Seinäjoen kaupunginteatteri täyttää 60 vuotta – Uusi musikaali pistää miettimään voiko outous olla normaalia

Seinäjoen kaupunginteatteri juhlii 60-vuotistaivaltaan tänä vuonna. Sen kunniaksi se tarjoaa katsojilleen kolme isoa musikaalia. Niitä ensimmäinen on The Addams Family.

Komediamusikaalia varten suuri näyttämö on lavastettu mustanpuhuvaksi. Tarina kertoo omituisesta goottiperheestä, joka tummine vaatteineen täydentää hieman pelottavaakin kokonaisuutta.

Vaikka näytelmän puitteet ovat synkät, musikaalin juoni nostaa suupielet hymyyn. Charles Addamsin jo 1930-luvulla luomat hahmot ovat ilkikurisia ja poikkeavat niin sanottujen tavallisten ihmisten normaalista.

Perheen isä keräilee kidutusvälineitä, lapset yrittävät tappaa kilpaa toisiaan ja äiti haaveilee kuolemasta. Soppaa sekoittavat edesmenneet sukulaiset, joita elävät houkuttelevat ylös haudoistaan.

Addamsien elämä muuttuu, kun Wednesday-tytär rakastuu ja kutsuu poikaystävän konservatiivisen perheen sukukartanoon. On aika pohtia, mikä on normaalia, mikä on erilaista ja onko kaiken oltava joka paikassa samanlaista.

Televisiosarja ja suosikkitanssi

Vaikka musikaalin hahmot on kirjoitettu eri vuosituhannella, niiden tuoma sanoma on edelleen ajankohtainen. Näytelmä kertoo rakkaudesta, toisistaan välittävästä perheestä, aikuiseksi kasvamisesta sekä itsensä ja erilaisuuden hyväksymisestä.

The Addams Family on kaupunginteatterilta nappivalinta myös siksi, että suoratoistopalvelu Netflixissä julkaistiin juuri Addamsin perheen tyttären Wednesdayn nimikkosarja.

Hurjaan suosioon ampaisseessa ohjelmassa nähdään teinitytön koulunsa juhlassa esittämä outoliikkeinen tanssi, joka on saanut sosiaalisen median palvelu TikTokin seuraajat villiintymään. Tanssia treenaavat nyt nuoret ympäri maapalloa. Trenditanssin askelia nähdään myös Seinäjoen musikaalissa.

Hirttosilmukat lettien päässä

Näytelmässä Sanni Lehdon esittämän Wednesdayn mustien palmikkojen päässä on kauhukomedian tyyliin sopivat hirttosilmukat.

Esityksessä on käytetty tavallista enemmän peruukkeja, sillä hahmoilla on näyttäviä nutturoita ja rastalettejä.

Huomiota herättää esimerkiksi Addamsin perheen äitiä esittävän Mia Vuorelan takapuoleen saakka yltävä musta tukka. Sama peruukki on nähty muun muassa jokunen vuosi sitten esitetyn Vampyyrien tanssin kreivin päässä.

– Peruukki on tehty luonnonhiuksista. Se on kevyt, hengittävä ja oikein miellyttävä käyttää. Omat hiukseni ovat peruukin alla sukkahousumaisessa pussissa. Peruukki on kiinnitetty kymmenillä pinneillä ja pysyy varmasti päässä, Vuorela kertoo ja ravistelee päätään sanojensa vakuudeksi.

Jokainen yksityiskohta on tarkasti mietitty ja toteutettu, vaikka se vaatii työtä, aikaa ja rahaa. Yksi esimerkki tästä on Jukka Puronlahden esittämän valkokasvoisen Lurchin peruukki, joka nousee otsalta suoraan ylös.

– Tämän mahdollistaa Jukan kasvoista otettu kipsivalu, jonka päälle korotusosa rakennettiin. Kun kaikki tehdään näyttelijän mittojen mukaan, lopputulos on hyvä ja näyttelijä voi keskittyä rooliinsa, selvittää esityksen kampauksista ja maskeerauksista vastaavaa Johanna Uusitontti.

The Addams Familyssä on 20 näyttelijää. Jokaiselle on varattu aikaa kampaajalle 15 minuuttia. Tiukan aikataulun takia näyttelijät meikkaavat itse itsensä Uusitontin ohjeiden mukaisesti.

Lavastuksen opinnäytetyö

Pukusuunnittelusta ja lavastuksesta vastaa skenografi Riikka Aurasmaa. Hänet tunnetaan pukusuunnittelijana, mutta nainen on laajentanut työnkuvaansa lavastussuunnitteluun. Lavastus on Aurasmaan taiteellinen opinnäytetyö Taideyliopistoon ja samalla hänen suurin lavastuskokonaisuutensa.

– On hienoa, että saan suunnitella kokonaisuuden, silloin sitä on helpompi hallita. Silti ei saa jäädä yksin, on tärkeää vaihtaa ideoita ja ajatuksia työryhmän muiden suunnittelijoiden kanssa, kertoo Aurasmaa, ja kiittelee yhteistyötä etenkin valosuunnittelija Hannu Raja-Ahon kanssa.

Teksti rajoitti ideoita

The Addams Familyssä pukusuunnittelija ei ole voinut päästää mielikuvitusta valloilleen niin paljon kuin monessa muussa näytelmässä, sillä teksti sisältää selkeitä rajoitteita

Addamsit eivät käytä kirkkaita värejä, joten niitä ei nähdä näytelmässäkään. Vaatetus on valkoista, harmaata ja mustaa.

Mikään tylsä projekti juhlavuoden musikaali ei silti Aurasmaan mielestä ole missään nimessä ollut. Näytelmässä on esimerkiksi asuja eri vuosisadoilta, sillä perheen haudasta nousevat esiäidit ovat eläneet eri aikakausilla.

Viikon kuluttua ensi-iltansa saavan musikaalin visuaalista ilmettä Aurasmaa kuvailee moninaiseksi.

– Lavastuksessa haasteena oli tapahtumapaikkojen suuri määrä. Kun on puisto, hautausmaa ja Addamsien kartano monine huoneineen, täytyi mielikuvituksen antaa vain lentää.

Vaihtojen sujuvuus on skenografille suunnittelun johtotähti.

– En ota mitään paineita, vaikka tämä on opinnäytetyö. Lähtökohtani kaikessa sunnittelussa on kunnioittaa omia ajatuksia, seurata niitä ja päästä kulloisenkin työryhmän näköiseen lopputulokseen, josta myös katsoja voi haltioitua, Aurasmaa selvittää.

Hän sanoo tottuneensa ottamaan rajoitteet haasteina.

– Jos kaikki olisi mahdollista, työ ei olisi ollenkaan näin mielenkiintoista. Jos mitään rajoitteita ei olisi, olisin tehnyt kaikesta vielä suureleisempää, hän arvioi.

– Teatterissa tila on kuitenkin rajallinen. Tilaa on kyllä lavan alla, takana, sivuilla ja jopa katossa, mutta mitä tahansa niihin ei mahdu.