Arvio: Alkuasetelma on lupaava, mutta Koputus jää vaisuksi

Kauhuelokuvaa tehdään tällä hetkellä paljon. Väitetään, että huonoina aikoina hirveydet valkokankaalla tarjoavat yleisölle turvallista terapiaa ja pikkuhetkeksi pakotien pois pahasta reaalimaailmasta. Elokuvabisnekselle kauhu- ja jännityselokuvat lukuisine jatko-osineen ovat rahasampo.

Hollywoodin lisäksi myös kansallinen kauhuelokuva trendaa eri maissa. Varsinkaan uuden polven suomalaisohjaajat ja -käsikirjoittajat eivät vierasta genre-elokuvaa, päinvastoin.

Vajaa vuosi sitten ensi-iltansa Suomessa saivat Hanna Bergholmin hieno ja omintakeinen Pahanhautoja sekä Taneli Mustosen ohjaama englanninkielinen The Twin – Paha kaksonen. Molemmat ovat päässeet laajaan levitykseen maailmalla. Kuvaamassa ne käytiin Latviassa ja Virossa, vaikka tarinat sijoittuvat Suomeen.

. Uusinta kotimaista ison tuotannon kauhuelokuvaa, käsikirjoittajapari Max Seeckin ja Joonas Pajusen Koputusta , on valmisteltu samoihin aikoihin kuin mainittuja edeltäjiään. Kuvaukset toteutettiin jälleen kerran Virossa, syksyn 2021 aikana.

.Tunnettuun pohjalaiseen taidesukuun kuuluva dekkaritähti Max Seeck yllättää uudessa roolissa: "Nyt on pakko vähän hengittää". Suomalaisen syrjäseudun korpimaisema ei siksi aivan kotoiselta näytä tässäkään elokuvassa, mutta kansainvälisillä genre-elokuvan markkinoilla asialla ei ole väliä. Metsä näyttää mystiseltä ja kierosti kohotetulta versiolta kotimaisesta kuusikosta. Sopii se sikäli kauhukertomukseen, jollaisissa fantasiointi on oleellisempaa kuin naturalismi tai edes loogisuus juonenkäänteissä.

Rooleihinsa istuvat Pekka Strang , Inka Kallén ja Saana Koivisto näyttelevät aikuisia sisaruksia, jotka ovat pitkästä aikaa kokoontuneet yhteen vanhempiensa kuolinpesän selvityksen takia. Kolmikon välit ovat etäiset, toistensa elämästä he eivät tätä nykyä näytä juuri tietävän.

. Perheen hajoamiseen ja perheenjäsenten puhumattomuuteen on alkujaan syynä viidentoista vuoden takainen tragedia. Syrjäisellä kotitalolla on synkeä historia. Kahden vanhimman lapsen poistuttua kotoa äiti katosi jälkiä jättämättä, isä löytyi julmasti lahdattuna ja nuorin lapsi Matilda häkkiin suljettuna.

Nyt perillisten olisi aika päättää, mitä tehdä tiluksillaan olevalle omaisuuksien arvoiselle ikimetsälle. Ja niin metsä vastaa kuin siihen huutaa, toteaa luontoarvoista muistuttava kauhupätkä, jossa puista kuuluu kummaa koputusta.

Kahdella eri aikatasolla kulkeva Koputus olisi voinut olla vinkeä elokuva. Lupaavasta alkuasetelmasta olisi voinut saada kierroksiaan kasvattavan psykologisen jännärin, ja tätä elokuva yrittääkin. Kokonaisuus jää kuitenkin hieman vaisuksi.

Kauhuelokuvana Koputus ei pelota, ja sisaruskolmikon välien selvittely ja motiivit jäävät puolitoistatuntisen elokuvan puitteissa heppoisiksi.

Päivi Valotie

Koputus.

Ohjaajat Joonas Pajunen ja Max Seeck. K16, 1 h 29 min.

★★

Kirjaudu sisään

Arvio: Alkuasetelma on lupaava, mutta Koputus jää vaisuksi

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje