Eparin logo

Syvälle juurtunut naisviha ja 2000-luvun "hämähäkkimurhat" uuden elokuvan pääosissa

Zar Amir-Ebrahimi esittää murhia selvittävää toimittajaa.
Zar Amir-Ebrahimi esittää murhia selvittävää toimittajaa.
Kuva: Elokuvan kuvitusta.

Holy Spider perustuu Iranin Mashhadissa 2000-luvun alussa tapahtuneisiin seksityöläisten murhiin. Saeed Hanaei murhasi 16 seksityöntekijää, motiivinaan puhdistaa kaupunki turmeluksesta. Murhat tunnetaan paremmin nimellä ”hämähäkkimurhat”.

Sankarina itseään pitävä murhaaja kuvittelee suorittavansa Jumalalta saatua tehtävää tappamalla naisia, joita hän pitää turmeltuneina. 

Rohkea toimittaja saapuu kaupunkiin kirjoittamaan juttua tapahtuneista. Murhien tutkinnat eivät jostain syystä tunnu etenevän, joten toimittaja päättä ottaa asian hoidettavakseen. Hän yrittää jopa henkensä uhalla saada murhaajaa vastuuseen teoistaan. 

Elokuvasta mielenkiintoisen teki mielestäni erityisesti sen erilainen kerronta. Toimittajan ja murhaajan henkilötarinat kulkivat rinnan. Katsojana tiesi koko ajan kaiken tapahtuneen ja pystyi arvaamaan murhaajan seuraavat liikkeet.

Jännitystä toi kuitenkin odotus siitä, milloin nämä kaksi päähenkilöä kohtaisivat. Elokuvan alku ei oikein vetänyt mukaansa, mutta pian jännitys ja juonittelu lähtivät kasvamaan. 

Murhaajaa ei myöskään kuvattu pelkästään pahana ihmissaastana perinteiseen tapaan, vaan hänet näytettiin tavan tallaajana, jolla on pehmeäkin puolensa.

Se sai miettimään, kuka on oikeasti syyllinen kauheisiin tekoihin. Itse tappaja vaiko kulttuuri, joka hänet on kasvattanut halveksumaan naisia? 

Yksityiskohtia elokuvasta ei puutu. Tiukkaa lähikuvaa on käytetty paljon tuomaan ahdistavaa tunnelmaa. Kurja ympäristö ja tumma värimaailma vahvistavat tätä entisestään. 

Elokuva käsittelee Iranin syvälle juurtunutta naisvihaa ja ottaa kantaa korruptoituneeseen oikeusjärjestelmään. Itse elokuva ei ollut vaikeaa katsottavaa, ja sisälsi vähemmän väkivaltaista kuvaa kuin ajattelin.

Minua kuitenkin ahdistaa ajatus siitä, että kaikki tapahtunut on totta ja yhä edelleen ajankohtaista jossain päin maailmaa.  

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Ali Abbasi on onnistunut hienosti mahduttamaan pariin tuntiin Iranin sosiaalisen tilanteen ja sen, kuinka naisia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja epätasa-arvoisesti. Maan nykytilanteesta kertoo myös jotain se, ettei elokuvaa ole otettu hyvillä mielin vastaan Iranin kulttuuriministeriössä. 

Elokuva on teknisesti taitavasti tehty ja sillä on tärkeä viesti. 

Emmi Karttunen

Elokuvan viimeinen esitys Seinäjoen Biorexissä on 10.1.2023.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje