Arvio: Esko Ahon kokemukset taloudesta voisivat olla tästä päivästä

Lukiessa entisen pääministerin, entisen keskustan puheenjohtajan ja yritysjohtajanakin toimineen Esko Ahon kirjaa 1991 – Mustien joutsenten vuosi tulee väkisinkin mieleen, että kolmessakymmenessä vuodessa suomalainen talouspoliittinen ajattelu, miksei osaaminenkin, on kehittynyt sietämättömän vähän.

. "Vakaa markka ajautui vaikeuksiin juuri siitä syystä, että kaikki muu ei järjestynyt. Työmarkkinat ja valtiontalous eivät 1980-luvun jälkipuoliskolla pystyneet niihin koviin ratkaisuihin, joita kiinteässä valuuttakurssissa pysyminen olisi edellyttänyt", Aho kirjoittaa kirjan sivulla 130.

. Tuo kohta voisi hyvin olla tästä päivästä. Suomi liittyi yhteisvaluuttaan kaksikymmentä vuotta sitten, mutta ei ole todellisuudessa vieläkään hoksannut, mitä se merkitsee. Taloutemme rakenteiden uusimisen sijaan Suomessa syytetään vaikeuksista mieluusti EU:ta ja euroa. Devalvaatiotakin kaivataan takaisin. Liian harva muistaa, että myös devalvaatiolla oli hintansa. Pääministerinä Aho näki aitiopaikalta, mikä se hinta oli.

. Ahon kirjassa on vain vähän uutta sellaiselle, joka on perehtynyt Suomen politiikkaan ja poliittiseen lähihistoriaan. Kirja kuitenkin tarkentaa kuvaa monesta värikkäästä vaiheesta ja kierosta poliittisesta pelistä. Yksi rumimmista episodeista on ns. sisäisen devalvaation kaatuminen syksyllä 1991.

. Aho nimeää varsin peittelemättä suurimmiksi syypäiksi Metallityöväen liiton puheenjohtajan Per-Erik Lundhin ja Paperiliiton puheenjohtajan Antero Mäen. Puheenjohtaja Lauri Ihalainen ei kyennyt viemään Sorsan sopimukseksi kutsuttua sisäistä kustannusten alennusohjelmaa läpi SAK:n hallituksessa ilman Lundhia ja Mäkeä. He viittasivat itsekkäistä syistä kintaalla Sorsan sopimukselle.

. Ahon mukaan Lundh ja Mäki halusivat devalvaation. "Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä", Lundh oli todennut. Lundh oli ollut valmis siunaamaan Sorsan paketin SAK:n hallituksessa, mutta kun Metallin vaalit osuivat sisäisiä kustannuksia alentavan sopimuksen kanssa samaan ajankohtaan, Lundh valitsi devalvaation ja sai samalla jatkon liittonsa johdossa. Henkilökohtainen etu meni kansakunnan edun ohi.

. Tapahtunut tuntuu harmittavan Ahoa edelleen. Hän on yhä vakuuttunut, että sisäinen devalvaatio, lähinnä palkkakustannusten hallittu alentaminen, olisi ollut kansakunnan kokonaisedun kannalta parempi vaihtoehto. Devalvaatio käänsi viennin nopeaan nousuun, totta. Samalla se kuitenkin sysäsi liikkeelle konkurssiaallon, jollaista ei ollut aikaisemmin nähty. Vakaaseen markkaan luottaneet yritykset, myös ne jotka toimivat vain kotimarkkinoilla, olivat ottaneet halpakorkoista valuuttalainaa siinä uskossa, ettei kurssiriskiä ole. Yritysten kaatuminen veti pankit mukanaan syvään kriisiin.

. Aho on sujuva kirjoittaja. Harjoittelu nuorena miehenä Keskipohjanmaa-lehden toimituksessa ei ole mennyt hukkaan. Kirjan näkökulma on tietenkin hänen, ja voi olla varma, että puoluekentän eri laidoilla tulkinnat tapahtumista poikkeavat paljonkin Ahon näkemyksistä.

. Aho käy vauhdikkaasti läpi muutoksia Suomessa ja lähiympäristössämme. Nuori pääministeri joutui hoitamaan päälle vyöryvää lamaa, reagoimaan romahtavaan Neuvostoliittoon, ottamaan kantaa vauhtiaan kiihdyttäneeseen eurointegraatioon ja taistelemaan oman puolueensa jarrumiehiä vastaan. Vaikeudet olivat varmasti samaa luokkaa kuin koronan kanssa painivalla pääministeri Sanna Marinilla . Keskustan entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen ei liioin tehnyt Ahon elämää helpoksi. Aho joutui muun muassa kysymään presidentti Mauno Koivistolta , että voiko Väyrynen tulla ulkoministeriksi sen jälkeen, kun tämä oli laivaristeilyllä törttöillyt itsensä iltapäivälehteen.

. Yksi mielenkiintoinen henkilöön liittyvä yksityiskohta on vielä mainittava. Harri Holkerista piirtyy perin kelvottoman poliitikon kuva. Holkeri kuittasi talousneuvoston pääsihteerin vaihtotasevaroitukset 1989 pelkkinä "ajatusvirikkeinä", suhtautui kalkkiviivoille saakka nihkeästi Euroopan neuvoston jäsenyyteen, epäonnistui finanssipolitiikassa täydellisesti juuri laman alla, pyrki epätoivoisesti Ahon hallituksen ulkoministeriksi, työnsi demareita Ahon hallitukseen sen ensi metreillä ja putosi täysin kyydistä EU-jäsenyyshankkeessa. Kun muut väsäsivät hakemusta, Holkeri puhui edelleen "ympyrän neliöimisen vaikeudesta".

. Holkeri piti kiinni puolueettomuudesta vielä, kun Neuvostoliitto oli romahtamassa omaan mahdottomuuteensa. Huolimatta merkittävistä yhteiskunnallisista tehtävistään, Holkeri oli Ahon todistuksen mukaan poliittisesti uskomattoman likinäköinen.

. Suomi selvisi lamasta, selvisi Neuvostoliiton romahduksesta ja uskalsi neuvotella Euroopan unionin jäseneksi. Kaikesta tuosta luovittiin läpi yhtä lailla tuurilla kuin tiedolla.

. Esko Aho: 1991 – Mustien joutsenten vuosi. Otava, 281 sivua

. Markku Mantila

Sat, 8/13

Kirjaudu sisään

Sat, 8/13

Arvio: Esko Ahon kokemukset taloudesta voisivat olla tästä päivästä

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin