Armeijasta tarttui mukaan ystäviä ja kokemuksia – "Viimeisen puoli vuotta voisin elää uudestaankin"

Varusmiespalveluksensa suorittaneita kotiutui jälleen sankoin joukoin viime viikon torstaina 16.6. Monet nuoret siirtyivät viettämään ja juhlistamaan palveluksensa päättymistä palvelustovereiden kanssa esimerkiksi mökeille. Vaasalainen Västervikissä asuva Casper Loo oli yksi heistä.

. Loon palvelustarina alkaa perinteisesti. Armeija ei tuntunut täysin pakkopullalta, mutta ajatus oli viettää siellä vain puoli vuotta, mikä vastaa palvelusajassa 165 päivää. Nopeasti tuli kuitenkin ilmi, että rahkeet riittävät pidemmälle omasta halusta huolimatta. Loosta tulikin pian vuoden mies ja palveluspäiviä kertyi 347.

– Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olin menossa tekemään niin vähän kuin mahdollista ja päädyinkin olemaan vuoden. Jälkikäteen tuntuu tosi hyvältä, hän kuvailee suoritettua palvelusta.

Suomenruotsalaisuus johdatti nuoren ruotsinkieliseen Dragsvikin varuskuntaan Uudenmaan prikaatiin. Varuskunta sijaitsee Raaseporin Dragsvikissä ja on osa merivoimia. Aselajina on rannikkojoukot. Loo koulutettiin veneenkuljettajaksi ja hän kävi aliupseerikurssin toimiakseen venepäällikkönä. Päällikön tehtävät toivat mukanaan vastuuta.

– Kun kuulin jääväni vuodeksi, sain kuulla lisää venekuljettajan tehtävistä. Päätin hakea sinne. Loppujen lopuksi oli tosi hauskaa.

. Palveluksen viimeiset kuukaudet olivat koronan puolesta jo helpompia. Viikonloppuvapaat alkoivat pyöriä normaalisti. Alku oli kuitenkin hyvin rajoitettua.

– Minulla oli aika pitkät kiinniolot, 3–4 viikkoa kiinni ja 10 päivän lomat. Pisimmillään olin kuusi viikkoa putkeen ilman vapaita, Loo kertoo.

Siviilielämään tämä ei kuitenkaan vaikuttanut liian negatiivisesti, sillä ulkomaailmaan on helppo olla yhteyksissä myös puhelimitse.

. Erityisosaamisesta on hyötyä Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat Loon mukaan haastavia, koska paikka oli uusi ja sääntöjä oli paljon. Elämä oli kontrolloidumpaa kuin aiemmin ja päivät kulkivat ajoittain jopa sekuntiaikataululla. Sopeutuminen oli silti helppoa.

Armeija opetti kärsivällisyyttä, sisukkuutta ja pettymysten sietoa. Kaikki ei tapahdu aina haluamallaan tavalla, mutta asiat voivat silti mennä ihan hyvin. Armeijassa oli hyötyä myös siviilissä opituista taidoista.

– Osasin huoltaa venettä, mistä oli hyötyä tehtävässäni. Kaikki eivät sitä osanneet, eikä sitä juuri opetettukaan, Loo kertoo.

Omaa erityisosaamistaan kannattaakin tuoda esiin palvelukseen astuessa.

Yksi parhaista asioista, mitä armeija toi tullessaan oli silti Loon mukaan uudet ystävät.

– Meidän joukkueessa oli 14 henkeä. Olimme todella paljon yhdessä, yli 300 päivää, hän tarkentaa.

Suomenruotsalaisilla on myös suhteellisen pienet piirit ja moni tuntee toisensa jo etukäteen. Loo uskoo, että yhteydet uusiin ystäviin tulevat pysymään.

. Ukraina etäisesti mielessä Vaikka sota jyllääkin Ukrainassa, siitä puhutaan Loon mukaan armeijassa hyvin vähän. Hän kuitenkin uskoo, että varuskunnan sijainti vaikuttaa myös asiaan.

– Ei siitä oikeastaan puhuta. Samanlaiset harjoitukset kuin olisi muutenkin ollut, hän kertoo.

Sota silti vaikuttaa siihen, mitä hänen mielessään liikkuu. Sodan uhka on Loon mielestä todellinen ja siihen pitää suhtautua vakavasti.

– Tuntuu, että yhteiskunta näkee armeijan tarpeelliseksi. Hyvä, että meillä on sellainen.

Tulevaisuus näyttää valoisalta. Taskussa on ollut jo yli vuoden ajan opiskelupaikka Turusta. Asuntokin on jo katsottu valmiiksi. Elämälle on siis selvä suunta nyt, kun varusmiespalvelus on vihdoin suoritettu pois alta.

– Viimeisen puoli vuotta voisin elää uudestaankin, Loo toteaa.

Seuraava saapumiserä aloittaa palveluksensa maanantaina 4.7.2022.

Kirjaudu sisään

Armeijasta tarttui mukaan ystäviä ja kokemuksia – "Viimeisen puoli vuotta voisin elää uudestaankin"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje