Arvio: Alkuperäinen Jurassic Park teki historiaa, mutta dinosarjan uusin jää tutun tylsäksi rymistelyksi

Jurassic World: Dominion. Ohjaaja Colin Trevorrow. K12, 2 h 26 min.

★★

Steven Spielbergin ohjaama, Michael Crichtonin jännäriin perustuva Jurassic Park -elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1993. Loppu on historiaa, vaikka elokuva olikin ihan höpsö.

Geenimanipuloinnin vaaroista varoitellut vauhdikas dinosaurusseikkailu oli isolla rahalla tehty näyttävä viihde-elokuva, jonka attraktio perustui tietokoneella animoituihin ennennäkemättömän eläväisiin hirmuliskoihin.

Nykyisen kaltaisen CGI-avusteisen elokuvanteon pioneerijoukkoihin kuulunut Jurassic Park on poikinut jo viisi jatko-osaa.

Saurussaagan kuudetta elokuvaa Jurassic World: Dominion on mainostettu sarjan kokoavana päätöselokuvana. Epäilyttää kyllä, ettei tämä tähän jää. Harvemmin Hollywood hylkää hyvän lypsylehmän – tai vetovoimaisen velociraptorin.

Jurassic World: Dominion jyrää eteenpäin jokseenkin mielikuvituksettomasti, kunhan ensin ylipäätään pääsee vauhtiin.

Alussa aikaa tuhraantuu siihen, että keskeiset henkilöt saadaan esiteltyä ja tuotua tarinaan. Ja väkeä riittää, koska sitä on keräilty mukaan eri vuosikymmeniltä. Jokunen uusikin tyyppi tarvitaan lisäksi.

Uusin dinoraina pelailee nostalgialla ja vokottelee nuorison lisäksi katsojikseen niitä aikuisia, jotka tutustuivat Jurassic Parkiin jo kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Uutukaiseen palaavat ensimmäisestä elokuvasta tutut tutkijat Alan Grant ( Sam Neill ) ja Ellie Sattler ( Laura Dern ) sekä kaaosteoreetikko Ian Malcolm ( Jeff Goldblum ).

. Tutut hahmot tekevät paluun Vanhoja tuttuja hahmoja on kieltämättä kiva nähdä. Liskoleffojen konkarien välillä on mukavaa kemiaa, mutta eivät heitä esittävät näyttelijät pääse mitenkään loistamaan.

Ei tämän kaltaisissa tehostespektaakkeleissa nähdä suuria luonnerooleja. Hahmot ovat paperinukkeja. Jopa arkkikonna on tällä kertaa kumman tylsä tyyppi.

Taistelut, takaa-ajot ja juonenkäänteet toistavat tuttua kaavaa. Uutta on se, että elokuvassa liikutaan aluksi eri paikoissa ja maissa. Ennen pitkää päädytään kuitenkin Italiassa sijaitsevaan eristettyyn tutkimuskeskukseen, joka vertautuu suljettuna lokaationa aiempaan dinosauruspuistoon saarella.

. Elokuvantekijät ovat pitäytyneet pitkälti vanhoissa asetelmissa. Uusia hirmuliskoja toki esitellään, mutta elokuva jättää harmillisesti käyttämättä dinosarjan kuudennen osan alkuasetelmaan ladatun potentiaalin uudenlaisiin kohtauksiin.

Kun kerran dinosaurukset ovat levittäytyneet ympäri maapalloa ja kilpailevat ihmisten kanssa elintilasta, olisi voitu keskittyä enemmän lajien välisiin kohtaamisiin kaupungeissa, kylissä ja ihmisten arjen ympäristöissä.

Yksi säpäkkä kaupunkiin sijoittuva takaa-ajojakso elokuvaan on sentään saatu mukaan.

. Sanoma hukkuu rymistelyn alle Useaa juoniaihiota pyörittelevä Jurassic World: Dominion hajoilee moneen suuntaan.

Kunnon ihmisten, tieteentekijöiden, eläinoikeusaktivistien ja yhden hyvän dinokuiskaajan pitää ehtiä pelastaa niin liskot kuin kloonattu teinityttö. Vastapuolella on sekalainen joukko julmia juntteja, palkkarikollisia ja pahimpina ahne kapitalistinketku.

Edeltäjiensä tapaan elokuva varoittelee siitä, ettei ihmisen pitäisi kuvitella itseään jumalaksi vaan ymmärtää olevansa yksi laji muiden joukossa.

Jurassic World: Dominionilla on ympäristötietoinen sydän, mutta sen syke hukkuu helposti hervottoman remellyksen alle. Loppumontaasiin ladattu eksplisiittinen opettavaisuus käy päälle senkin edestä.

Päivi Valotie

Tue, 7/5

Kirjaudu sisään

Tue, 7/5

Arvio: Alkuperäinen Jurassic Park teki historiaa, mutta dinosarjan uusin jää tutun tylsäksi rymistelyksi

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin