kelan ja kaupungin sosiaalityön asiakas.

– Asunnottomuus ja raha liittyvät yhteen. Katon pään päälle voi hankkia Kelan myöntämällä perustoimeentulolla. Kela maksaa tarvittaessa myös takuuvuokran.

Ilman yösijaa oleville tarkoitettuja majapaikkoja Seinäjoella ei ole. Simunassa sijaitseva turvakoti on tarkoitettu perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreille.

Kirjaudu sisään

Mika Aalto on rohkea mies, joka antaa kasvot päihteistä ja asunnottomuudesta kärsiville: "On vahvuutta myöntää heikkous”

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje