Arvio: Haikeansuloinen mustavalkodraama Belfast lohduttaa: Pahastakin maailmasta löytyy aina hyvyyttä

Belfast. Ohjaaja Kenneth Branagh. K12, 1 h 38 min.

★★★

Brittielokuva Belfast on haikeansuloinen lapsuuskuvaus ajanjaksosta, jolloin nuorta päähenkilöä ympäröivä maailma myllertyy peruuttamattomasti.

Tarina tapahtuu Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa käynnistyen vuodesta 1969, jolloin kaupungin katolisten ja protestanttien välillä kyteneet jännitteet räjähtävät väkivaltaiseksi konfliktiksi.

Kun kotikadullaan leikkivät lapset joutuvat yllättäen aikuisten höyrypäiden yhteenoton jalkoihin, tarinan pikkupojan lapsuus on lähes loppua. Mutta ei sittenkään aivan. Lapsen viattomuudesta menetetään kuitenkin vain siivu. Pahastakin maailmasta löytyy aina hyvyyttä.

Belfast ei ole elokuva sodasta, vihasta eikä toivottomuudesta, vaan toisiaan rakastavista ihmisistä, perheestä ja yhteisöstä.

Vihanpito ja sisällissodan kaltainen tilanne kaikuu tarinan taustalla. Tässä kohtaa elokuvaa voisi myös kritisoida siitä, että se on kuin ajan ja muistojen kultaama kiiltokuva menneisyydestä.

Tällaisenaan toisaalta lohdullinen ja elämäniloa julistava, vaikka samalla falski.

. Päänäyttämönä kahtiajakautunut Belfast Aivan alun nelivärisestä nykypäivän Belfastista siirrytään kamera-ajolla mustavalkoiseksi muuttuvaan viidenkymmenen vuoden takaiseen Belfastiin.

Lähimenneisyyden esittämisessä mustavalkoisena ei ole varsinaisesti mitään uutta. Tyylikkäältä näyttävää tehokeinoa ovat harvakseltaan käyttäneet muutamat muutkin viime vuosien ohjaajat.

Belfastin ohjaaja-käsikirjoittaja Kenneth Branagh tuo tyylikeinoon oman lisänsä vilauttelemalla väriä tietyissä kohtauksissaan. Tarinan päähenkilö Buddy rakastaa elokuvia, ja valkokankaan tarjoamassa todellisuuspaossa värit ovat mukana.

Arki kahtiajakautuneen Belfastin kaduilla on taas yhtä mustavalkoista kuin eri leireihin ryhmittyneiden vihanlietsojien ajatukset.

. Ihastuttavan ilmeikäs päätähti Buddyn esittäjä, pohjoisirlantilainen Jude Hill , on ihastuttavan ilmeikäs noin kymmenkesäisenä koulupoikana, jonka näkemänä ja kokemana tarina etenee. Buddy tarkkailee maailmaa ja muita, kuuntelee aikuisten puheita ja tulkitsee ympärillään tapahtuvaa lapsen tavoin.

Poika ihmettelee asioita, joita aikuistenkin on vaikea selittää. Välillä vähän keppostellaankin, ja ihastutaan luokan fiksuimpaan tyttöön.

Äiti pitää pojalle ja tämän veljelle kuria isän ollessa rakennustyömiehenä Englannin puolella. Rahat ovat vähissä ja niistä riidellään. Rakkautta kuitenkin riittää, vaikka muusta olisikin pulaa ja perhe ajautuu vaikeiden päätösten eteen.

Tärkeitä henkilöitä pojan elämässä ovat myös isovanhemmat. Aina ihastuttava Judy Dench näyttelee jalat maassa olevaa mummua ja mainio Ciarán Hinds vääräleuka-ukkia.

Kenneth Branaghilta pyörii tällä hetkellä teattereissa myös hiljattain ilmestynyt Kuolema Niilillä , jonka ensi-iltaa on siirrelty kaikkialla koronapandemian takia.

Siinä missä mainittu Agatha Christie -filmatisointi on näyttävää ja koreaa suuren rahan viihdettä, Belfast on vain muutamissa kulisseissa kauniisti kuvattu arkidraama, jonka juuret ovat tekijänsä omissa lapsuuskokemuksissa.

Päivi Valotie

Fri, 5/20

Kirjaudu sisään

Fri, 5/20

Arvio: Haikeansuloinen mustavalkodraama Belfast lohduttaa: Pahastakin maailmasta löytyy aina hyvyyttä

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin