Arvio: Huippukirja Gulag paljastaa vankileirien hyytävän tarinan – Tätä teosta ei voi suositella heikkohermoisille

Yhä törmää silloin tällöin kysymykseen, mistä ihmeestä kumpuaa gulagin käsite. Gulag on akronyymi, moniosaisen ilmauksen alkukirjaimista muodostunut koostelyhenne. Lyhentäminen ei koske pelkästään kirjoitusasua, vaan ilmaukset tavallisesti myös lausutaan lyhentyneinä.

Gulag tulee venäjän kielen sanoista Glavnoje upravlenije lagerei, joka tarkoittaa sananmukaisesti leiriasioiden keskusvirastoa.

Se oli Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin osa, joka hallinnoi maan ojennustyöleirejä. Yksittäistä leiriä kutsutaan Gulag-leiriksi tai gulagiksi pienellä alkukirjaimella.

Ani harva kansainvälisen politiikan kommentaattori pystyy luettelemaan foorumeinaan niin massiivisen joukon julkaisuja kuin Yhdysvaltojen ja Puolan kaksoiskansalainen Anne Applebaum , jolta on ennen syksyistä Gulag- teoksen käännöstä on suomennettu kirjat Punainen nälkä ja Demokratian iltahämärä .

Alkujaan vuonna 2003 julkaistu Gulag toi historiantutkija Applebaumille Pulitzerin palkinnon. Teoksen maine on massiivinen sekä historiantutkijoiden akateemisessa maailmassa että suuren lukijakunnan keskuudessa. Nyt se on saatu suomeksi yhtenä käännöskirjallisuuden huipputärkeänä teoksena.

. Hirveä siivu historiaa Gulagin hirvittävyydet ovat kaiken kaikkiaan kammottavimpia asioita maailmanhistoriassa. Kauhu ja järkyttävyys eivät karkota objektiivisuutta Applebaumin tutkijan- ja kirjoittajanotteessa.

Se, mikä järjestäytyneimmin alkoi Solovetskin saarella vuonna 1923, jatkui ja laajeni lukemattomilla muilla paikkakunnilla useiden vuosikymmenten ajan.

Lukijaa tietysti askarruttaa alusta pitäen kuolleiden lukumäärä. Leirejä oli niin valtaisasti ja vankeja jaoteltiin niin lukuisiin erilaisiin luokkiin, että elävässä helvetissä menehtyneiden lukua ei ole helppo määritellä. Salaisen poliisin omien asiakirjojen mukaan luku oli jo vuoteen 1948 mennessä kasvanut ainakin kahteen miljoonaan.

Applebaum tekee selväksi, että muodolliset kokonaismäärät eivät lopultakaan heijasta niitä lukuja, jotka kertovat vankien nälästä ja sairauksista. Itsemurha oli suhteellisen harvinainen kuolinsyy, vaikkakaan ei luultavasti niin harvinainen kuin eloonjääneet väittävät.

. Ei heikkohermoisille Applebaumin kuvaaman julmuuden täytyy osittain olla mielenterveyden häiriöiden tuote.

Kremlin tyystin itsevaltaisen isännän J. V. Stalinin harjoittamaa teurastusta ei motivoinut mikään muu kuin pahuus. Hän teurasti sekä avoimia vihollisiaan että niitä, joita hän pelkäsi. Applebaumin teosta lukiessa tulee toistuvasti mieleen, että tämähän on jopa pahempaa kuin Aleksandr Solzhenitsynin tuotannossaan kuvaama todellisuus.

Heikkohermoisille Applebaumin monumentaalista teosta ei kaiketikaan voi suositella. Se tihkuu selvityksiä rangaistuksista, kidutuksista, raiskauksista, pakkoprostituutiosta, taudeista, itsensä silpomisesta ja kaikesta siitä, mikä oli arkipäivää leireillä.

Mutta oli myös poikkeuksellisen rohkeita vankeja, jotka epätoivoisissakin oloissa levittivät sanaa kapinoista ja vapauden haaveista.

. Kuuluu yleissivistykseen Gulagit eivät suinkaan tulleet tiensä päähän siinä vaiheessa, jolloin neuvostoyhteiskunnassa alkoi jo näkyä merkkejä järjestelmän näennäisestä tuhoutumisesta.

Kun Juri Andropov vuonna 1982 otti vallan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä, hänen johdollaan harjoitettu "kurinpalautus" oli heti täydessä käynnissä.

Applebaum osoittaa, että toisin kuin eräät edeltäjänsä, Andropov oli aina ollut sitä mieltä, että vähäisestä lukumäärästä huolimatta toisinajattelijoita oli kohdeltava vakavana uhkana neuvostovallalle.

Neuvostoliiton lukuisat poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat tuli ratkaista kovemmalla kurilla: ankarammilla leireillä ja vankiloilla, tiukemmalla tarkkailulla ja laajamittaisemmalla ahdistelulla.

Neuvostovallan historia oli alusta pitäen loppuun asti leirijärjestelmän rakentamisen historiaa. Siksi Applebaumin laajamittainen ja tunnontarkasti perusteellinen teos on ainutlaatuinen dokumentti neuvostojen maan synkästä historiasta. Sen tunteminen kuuluu yleissivistykseen.

Kirja: Anne Applebaum: Gulag ‒ vankileirien saariston historia. Suom. Antero Helasvuo. Siltala. 720 s.

Jouko Grönholm

Kirjaudu sisään

Arvio: Huippukirja Gulag paljastaa vankileirien hyytävän tarinan – Tätä teosta ei voi suositella heikkohermoisille

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Arvio: Huippukirja Gulag paljastaa vankileirien hyytävän tarinan – Tätä teosta ei voi suositella heikkohermoisille

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje