Arvio: Keinotyttö iskee oudossa laaksossa kulkevassa kauhuelokuvassa

M3gan on oikea kullanmuru. Hän on tekoälyn huipputuote, nuorten tutkijoiden tuottama androidinukke, joka on ohjelmoitu lapsen parhaaksi ystäväksi ja vanhempien avuksi. Mikä voisikaan mennä pieleen?

No, entä jos vaikka kaikki. Leluyrityksen nero Gemma ( Allison Williams ) saa huollettavakseen orpotyttö Gadyn ( Violet McGraw ). Uranaisen suojatti saa kaverikseen robotin, joka on hyvin ihmisenkaltainen.

Onko M3gan tyttö, joka näyttää keinotekoiselta vai keinoihminen, joka näyttää tytöltä? Onko sillä edes väliä?

Robotit, androidit, keinoihmiset, nuket, patsaat, simulaatiot, zombiet… taide ja viihde leikkivät elämän ja kuoleman rajoilla kuvaamalla ihmisjäljitelmiä, elävän mukaelmia. Kauhuelokuva M3gan on näistä.

. Kun M3gan-tyttönukkea katsoo, tietää heti että ollaan tekoälyn ja robotiikan ihmisten varoittamassa ”oudossa laaksossa”.

Keinoihmiset eivät saisi olla liian ihmisiä. Muuten tulee outo olo. Aina jotain ratkaisevaa puuttuu tai jotain on liikaa. Laakso-metafora keksittiin samastuttavuutta kuvaavan käyrän kuopasta.

Digianimaatioiden ihmishahmot ovat näitä outoja. Sen näkee aina silmistä. Ne eivät elä.

. Eläviä kuolleita Kaikki elävistä kuolleista kertovat elokuvat ovat ainakin George A. Romeron Elävien kuolleiden yöstä (1968) saakka kertoneet ihmisistä, jotka ovat aivan tuttuja mutta sittenkään eivät. He ovat kuolleita. Zombiefekti on muistutus omasta kuolemastamme. Frankensteinin tarina on 200-vuotinen jatkumo tuttu on vieras -tehostetta.

Tieteiselokuvien robotit tehdään yleensä valmiiksi poikkeaviksi kuten Terminator -elokuvissa tai söpön esineellisiksi kuten Tähtien sodassa .

Steven Spielbergin A.I. Artificial Intelligence (2001) teki androidin erilaisuuden selväksi Jude Lawn nukkepiirteillä.

Alussa oli E.T.A Hoffmann , romantiikan ajan kirjailija. Olimpia-automaatti-ihmisellä säväyttänyt Nukkumatti-tarina antoi Sigmund Freudille inspiraation käsitteelle Unheimlich.

Termi käännetään joskus kammottavaksi. Sitäkin se meinaa, mutta sana on saksalainen leikki yhdistelmällä jotain ei-kotoisaa ja salaista. Tuttu torjuttu tulee takaisin.

Metropolisin (1927) Maria-robotista kauhu-M3ganiin kulkee Unheimlich-jatkumo. Hoffmannin toisesta tarinasta inspiroitunut Tshaikovski-baletti Pähkinänsärkijä on tunnetuin tulkinta. Henkiin heränneet lelut värisyttävät.

Robotti sanana tulee slaavilaisista kielistä ja viittaa työntekoon ja työläiseen. Teollisuuslaitosten robotit eivät yritä esittää ihmistä. Humanoidirobotit tehdään ihmisenkaltaisiksi. Sellaisia kaavaillaan palvelu- ja hoivatehtäviin. Japanilaiset etenkin ovat innoissaan.

. Olemmeko mekin vain koneita? Maailmallakin huomiota herättäneessä, Hanna Bergholmin lyhytelokuvassa Nukkemestari (2018) nainen muuttuu nukeksi. Tämä saattaa olla yleistä todellisuudessakin, jossa kauneutta leikataan ja ihmistä esineellistetään.

Kauhussa kuten sarjoissa Child’s Play, Puppet Master ja Kirottu nuket ovat jo lähteissä pahuuden kammotuksia. Nuket Chucky ja Annabelle ovat groteskin asialla.

Sarjoissa Westworld (2016–2019) ja Humans (2015–2018) ja aiemmissa elokuvissa ihmisenkaltaiset robotit viihdyttävät meitä kunnes ne eivät enää tee niin.

Blade Runner (1982) asetti syvimmän kysymyksen, varsinaisen Turing-visan: mikä on ihminen? Kuinka kehittyneen androidin tai robotin (tässä: replikantti) erottaa ihmisestä. Matrix-elokuvat puhuvat samasta asiasta melkein uskonnollisesti.

Robotit voivat olla myös seksuaalisen halun kohteita. Ex-Machina (2014), Her (2013), Lars ja se ainoa oikea (2007), Stepfordin Naiset (2004), Zoe (2018), Humans (2015), Anna Nikolaevna (2020) ja S1m0ne (2002) kertovat halutarinoita.

Lopulta kaikki päättyy meihin itseemme: olemmeko mekin vain koneita fysikaalisessa ja kemiallisesssa maailmassa. Sitä filosofit ovat pohtineet noin 400 vuotta, ainakin Descartes’ta saakka.

Elokuva: M3gan. Ohjaus: Gerald Johnstone. K16, 1h 43min.

★

Kari Salminen

Kirjaudu sisään

Arvio: Keinotyttö iskee oudossa laaksossa kulkevassa kauhuelokuvassa

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje