Arvio: Hitauden uusi mestariteos – Memoria on täydellisen erilainen tieteiselokuva

Memoria. Ohjaus Apichatpong Weerasethakul. K7. 2h 16min.

★★★★★

Thaimaalaista Apichatpong Weerasethakulia pidetään aikamme merkittävimpiin kuuluvana elokuvataiteilijana.

Kotimaassaan häntä ei tunneta. Arkkitehtuurista ja galleriakulttuurista ammentava taiteilija on kansainvälisen festivaalitodellisuuden tuote ja tuottaja.

Apichatpong Weerasethakulin ensimmäinen englanninkielinen elokuva on myös espanjankielinen. Se on Bogotáan, Kolumbiaan, sijoittuvat tieteismysteeri vailla kaltaisiaan.

Siinä missä venäläinen Andrei Tarkovski etsi materiaalisen maailman hengellisyyttä perinnemysteereistä, Weerasethakulilla arvoitus elää siinä, mitä me havaitsemme ja muistamme.

Mysteeri elää soluissa, ehkä mikrobien poetiikassa, aivan varmasti luonnossa ja viimein avaruudessa, josta atomimme tulevat.

"Kuin valtava betonipallo putoaisi metallikaivoon, jota meri ympäröi". Näin floristi Jessica ( Tilda Swinton ) kuvailee ääntä, jonka hän on kuullut ja kuulee aavemaisesti aina uudestaan.

. Hitauden uusi mestariteos Kuvaus annetaan äänitysstudion konsolinkäyttäjälle, jonka kanssa Jessica yrittää rekonstruoida muiston äänen. Lopulta pitää kysyä, onko ääntä olemassa, ja onko edes äänittäjää?

Memoria on hitauden ja tapahtumattomuuden estetiikasta elokuvataidetta tekevän ohjaajan uusi mestariteos.

Jessican äänikokemus ja elokuvan kohtalo tuntuvat yhtyvän. Jotkut näistä teoksista päätyvät tallenteille tai suoratoistoon. Monista jää vain muisto. Joskus on kysyttävä, olenko edes nähnyt elokuvaa, joka valvottaa öisin kuten tömähdys Jessicaa.

Kun Jessica etsii oikeaa tömähdyksen soundia, verbaaliset keinot osoittautuvat avuttomiksi. Lääkäri taas määrittelee kokemukset mielenterveysongelmiksi, joihin lääkkeeksi kelpaavat vaikka Jeesus ja Dali .

. Ympäristöjen ambientti äänimaailma on elokuvassa paikka, johon ihmeääni ja ihmiset uppoavat.

Weerasethakulin elokuva kertoo kaikenlaisten representaatiokäytäntöjen keinotekoisesta tavasta edustaa todellisuutta. Aistimukset, muistot ja esitykset eivät saa kiinni totuutta.

Tarina etenee aavemaisella logiikalla. Lopulta tieteisfantasia toteutuu, saa hahmon.

Puronvarren kalastajan kertomus meidän alustamme avaruudessa ja läheisten kaivausten arkeologiset löydökset sitoutuvat toisiinsa.

”Sinä olet kuin antenni”, sanoo mies.

. Maailmoja purkava tieteiskuvaus Memoria on täydellisen erilainen tieteiselokuva. Lars von Trierin Melancholia (2011) olisi analoginen vaan ei samanlainen tapaus.

Näitä taiteilijoita kiinnostavat ihmiset ja heidän hapuileva todellisuuskontaktinsa poikkeusoloissa.

Memoria voi tuntua kiduttavan hitaalta ja äänettömältä, mutta kun ympäristöjen ja ihmisten verkkaiselle mysteerilogiikalle altistuu, siitä ei ehkä pääse koskaan irti. Jos hyvin käy.

Jessica epäilee perustavaa asiaa: ”En ole täällä, enhän.” Sitä voi olla paikalla ja poissa samaan aikaan – muistoissa, unissa, hallusinaatioissa, elokuvissa.

Tieteiselokuva yltää maailmoja purkaviin ja kokoaviin mittoihin kun se ei hautaa mysteeriä sanoihin. Kuten näissä arvosteluissa pakostikin käy.

Kari Salminen

Kirjaudu sisään

Arvio: Hitauden uusi mestariteos – Memoria on täydellisen erilainen tieteiselokuva

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje