Äveriään pohjalaispatruunan perintö elää yhä – Edvard Björkenheim astelee kesänäyttämölle

Isonkyrön Orisbergissä saa 15. heinäkuuta ensi-iltansa näytelmä Grand Old Orisberg .

Näytelmä jatkaa tarinaa siitä, mihin kesällä 2019 esitetty näytelmä Edvard jäi. Se kertoi Orisbergin ruukinpatruuna Edvard Björkenheimin lapsuus- ja nuoruusvuosista. Myös Grand Old Orisberg pohjautuu historiallisiin tositapahtumiin.

Näytelmä lähtee liikkeelle vuodesta 1877, jolloin Edvard Björkenheim astui ruukin isännäksi ostettuaan rintaperillisiltään osuudet Orisbergistä. Myöhemmin vuonna 1900 hän päätti lopettaa ruukkitoiminnan Orisbergissä. Sen jälkeen kartanosta muodostui Pohjanmaan tärkein maatila ja sinne perustettiin myös karjakko-, meijeri- ja maanviljelyskoulut.

– Orisberg oli koko alueen innovaatioiden keskus. Edvard puolestaan oli erittäin tärkeä alueellinen vaikuttaja, ja hän oli esimerkiksi perustamassa Törnävän piirimielisairaalaa, kertoo näytelmän käsikirjoittanut ja ohjannut Terhi Gröhn .

Björkenheimin vaikutus ylsi valtakunnan tasolle, ja hän esimerkiksi osallistui moneen otteeseen valtiopäiville. Orisbergin ruukinpatruunan perintö on jäänyt osaksi kansanperinnettä myös sanonnassa “tekee eetvarttia”. Gröhnin mukaan se juontaa hänen aikaansa rautatiehallituksen jäsenenä.

– Kun Seinäjoella tiedettiin Björkenheimin saapuvan asemalle, pantiin toiseen pannuun häntä varten paremmat kahvit. Sana tästä levisi kansan parissa ja pian monet muutkin alkoivat kysellä paremman kahvin perään, joka tietysti teki eetvarttia, hän kertoo.

Gröhn kertoo kesän 2019 näytelmän onnistuneen loistavasti ja saaneen hyvää palautetta. Sen ohella Grand Old Orisberg -näytelmän kirjoittamiseen innosti Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston myöntämä apuraha. Sen turvin Gröhn pystyi kirjoittamaan näytelmän viime talvena.

. Ruukkien valloniperintö esiin Ruukinpatruunan ja tämän vaimon Ingrid Björkenheimin lisäksi Gröhn kertoo halunneensa ottaa näytelmässä huomioon myös Orisbergin historiassa vaikuttaneet tavalliset kyläläiset. Heitä edustaa näytelmässä ennen kaikkea Karoliina Åberg , jolle myös Gröhn itse on sukua. Gröhn kertoo pitokokkina Orisbergissä työskennelleen naisen tulleen näytelmän keskiöön hieman sattumalta.

– Seisoin hänen haudallaan ja muistin äidin joskus sanoneen, että jos hän haluaisi tavata jonkun sukulaisen menneisyydestä, olisi se Karoliina. Lisäksi hänen elinvuotensa sopivat täydellisesti näytelmän kuvaamaan aikaan, Gröhn kuvailee.

Näytelmän taustatutkimuksessa korvaamaton apu oli Gröhnin isoisän 102-vuotias veli. Hän muisti hyvin oman isoäitinsä Karoliinan sekä myös ruukinpatruuna Edvardin. Yksittäisiä tietoja Karoliinasta irtosi myös sukukirjoista.

– Edvardista on kirjoitettu seikkaperäinen elämäkerta ja hänestä oli luonnollisesti helpompi kirjoittaa. Karoliinasta löytyi pieniä yksityiskohtia sieltä täältä, mikä toisaalta toi kirjoittajalle myös vapauksia, Gröhn punnitsee.

. Vallonien historiaa Karoliinan ja hänen veljensä Niilo Åbergin kautta näytelmän keskiöön tuodaan myös Orisbergin ja muiden Suomen alueen ruukeilla vaikuttaneet vallonit. Näytelmän Åbergit ovat 1600-luvun alulta alkaen Ruotsiin nykyisten Belgian, Luxemburgin ja Ranskan alueilta saapuneiden vallonien jälkeläisiä. Vallonit hallitsivat raudankäsittelytaidon ja heidän piirissään kehittyi myös edistyksellinen, vallonitaontana tunnettu raudanjalostusmenetelmä.

– Näytelmän tapahtuma-aikaan vallonit olivat jo täysin mukautuneet Orisbergin paikalliseen maalaisväestöön, joten näytelmässä romantisoin hieman henkilöhahmojen vallonitaustaa, Gröhn kertoo.

Alun perin valloneja toi pohjoiseen Ruotsin kuninkaiden halu hyödyntää paremmin maan rautavarantoja. Toisaalta Euroopassa puhjennut 30-vuotinen sota edisti muuttoliikettä, sillä eurooppalaiset sijoittajat halusivat laajentaa liiketoimintojaan sodan repimältä mantereelta vakaampiin ilmansuuntiin.

Tuona aikana tietotaidon ja osaamisen saaminen ruukeille edellytti työvoiman fyysistä muuttoa toiseen maahan. Arviolta noin 2 500 vallonia muutti 1600-luvun aikana nykyiset Suomen alueet kattaneeseen Ruotsiin.

Wellam de Beschen ja Louis de Geerin tapaiset, Ruotsissa merkittävän aseman saaneet vallonitaustaiset teollisuusmiehet välittivät työvoimaa Pohjois-Eurooppaan.

. Käräjätapaukset huumorin lähteenä Gröhn kertoo Åbergien suvun päätyneen Orisbergiin Ruotsin ja Oravaisten Kimon ruukin kautta 1700-luvun kuluessa. Nykyisen Suomen alueelle ensimmäiset vallonit saapuivat kuitenkin jo 1620-luvun vaihteessa.

He asettuivat läntiselle Uudellemaalle Mustion ja Antskogin ruukeille. Gröhn kertoo poimineensa aineksia näytelmän huumoriin niistä peräisin olevista käräjätapauksista, joissa vallonit joutuivat pienimuotoisiin kahnauksiin paikallisen väestön kanssa.

Vaikka Suomessa tapaukset olivat yksittäisiä, on historiallinen tutkimus osoittanut, että Ruotsissa vallonitaontaa käyttäneillä ruukeilla, kuten Upplannin Lövstassa ja Forsmarkissa, vallonien sopeutuminen oli paikoin hidasta. Suojellakseen itsepintaisesti ammattisalaisuuksiaan vallonit saattoivat vielä 1700-luvun lopulla puhua keskenään vallonimurteita, minkä lisäksi ryhmän sisäiset avioliitot olivat yleisiä. Perinteisiä taontamenetelmiä hyödyntäneillä ruukeilla sopeutuminen sujui usein kivuttomammin.

– Tietääkseni Orisbergissä ei milloinkaan siirrytty vallonitaontaan, Gröhn sanoo.

Kaikkein tiiviimmin vallonitaonnasta kiinni pitäneet ruukit jäivät lopulta kehityksen jalkoihin. Ruotsissa viimeiset valloniruukit lopettivat toimintansa 1930-luvulle tultaessa. Samaan aikaan kehitetty pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli nosti kuitenkin vallonit myönteisessä valossa julkiseen keskusteluun.

. Ruotsissa etenkin sosiaalidemokraattien ja työläisten lehdet korostivat valloneja ahkerina, osaavina ja edistyksellisinä työntekijöinä. Ruotsissa valloniruukit omine kirkkoineen ja kouluineen tuotiin esiin hyvinvointiyhteiskunnan esiteollisina edeltäjinä. Kuvaavaa on myös se, että Ruotsin vallonit saivat oman paviljongin Belgian Liégessä vuonna 1930 järjestettyyn kansainväliseen näyttelyyn.

Valloniruukkien hiipumiseen liittynyt nostalgia sekä toisaalta vallonien hyvinvointivaltion yhteydessä saama merkitys loivat pohjaa Ruotsin vallonisukuisten yhdistyksen perustamiselle vuonna 1938. Suomeen vastaava yhdistys perustettiin vuonna 1994. Edelleen aktiivisesti toimivalla yhdistyksellä on jäseniä vajaat 200 ja sen piirissä harrastetaan ahkerasti sukututkimusta.

Gröhnin mukaan Orisberg ja sen ruukkiperintö ovat hyvin sukututkijoiden tiedossa. Grand Old Orisberg -näytelmän eräänä päämääränä onkin edistää alueellisen historian tuntemuksen leviämistä myös laajemmalle.

Gröhn kiittelee noin kaksikymmenhenkisen, talkoohengessä työskentelevän näyttelijäryhmän luomaa kannustavaa ilmapiiriä. Se on jaksanut pitää tunnelman korkealla ja valaa uskoa näytelmän onnistumiseen.

–Tämä on iso ponnistus pieneltä porukalta, Gröhn muistuttaa.

. Lähteet

Courtois, Luc & Pirotte, Jean (toim.) De fer et de feu: l’émigration vallon vers la Suéde: histoire et mémoire. 2003.

Pussinen, Veli-Matti. Varhainen maahanmuuttajaryhmä - vallonit Suomessa 1600- ja 1700-luvuilla. 2012.

Fri, 8/12

Kirjaudu sisään

Fri, 8/12

Äveriään pohjalaispatruunan perintö elää yhä – Edvard Björkenheim astelee kesänäyttämölle

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin