Arvio: Eminenssi Jaakko Iloniemi on Suomen ulkopolitiikan suuri hahmo, joka on seissyt myös usean presidentin taustalla

Hannu Himanen: Iloniemi – eminenssi. Docendo, 586 s.

Suomeen kokoiseen maahan ei mahdu kerrallaan monta asiaa, ei myöskään monta todella merkittävää taustavaikuttajaa, harmaata eminenssiä.

Monitoimimies Jaakko Iloniemi , 90, on tällainen, jos kuka.

Iloniemestä piti tulla toimittaja, mutta hänestä tuli opiskelijajohtaja, diplomaatti, pankinjohtaja ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n toimitusjohtaja. Vaikka hänestä ei tullut toimittajaa, hän on kirjoittanut tuhottomasti kolumneja, asiantuntija-artikkeleita, kirjoja – ja kirjeitä.

Iloniemen motto on: Vahva asiassa, lempeä tyylissä. Hän uskoo argumentoinnin voimaan, mutta tekee sen tyylikkäästi. Iloniemi on ainoa haastattelemani henkilö, jonka sitaatit olivat niin täsmällisiä, että ne sujahtivat juttuun editoimattomina.

Iloniemestä olisi voinut tulla myös poliitikko. Hän otti SDP:n jäsenkirjan vuonna 1968. Se oli viileän opportunistinen päätös, joka avitti virkauraa tuolloin vahvasti politisoituneessa ulkoministeriössä.

Iloniemi ei kuitenkaan kuluttanut aikaansa puolueen opintopiireissä. Poliitikkona hänen olisi pitänyt olla kiinnostunut ”viemärilaitoksen kehityksestä”.

Myöhemmin politiikka olisi voinut viedä Iloniemen, jos hän olisi lähtenyt SDP:n presidenttiehdokasesivaaliin vuonna 1992. Kalevi Sorsa oikein pyysi häntä lähtemään mukaan.

Kirja ei kerro hienotunteisesti sitä, että Iloniemen ehdokkuus olisi hajottanut Martti Ahtisaaren kannatusta ja auttanut Sorsaa.

. Kuin kertaus ulkopolitiikan vuosikymmenistä Emeritusdiplomaatti Hannu Himasen kirjoittama elämäkerta on kuin kertaus Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vuosikymmenistä, 1950-luvulta 2020-luvulle. Iloniemi on vaikuttanut näistä jokaisella vuosikymmenellä ja vaikuttaa vieläkin.

1950- ja 1960-luvulla Iloniemi oli aktiivisesti mukana opiskelijapolitiikassa. Toiminta Paasikivi-seurassa, ulkopolitiikan kultapossukerhoksi kasvaneessa herraköörissä, veti häntä yhtäältä presidentti Urho Kekkosen kannattajaksi.

Toisaalta SYL:n pääsihteeriys ja tannerilainen demari-isä vetivät häntä Honka-liiton kannattajaksi.

Huumorimies Eemeli, Esko Toivonen , heitti oikeuskansleri Olavi Hongasta sen ajan onelinerin maailman suurimmasta moottorisahasta: Kekkonen sahasi Novosibirskissä, Honka kaatui Suomessa.

. Jaakko Iloniemi, Mr. Etyk Realismi peri voiton: Iloniemestä tuli Kekkosen ja hänen ulkopolitiikkansa kannattaja. Kiinnostus kehitysmaihin veti hänet ulkoministeriöön, jossa ura urkeni huikeata vauhtia. Iloniemi värväsi Ahtisaaren ministeriöön.

Iloniemestä tuli Mr. Etyk, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen Suomen valtuuskunnan päällikkö. Sattumallakin oli osuutta asiassa: ulkoministeri Sorsa tarvitsi huipputehtäviin demareita tasapainottamaan keskustapuolueen tuolloin hallitsemaa ministeriötä.

Noina aikoina ulkopolitiikan pinnan alla möyri: Max Jakobson hävisi YK:n pääsihteerikilvan, ja puolueettomuuden ja yya:n suhteesta käytiin vääntöä. Siinä ministeriön ”everstijuntta” ( Risto Hyvärinen , Jakobson ja Ilkka Pastinen ) yritti pidentää Suomen liekaa Neuvostoliitosta.

Iloniemi oli juntan, tai tohtorikoplan, eräänlainen ulkojäsen.

. Palkinnoksi hyvästä Etyk-työstä Iloniemestä tuli ministeriön poliittisen osaston päällikkö ja lyhyeksi ajaksi poliittinen alivaltiosihteeri. Se loppui lyhyeen, sillä ministeriksi tuli energinen Paavo Väyrynen (kesk.). Hän halusi demarin syrjään, Washingtonin-suurlähettilääksi.

Iloniemestä ja Jakobsonista sukeutui myöhemmin ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun avainhenkilöitä: kun Iloniemi pyrki jarruttelemaan, Jakobson painoi kaasua.

Kekkoslainen realismi ehkä vaikutti siihen, että Iloniemi arvioi Mihail Gorbatšovin Neuvostoliitosta alkaneita rajuja muutoksia ja niiden heijastumista Suomeen varovaisesti. Tämä näyttää jääneen kaivelemaan hivenen hänen mieltään.

. Presidenttien taustavaikuttaja Jälkiarviointi kuuluu myös kirjan lopussa olevasta Himasen ja Iloniemen keskustelusta, joka on tehty Venäjän aloitettua hyökkäyksensä Ukrainaan. Iloniemi sanoo siinä: ”Meillä on pitkä kokemus siitä, että hyvitellään todennäköistä tai potentiaalista tuhoajaamme.”

Euroopan unionin jäsenyyteen johtaneessa keskustelussa Iloniemi oli jo etulinjassa. EVA:n toimitusjohtajana hän oli jäsenyyden näkyvimpiä vaikuttajia. Johtajuus SYP:ssä siten ennen oli hänelle tylsähköä; toki se auttoi siinä, että Washingtonista saattoi palata Myyrmäen asunnon sijasta Katajanokan isoon edustusasuntoon.

Iloniemen eläköityminen ei vienyt häntä kiikkustuoliin. Kirjoittaminen ja vaikuttajiin vaikuttaminen jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Presidenteistä hän on kuulunut Mauno Koiviston , Ahtisaaren ja Sauli Niinistön taustahahmoihin. Mutta: ” Tarja Halosen kaudella Iloniemi ei juurikaan presidentinlinnan ovia lonksutellut; hänen näkemyksilleen ei ollut kysyntää.”

Alan harrastajille ehdoton lukukirja jättää myös toivomisen varaa. Se voisi olla lyhyempi: lyhennettävää olisi löytynyt vaikkapa opiskelijapolitiikan ja ulkoministeriön kehitysyhteistyön syntybyrokratian kuvauksista.

Niiden sijaan olisi voinut kirjoittaa Iloniemen roolista Nato-jäsenyyttä raivanneessa Atlantti-seurassa.

Yhden asiavirheenkin löysin: presidentti Koivisto ei pitänyt kuuluisaa ennustajaeukkopuhettaan virkaanastujaisissaan vuonna 1982, vaan valtiopäivien päättäjäisissä maaliskuussa 1983.

Mistäkö tiedän? No siitä, että olin uunituoreena eduskuntatoimittajana paikalla.

Kyösti Karvonen

Wed, 7/6

Kirjaudu sisään

Wed, 7/6

Arvio: Eminenssi Jaakko Iloniemi on Suomen ulkopolitiikan suuri hahmo, joka on seissyt myös usean presidentin taustalla

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin